Äärimmäinen mies ja mykkäkoulu

Tällainen vanha ketju löytyi.

Joo, on taas mykkäköulu miehen puolelta menossa. Eilen oli kova, typerä riita ja sitten ei vastaa viesteihin/puheluihin. Muutaman tunnin rauhoittuminen on ok, mutta kyllähän tämä aika sairaalta tuntuu, kuin ei merkitsisi toiselle mitään. Lisäksi tuntuu jopa kauhistuttavalta ajatus siitä, että tyyppi saattaisi jopa lopettaa suhteen niin, ettei vain enää ole missään yhteydessä- miten olen voinut haaskata vuosia elämästäni tällaisen ihmisen kanssa?

Minulla taas on mykkäkoulua harrastava lapsi, tyttö tai nyt jo nuori nainen, 20v. Kommunikoinnissamme on paljon vikaa minunkin puoleltani, mutta mykkäkoulu ei kuulu niihin. Suutun pikaisesti ja haluan selvittää asiat heti sen jälkeen. Tyttäreni asuu poissa kotoa ja välillä on rauhan jaksoja. Yleensä hän soittelee minulle, en minä hänelle. Rauhan aikana hän soittaa päivittäin ja kyselee neuvoja yhteen jos toiseen asiaan. Aina en kykene neuvomaan, koska kyse on aivan siitä, mitä HÄN haluaa elämästä, mitä HÄN haluaa tehdä. Punainen vai sininen pusero - ihan sama minulle, osta kumpi vaan! Suuttumus saattaa iskeä häneltä minä hetkenä hyvänsä: väärä sana, väärä äänensävy, väärä liike, hänen mielestään viivytelty vastaus - jo räjähtää! Suoraan sanoen hän räjähtää asioista, joista en ole edes tarkoittanut olla paha, kuten se, että hetken mietin ennen kuin vastaan mitään. Kun hän hermostuu, hermostun minäkin ja annan laakilla takaisin. Kun lähden pyytämäänä anteeksi, hänpä ei vastaakaan puhelimeen, ei viesteihin - ja tätä voi kestää viikosta kuukauteen. Koen todellakin, että hän pyrkii säätelemään sanojani, ilmeitäni, äänensävyjäni ja aivan kaikkea. Olen sanonut hänelle, että hänen täytyy kirjoittaa minulle vuorosanat, että osaan sanoa asiat juuri kuten hän toivoo kuulevansa - muuten en osaa! Hän syyttää minua vallankäytöstä. Olen kuulema ahdistavan vallanhimoinen, kuulema jo lukioaikanaan. Silloin olin huolissani hänen läksyjen luvustaan enkä todellakaan ollut aina iloisella päällä hänen vietettyään railakkaita viikonloppuja. Olin huolissani. Varmasti sanoin myös pahasti, ja muutaman kerran osoitin ovea ja sanoin, että häivy, ellet osaa käyttäytyä kunnolla!

Vaikka hän väittää, että käyttäytyy minua kohtaan toisin kuin kavereitaan kohtaan (siis huonommin!?) olen havainnut, että kyllä hän yrittää säädellä kavereittensakin käyttäytymistä suuttumisillaan ja mykkäkouluillaan. Kaverit lentävät hänen facebookin kaverilistalta ulos pienimmästäkin "rikkeestä". Rike voi olla vaikka se, ettei joku sana tai onnittelu tullut tismalleen oikein sanoin tai oikealla hetkellä. Nyt hän itkee, miksi hänellä ei ole paljon kavereita. Hän ei näe, että on itse heittänyt ulos useimmat heistä. Hän ei tajua, että kavereilla ei ole sama sietokykyä kuin äidillä. Ja minunkin sietokykyni on ollut monta kertaa vaakalaudalla. Nyt olen pyytänyt häntä selvittämään asiaa kanssani kolmannen osapuolen välityksellä. Hän saa kertoa ihan kaiken, missä olen häntä vastaan rikkonut, ja tuoda esiin sen, mikä häntä todella riivaa. Ainoa ongelma on se, ettei hän taida suostua pyyntööni. Hän on mielummin hiljaa ja jättää epämääräisiksi jäävät syytökset (siitä että olen ahdistavan vallankäyttöinen) ilmaan roikkumaan. Tämä ei lupaa hyvää hänen tuleville parisuhteilleen.
Sukulaisistani toinen mykkäkoulua harrastanut ihminen oli äitini. Hän saattoi olla puhumatta monta päivää, kun en esim. suostunut kertomaan hänelle, kenestä pojasta tykkäsin.

 

Tällainen vanha ketju löytyi.

Joo, on taas mykkäköulu miehen puolelta menossa. Eilen oli kova, typerä riita ja sitten ei vastaa viesteihin/puheluihin. Muutaman tunnin rauhoittuminen on ok, mutta kyllähän tämä aika sairaalta tuntuu, kuin ei merkitsisi toiselle mitään. Lisäksi tuntuu jopa kauhistuttavalta ajatus siitä, että tyyppi saattaisi jopa lopettaa suhteen niin, ettei vain enää ole missään yhteydessä- miten olen voinut haaskata vuosia elämästäni tällaisen ihmisen kanssa?

ollessani avioliitossa 40vuotta,miehen kanssa joka harrastaa mykkäkoulua aina silloin kun itsellään on joku kriisi menossa.yleenä se kuitenkin purkautuu meidän riitaan ,jolloin hän käpertyy mykkäkouluunsa.siihen liittyy myöskin masennusta ja tätä ennen raivoisaa riitaa,kuten jo kerroin ,puhumatta on pari päivää ja sen jälkeen ei asiaa käistellä kun se on ohi.houkuttelemmalla saan hänet pois kaikilla keksimälläni keinoilla,mykkäkoulusta,käyttäytyy kuin pienet lapset,aikansa maarittelemalla alkaa pikkuhiljaa jotain juttelemaan.se miksi minä jaksan, johtuu siitä että menee montakin kuukautta ennen kuin seuraava alkaa ja sinä aikana taas kaikki on hyvin.olenkin tullut siihen tulokseen että osaksi käytösmalli on kotoa opittu,osaksi eräänlaista "heikkoutta"vetäydytään kuoreen kun muuta keinoa ei enää ole.yleensä henkilö joka turvautuu mykkikseen on luonteltaan sulkeutunut tai tuntee vaan jäävänsä toiseksi,ja pakenee hiljaisuuteen....meillä myös silloin alkaa masennuskausi ja silloin ei tee mitään makaa vaan.miehet ovat kuin pikkulapsia,huomion puutteessa käytäydytään näin tai sitten paetaan pahaoloaan tai syylisyyttään.tyypillinen suomalainen mies,väliajalla miehitellään ja sitten taas luhistutaan.näin on menty ja näin mennään loppuun asti,sillä hänessäkin on enemmän hyviä puolia kuin huonoja.ja täydllistähän ei olekkaan.

 

Täällä tuntuu olevan äänessä vain ne täydelliset osapuolet.
Onkohan niin että nämä täydelliset ajavat toisen osapuolen nurkkaan.
Tuntuu nuo parisuhteen päättämisohjeetkin aika karuilta.
Toivottavasti löytävät yhtä täydellisen uuden ja toivottavasti eivät päädy mököttämään

 

Minulla taas on mykkäkoulua harrastava lapsi, tyttö tai nyt jo nuori nainen, 20v. Kommunikoinnissamme on paljon vikaa minunkin puoleltani, mutta mykkäkoulu ei kuulu niihin. Suutun pikaisesti ja haluan selvittää asiat heti sen jälkeen. Tyttäreni asuu poissa kotoa ja välillä on rauhan jaksoja. Yleensä hän soittelee minulle, en minä hänelle. Rauhan aikana hän soittaa päivittäin ja kyselee neuvoja yhteen jos toiseen asiaan. Aina en kykene neuvomaan, koska kyse on aivan siitä, mitä HÄN haluaa elämästä, mitä HÄN haluaa tehdä. Punainen vai sininen pusero - ihan sama minulle, osta kumpi vaan! Suuttumus saattaa iskeä häneltä minä hetkenä hyvänsä: väärä sana, väärä äänensävy, väärä liike, hänen mielestään viivytelty vastaus - jo räjähtää! Suoraan sanoen hän räjähtää asioista, joista en ole edes tarkoittanut olla paha, kuten se, että hetken mietin ennen kuin vastaan mitään. Kun hän hermostuu, hermostun minäkin ja annan laakilla takaisin. Kun lähden pyytämäänä anteeksi, hänpä ei vastaakaan puhelimeen, ei viesteihin - ja tätä voi kestää viikosta kuukauteen. Koen todellakin, että hän pyrkii säätelemään sanojani, ilmeitäni, äänensävyjäni ja aivan kaikkea. Olen sanonut hänelle, että hänen täytyy kirjoittaa minulle vuorosanat, että osaan sanoa asiat juuri kuten hän toivoo kuulevansa - muuten en osaa! Hän syyttää minua vallankäytöstä. Olen kuulema ahdistavan vallanhimoinen, kuulema jo lukioaikanaan. Silloin olin huolissani hänen läksyjen luvustaan enkä todellakaan ollut aina iloisella päällä hänen vietettyään railakkaita viikonloppuja. Olin huolissani. Varmasti sanoin myös pahasti, ja muutaman kerran osoitin ovea ja sanoin, että häivy, ellet osaa käyttäytyä kunnolla!

Vaikka hän väittää, että käyttäytyy minua kohtaan toisin kuin kavereitaan kohtaan (siis huonommin!?) olen havainnut, että kyllä hän yrittää säädellä kavereittensakin käyttäytymistä suuttumisillaan ja mykkäkouluillaan. Kaverit lentävät hänen facebookin kaverilistalta ulos pienimmästäkin "rikkeestä". Rike voi olla vaikka se, ettei joku sana tai onnittelu tullut tismalleen oikein sanoin tai oikealla hetkellä. Nyt hän itkee, miksi hänellä ei ole paljon kavereita. Hän ei näe, että on itse heittänyt ulos useimmat heistä. Hän ei tajua, että kavereilla ei ole sama sietokykyä kuin äidillä. Ja minunkin sietokykyni on ollut monta kertaa vaakalaudalla. Nyt olen pyytänyt häntä selvittämään asiaa kanssani kolmannen osapuolen välityksellä. Hän saa kertoa ihan kaiken, missä olen häntä vastaan rikkonut, ja tuoda esiin sen, mikä häntä todella riivaa. Ainoa ongelma on se, ettei hän taida suostua pyyntööni. Hän on mielummin hiljaa ja jättää epämääräisiksi jäävät syytökset (siitä että olen ahdistavan vallankäyttöinen) ilmaan roikkumaan. Tämä ei lupaa hyvää hänen tuleville parisuhteilleen.
Sukulaisistani toinen mykkäkoulua harrastanut ihminen oli äitini. Hän saattoi olla puhumatta monta päivää, kun en esim. suostunut kertomaan hänelle, kenestä pojasta tykkäsin.

Pia: Kyseessä saattaa olla epävakaa persoonallisuushäiriö (siis tunne-elämän) tai adhd. Terapia auttaa käsittelemään omia tunteita ja säätelemään käyttäytymistä.
ps. Adhd kulkee suvussa: äitisi, sinä ja tyttäresi. Epävakaaseen persoonallisuushäiriö taas usein saa alkunsa kasvuolosuhteista. Terapiaa tai ei, ole tukemassa tytärtäsi. Terapiaankin usein kutsutaan läheiset mukaan, jotta terapeutti saa käsityksiä mistä kaikki voi johtua... jotta päästään auttamaan.

Syyttely ei ainakaan auta tytärtäsi. Kirjoitit omasta lapsestasi (ja äidistäsi) aika syyttelevään sävyyn. Minä jäin miettimään miten sinä kahden sukupolven välillä voisit olla erilainen?

 

Minulla taas on mykkäkoulua harrastava lapsi, tyttö tai nyt jo nuori nainen, 20v. Kommunikoinnissamme on paljon vikaa minunkin puoleltani, mutta mykkäkoulu ei kuulu niihin. Suutun pikaisesti ja haluan selvittää asiat heti sen jälkeen. Tyttäreni asuu poissa kotoa ja välillä on rauhan jaksoja. Yleensä hän soittelee minulle, en minä hänelle. Rauhan aikana hän soittaa päivittäin ja kyselee neuvoja yhteen jos toiseen asiaan. Aina en kykene neuvomaan, koska kyse on aivan siitä, mitä HÄN haluaa elämästä, mitä HÄN haluaa tehdä. Punainen vai sininen pusero - ihan sama minulle, osta kumpi vaan! Suuttumus saattaa iskeä häneltä minä hetkenä hyvänsä: väärä sana, väärä äänensävy, väärä liike, hänen mielestään viivytelty vastaus - jo räjähtää! Suoraan sanoen hän räjähtää asioista, joista en ole edes tarkoittanut olla paha, kuten se, että hetken mietin ennen kuin vastaan mitään. Kun hän hermostuu, hermostun minäkin ja annan laakilla takaisin. Kun lähden pyytämäänä anteeksi, hänpä ei vastaakaan puhelimeen, ei viesteihin - ja tätä voi kestää viikosta kuukauteen. Koen todellakin, että hän pyrkii säätelemään sanojani, ilmeitäni, äänensävyjäni ja aivan kaikkea. Olen sanonut hänelle, että hänen täytyy kirjoittaa minulle vuorosanat, että osaan sanoa asiat juuri kuten hän toivoo kuulevansa - muuten en osaa! Hän syyttää minua vallankäytöstä. Olen kuulema ahdistavan vallanhimoinen, kuulema jo lukioaikanaan. Silloin olin huolissani hänen läksyjen luvustaan enkä todellakaan ollut aina iloisella päällä hänen vietettyään railakkaita viikonloppuja. Olin huolissani. Varmasti sanoin myös pahasti, ja muutaman kerran osoitin ovea ja sanoin, että häivy, ellet osaa käyttäytyä kunnolla!

Vaikka hän väittää, että käyttäytyy minua kohtaan toisin kuin kavereitaan kohtaan (siis huonommin!?) olen havainnut, että kyllä hän yrittää säädellä kavereittensakin käyttäytymistä suuttumisillaan ja mykkäkouluillaan. Kaverit lentävät hänen facebookin kaverilistalta ulos pienimmästäkin "rikkeestä". Rike voi olla vaikka se, ettei joku sana tai onnittelu tullut tismalleen oikein sanoin tai oikealla hetkellä. Nyt hän itkee, miksi hänellä ei ole paljon kavereita. Hän ei näe, että on itse heittänyt ulos useimmat heistä. Hän ei tajua, että kavereilla ei ole sama sietokykyä kuin äidillä. Ja minunkin sietokykyni on ollut monta kertaa vaakalaudalla. Nyt olen pyytänyt häntä selvittämään asiaa kanssani kolmannen osapuolen välityksellä. Hän saa kertoa ihan kaiken, missä olen häntä vastaan rikkonut, ja tuoda esiin sen, mikä häntä todella riivaa. Ainoa ongelma on se, ettei hän taida suostua pyyntööni. Hän on mielummin hiljaa ja jättää epämääräisiksi jäävät syytökset (siitä että olen ahdistavan vallankäyttöinen) ilmaan roikkumaan. Tämä ei lupaa hyvää hänen tuleville parisuhteilleen.
Sukulaisistani toinen mykkäkoulua harrastanut ihminen oli äitini. Hän saattoi olla puhumatta monta päivää, kun en esim. suostunut kertomaan hänelle, kenestä pojasta tykkäsin.

Kuulostaa aivan narsistieksältäni (mies). Pahoin pelkään, että lapsesi tulee käyttäytymään noin lopun ikänsä, ja varmaankin syyllistämään sinua kaikesta pahasta mitä hänelle elämässä tapahtuu. Eksäni isä maksoi tämän aikuisen miehen kaikki laskut, osti mm. autoja, ja hankki poikansa tarvitsemat reseptilääkkeet tämän puolesta (muka itselleen). Jos isä välillä sai pojasta tarpeekseen, niin ei tarvittu kuin silloin tällöin uhkailu itsemurhalla, niin isä saatiin taas ruotuun. Ja juu, väärä äänensävy kaiken muuttaa voi...

 

Mykkäkoulu on äärimmäinen tapa hallita ja kontrolloida muita ihmisiä. Julma ja sairas.
Niiden ihmisten, jotka joutuvat tuollaisen lähellä elämään, pitäisi osata kokonaan jättää sellainen huomiotta ja elää kuin sitä ei olisikaan.

Jos lähtee mukaan mykkäkoululaisen miellyttämiseen ja anteeksipyytelyihin, se saa vain lisää vettä myllyyn, onhan se taattu keino saada toiset valtaansa. Inhimisen nollaaminen, täydellinen huomiotta jättäminen, on pahinta laatua oleva kiusaamiskeino, sitä käytetään jopa kidutuskeinona.

Aikanaan työkaverilla oli tuollainen mies. Hän saattoi olla puhumatta vaimolleen 2-3 kk ja vaimoparka oli äärimmäisen nöyryytetty ja sairas mielipahasta tuolloin. Hän sanoi, että ei voi olla julmempaa tapaa, kun ei edes tiedä, mistä tämä milloinkin oli suuttunut. Mies oli muille mukava ja reilu, ihan kunnollinen ja ahkera. Lapsilleen hän ei onneksi mykkäillyt, ainoastaan vaimolleen.

Mykkäkoululaisen korvien välissä on jotakin vinksallaan, en muuten osaa sitä kuvata.

 

Tämä pitkäaikainen mykkäkoulu on mielenkiintoinen. Oma mieheni on nyt taas kolmatta viikkoa mykkänä. Pisin aika on ollut kolmisen kuukautta. Siinä välissä hän lausui muutaman sanan kun oli pakko. Hulluinta asiassa on se, että normaalina hän on iloinen, hauska ja puhuu koko ajan. Hänen mykkyyteensä ei tarvita välttämättä minulta yhtään mitään.

Hänelle tulee jonkinlainen masennus tai krapula, johon liittyy usein jokin häpeä. Jos hän sattuu olla matkoilla, hän ei soita kotiin, eikä vastaa kotijoukkojen puheluihin tai viesteihin. Olen jo oppinut, etten voi pelätä tai välittää hänestä. Hukkukoot järveen tai mitä hyvänsä.

Mikään puhe ei auta. Normaalissa tilassa hän vain sanoo, ettei tiedä mistä on kyse. Kun hän lopettaa mykkyyden, alkaa hän puhua normaalisti tavallisista arkiasioista, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aivan hirveä tauti.

 

Myös itse olen muuttunut. Toivoisin että hän olisi hiljaa, koska minua ei enää kauheasti kiinnosta puida suhdettamme tai mitään muutakaan. En pidä enää kovinkaan arvossa. Uskon kyllä että ei ole toista naista ehkä enää, mutta en silti enää ole kovin kiinnostunut. tai ihmettelen nyt että mikä siinä oli niin kamalaa, että toinen pitää naamansa ummessa: Olisinpa tajunnut olla vain onnellinen, antaa hänen pettää kunnolla. Sillä olisi ratkennut monta ongelmaa.
Enkä enää toista kertaa ihmettele, jos joku on mykkäkoulussa. Parempi kun ei edes tiedä miksi. Miesten mykkäkoulut ovat pelkästä paskasta keitettyjä teeskentelyepisodeja.
eikä nainen paljoakaan voi auttaa siinä, jos mies ei pärjää itsensä kanssa!

Oletko oikeasti noin sekaisin ja kyyninen vai mikä sinua vaivaa? Empatiatasosi on täysi nolla.

 

Minulla olisi idea tuon mykkäkoulun katkaisemiseksi. Sinä vaimo (miksei mieskin) kerää kaapeista kaikki rikkoontuneet lasit , kupit ja tassit, siis sellaiset jotka muutenkin joutaisivat jo roskiin, laita pöydälle jonkun pöytäliinan päälle, asettele nätisti ja sano, että hyvästelet nyt muutaman päivän vanhat astiat, ennenkuin luovut niistä.
Sitten kun pinnasi on jo katkeamispisteessä ja haluat rikkoa "hautarauhan", vetäise koko satsi liinoineen päivineen lattialle, niin että kaikki astiat varmasti menevät rytinällä rikki. Lisäksi voi sanoa jonkun voimasanan siihen päälle.
Jos ei mitään muutosta mykkäkoulussa tapahdu, niin olet ainakin itse tehnyt muuta kuin alistunut.
Olkaa siskot ja veljet luovia ja kekseliäitä tämänkin ongelman kanssa.

 

Sinä vaimo (miksei mieskin) kerää kaapeista kaikki rikkoontuneet lasit , kupit ja tassit, siis sellaiset jotka muutenkin joutaisivat jo roskiin, laita pöydälle jonkun pöytäliinan päälle, asettele nätisti ja sano, että hyvästelet nyt muutaman päivän vanhat astiat, ennenkuin luovut niistä.
Sitten kun pinnasi on jo katkeamispisteessä ja haluat rikkoa "hautarauhan", vetäise koko satsi liinoineen päivineen lattialle, niin että kaikki astiat varmasti menevät rytinällä rikki. Lisäksi voi sanoa jonkun voimasanan siihen päälle.
Jos ei mitään muutosta mykkäkoulussa tapahdu, niin olet ainakin itse tehnyt muuta kuin alistunut.
Olkaa siskot ja veljet luovia ja kekseliäitä tämänkin ongelman kanssa.

En lukenut keskustelusta muuta kuin tämän viimeisen viestin, joten ei ihan tarkkaa käsitystä, mitä täällä on keskusteltu, mutta kommentti tähän viimeiseen:
Nii et vajoa samalle tasolle kuin lapsellinen puolisosi, se on ratkaisu ongelmiin...????

Mä kyllä lähtisin lomalle mykkäkoulusta niin pitkäksi aikaa, kun kumppani osaisi taas puhua. Ja takaisin mahdollisesti tullessani kertoisin, että oli viimeinen kerta, kun palaan.

 

Olen joskus huomannut että karskikin mies tai sellaiseksi itsensä kuvitteleva menee ainakin hetkeksi suorastaan pois tolaltaan, kun nainen nakkaa suutuksissaan jonkun särkyvän esineen lattialle niin että sirpaleet vaan lentelevät...tietenkään tämä nyt ei koko ongelmaa ratkaise, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki kokeilemisen arvoiset konstit ovat sallittuja

 

Olen joskus huomannut että karskikin mies tai sellaiseksi itsensä kuvitteleva menee ainakin hetkeksi suorastaan pois tolaltaan, kun nainen nakkaa suutuksissaan jonkun särkyvän esineen lattialle niin että sirpaleet vaan lentelevät...tietenkään tämä nyt ei koko ongelmaa ratkaise, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki kokeilemisen arvoiset konstit ovat sallittuja

Meinaatko vakavissasi, että miehen leikkiessä mykkäkoulua keskenään, naisen kannattaisi alkaa heitellä esineitä, jotta mies menisi tolaltaan hetkeksi?

Mää lähtisin vaikka Tallinnaan taikka nukkumaan.

 

Meinaatko vakavissasi, että miehen leikkiessä mykkäkoulua keskenään, naisen kannattaisi alkaa heitellä esineitä, jotta mies menisi tolaltaan hetkeksi?

Mää lähtisin vaikka Tallinnaan taikka nukkumaan.

Jooo, olen kokeillut lautasen ja kupin heittämistä ja rikkomista. Tosin kokeileminen on ehkä väärä sana, kerran vain sain niin tarpeekseni koko miehestä, että pyhä vihanpuuska sai minussa yliotteen ja heitin kaikki keittiön pöydällä olevat astiat lattialle. Olin yllättynyt itsekin omasta käyttäytymisestäni, miehen ilme kertoi pienestä järkytyksestä, jotain se sai aikaan miehen sisimmässä. Minulle itselleni se oli sisäisesti puhdistava kokemus.
Nykyään ei enää tarvitse kahvikuppeja ryhtyä lattialle nakkelemaan, mutta tilanteen vaatiessa tekisin saman uudestaan ja lähtisin senjälkeen vaikka Tallinnaan kylpylälomalle.

 

Jooo, olen kokeillut lautasen ja kupin heittämistä ja rikkomista. Tosin kokeileminen on ehkä väärä sana, kerran vain sain niin tarpeekseni koko miehestä, että pyhä vihanpuuska sai minussa yliotteen ja heitin kaikki keittiön pöydällä olevat astiat lattialle. Olin yllättynyt itsekin omasta käyttäytymisestäni, miehen ilme kertoi pienestä järkytyksestä, jotain se sai aikaan miehen sisimmässä. Minulle itselleni se oli sisäisesti puhdistava kokemus.
Nykyään ei enää tarvitse kahvikuppeja ryhtyä lattialle nakkelemaan, mutta tilanteen vaatiessa tekisin saman uudestaan ja lähtisin senjälkeen vaikka Tallinnaan kylpylälomalle.

Ei näytä koulutus korreloivan millään tavalla henkisen vakauden kanssa.

 

Ei näytä koulutus korreloivan millään tavalla henkisen vakauden kanssa.

Minä koen olevani kyllä henkisesti ihan vakaaa, vaikka joskus välillä saatan suuttua oikein kunnolla. Mutta suutun aina aiheesta. Jos mies käy mykkäkoulua viikkotolkulla, kyllä siinä on syytä jo välillä pimahtaa. Se on niin epäkunnioittavaa ja epäreilua kohtelua puolisoa kohtaan. Enkä hyväksy epäkunnioittavaa kohtelua keneltäkään, en lapsilta enkä puolisolta. Vastaamalla puhumattomuuteen olemalla itsekin puhumaton, se on raskasta ja henkisesti kuluttavaa. Kunnon vihanpurkaus on tervettä ( sen ovat psykologitkin myöntäneet) ja ilmapiiriä puhdistavaa.
Miksi ihmisten on niin vaikea hyväksyä kunnon riitaa ja välienselvittelyä?
Viimeiseen asti yritetään hillitä sisäistä kiukkua ja pahaa oloa, olisikohan tarpeen oppia riitelemään oikeaoppisesti. Riidellään kunnolla, selvitetään asioita ja pyritään saamaan jokin ratkaisu.

 

En heittelisi astioita kauhea siivo vaan, toimisin samalla tavalla kun wiltsu. Kuka kakaramaista ukkoo jaksaa sietää en minä ainakaan eikä muutkaan itseään kunnioittevat?

Nii et vajoa samalle tasolle kuin lapsellinen puolisosi, se on ratkaisu ongelmiin...????

Mä kyllä lähtisin lomalle mykkäkoulusta niin pitkäksi aikaa, kun kumppani osaisi taas puhua. Ja takaisin mahdollisesti tullessani kertoisin, että oli viimeinen kerta, kun palaan.

 

Minä koen olevani kyllä henkisesti ihan vakaaa, vaikka joskus välillä saatan suuttua oikein kunnolla. Mutta suutun aina aiheesta. Jos mies käy mykkäkoulua viikkotolkulla, kyllä siinä on syytä jo välillä pimahtaa. Se on niin epäkunnioittavaa ja epäreilua kohtelua puolisoa kohtaan. Enkä hyväksy epäkunnioittavaa kohtelua keneltäkään, en lapsilta enkä puolisolta.

Tässä kohtaa mun ymmärryksessä on varmaan joku musta aukko.
Tarkennan vielä, etten ole ymmärtänyt väärin mitään: Eli, jos kumppani käyttäytyy epäkunnioittavasti, epäreilusti ja lapsellisesti, kannattaa kumppanille osoittaa, että hän käyttäytyy epäkunnioittavasti ja epäreilusti ja lapsellisesti alkamalla käyttäytymään itse epäreilusti, epäkunnioittavasti ja lapsellisesti?

 

Tässä kohtaa mun ymmärryksessä on varmaan joku musta aukko.
Tarkennan vielä, etten ole ymmärtänyt väärin mitään: Eli, jos kumppani käyttäytyy epäkunnioittavasti, epäreilusti ja lapsellisesti, kannattaa kumppanille osoittaa, että hän käyttäytyy epäkunnioittavasti ja epäreilusti ja lapsellisesti alkamalla käyttäytymään itse epäreilusti, epäkunnioittavasti ja lapsellisesti?

Tässä oli kyse mykkäkoulusta. Moni viikkoisesta. Jos ymmärsin oikein, et tiedä itse asiasta yhtään mitään eli ei omakohtaista kokemusta? Silloin kannattaa vain lukea muiden kokemuksia ja jättää omat mielipiteensä kertomatta.

 

Rikkoa laseja jotta mykkäkoulu päättyisi?. Luulisi, että se vaan jatkuu kun akka on yhtä hullu kuin ukko. Mykkäkoulu on passiivista agressiota, veikkaan että lapsuudenperheessä äiti on ollut dominoiva hullu ja mykkäkoulu on ollut ainoa keino hallita edes jollain tavalla tilannetta. Sääli että se on jatkunut sitten parisuhteessanne. Mykkäkoulu on pitkäkestoinen koska agressio ei löydä purkautusmistietä kuten riidassa, eli vitutus vaan kasvaa ja lukitsee ihmisen. Itse harrastin mykkäkoulua nuoruudessani, koska äitini oli tuollainen dominatti raivohullu. Sanat vain jähmettyi kurkkuun ja tiesin etten voittaisi vaan toinen mätkisi minua pitkin lattiaa verbaalisesti. Ihmiset valitsevat puolison äitinsä/isänsä mukaan, ehkä teillä on jotain käytöksessä tai ilmeissä jotain samaa mikä laukaisee tuon mykkiksen.

 

Tämä pitkäaikainen mykkäkoulu on mielenkiintoinen. Oma mieheni on nyt taas kolmatta viikkoa mykkänä. Pisin aika on ollut kolmisen kuukautta. Siinä välissä hän lausui muutaman sanan kun oli pakko. Hulluinta asiassa on se, että normaalina hän on iloinen, hauska ja puhuu koko ajan. Hänen mykkyyteensä ei tarvita välttämättä minulta yhtään mitään.

Hänelle tulee jonkinlainen masennus tai krapula, johon liittyy usein jokin häpeä. Jos hän sattuu olla matkoilla, hän ei soita kotiin, eikä vastaa kotijoukkojen puheluihin tai viesteihin. Olen jo oppinut, etten voi pelätä tai välittää hänestä. Hukkukoot järveen tai mitä hyvänsä.

Mikään puhe ei auta. Normaalissa tilassa hän vain sanoo, ettei tiedä mistä on kyse. Kun hän lopettaa mykkyyden, alkaa hän puhua normaalisti tavallisista arkiasioista, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aivan hirveä tauti.

 

Näin 10 vuotta myöhässä tänne viestiä, mutta ihanaa huomata etten ole ainoa, joka kärsii mykkäkoulua harrastavasta miehestä. Kolmekymppinen niin niin olevinaan sivistynyt, fiksu ja korkeastikoulutettu mies kääntyy aivan sisällepäin riitatilanteissa. Vaikka riidassa olisi selvästi kyse hänen munauksestaan, ei mies suostu myöntämään virhettään ja asia kääntyy siihen että minä "lapsellisesti draamailen". Hän oikein ilmoitti että kouluttaa minua kuin koiraa tällä tavalla niin kauan kunnes opin. Eli toisin sanoen meidän taloudessa minun tulisi katsoa hänen tekemisiään ja sanomisiaan läpi sormien, eikä ole minkäänlaista oikeutta huomauttaa hänelle mistään tai olen hirveä draamakuningatar ja hän uhkaa jättää minut. "Töissä niin stressaavaa ettei jaksa tulla kotiin kuuntelemaan mitääm valitusta." Itse kun olen ehkä korkeintaan 3 kertaa suhteemme aikana hänelle jostain huomauttanut (ja aivan täysin aiheesta) ja muutoin olen kuin enkeli.
Sanoipa juuri viikko sitten ollessamme tuttavillamme kyläilemässä että me emme koskaan riitele ja nyt eilen kun hän taas mykkäkoulunsa aloitti, tokaisi sitä ennen "joka toinenpäivä draamailet".
Kun mieheni menee mykkäkouluun ei ole toivoakaan, että uskaltaisin mennä tekemään sovintoa. Sieltä tulee "ole hiljaa" "tässä suhteessa ei ole mitään järkeä". Nämä ovat tuskaisia hetkiä kun sitä miettii, että koska mies avaa suunsa ja ilmoittaa että tämä oli tässä.

 

kouluttaa minua kuin koiraa tällä tavalla niin kauan kunnes opin. -- "ole hiljaa" "tässä suhteessa ei ole mitään järkeä". Nämä ovat tuskaisia hetkiä kun sitä miettii, että koska mies avaa suunsa ja ilmoittaa että tämä oli tässä.

Tästäkin hyvin näkee millaista vallankäyttöä mykkäkoulun taa kätkeytyy. Mun mies yritti aikanaan mykkistellä, mutta sain hänet lopettamaan. Tein sen siten, että kunnioitin hänen hiljaisuuttaan, mutta annoin mahdollisuuden aloittaa puhuminen kasvojaan menettämättä. En kysellyt mitään enkä anonut. Kerroin tarpeelliset asiat tiedonantoina. Kuuntelin paljon iloista musiikkia etenkin hänen ollessaan poissa ja pidin paljon yhteyttä ystäviin. Pidin itseni hyvällä tuulella.
Kun hän ajan kanssa huomasi, ettei hänen hiljaisuutesa saa minua ahdistumaan eikä anna hänelle valtaa, hän luopui tavasta.

 

Kommentti nikille Täällä myös.
" Hän oikein ilmoitti että kouluttaa minua kuin koiraa tällä tavalla niin kauan kunnes opin. "
"Kun mieheni menee mykkäkouluun ei ole toivoakaan, että uskaltaisin mennä tekemään sovintoa. Sieltä tulee "ole hiljaa" "tässä suhteessa ei ole mitään järkeä". Nämä ovat tuskaisia hetkiä kun sitä miettii, että koska mies avaa suunsa ja ilmoittaa että tämä oli tässä."

Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa?
Miksi sinä haluaisit olla se joka tekee sovinnon, jos mies kerran käyttäytyy sinua kohtaan noin huonosti?
Mies ei kunnioita sinua ihmisenä eikä puolisonaan tippaakaan. Ulospäin näyttelee hyvää puolisoa, kotona käyttäytyy kuin tyranni.

Haluatko sinä olla miehelle räsymatto jonka yli mies kävelee mennen tullen ja pyyhkii jalkansa sinuun aina halutessaan?

Minä en eläisi minua noin kohtelevan ihmisen kanssa päivääkään.

 

Vastaus nimimerkille en ymmärrä sinua:

Itseasiassa juuri nuo asiat ovat nyt käyneet mielessäni. Olemme vasta vuoden seurustelleet emmekä juuri koskaan riitele ja ensimmäiset riitamme ovat tulleet nyt tänä keväänä, ja olen huomannut miehessä tämän uuden piirteen, jota en olisi hänestä uskonut.
Meillä on niin hyvin muuten kaikki, yhteen on juuri muutettu ja nautimme toistemme seurasta. Tulemme toimeen toistemme perheiden ja ystävien kanssa. En voisi kuvitella ihanampaa ihmistä rinnalleni niinä hetkinä kun hän ei ole minulle vihainen.

Vaakakupissa siis hänen kontrolloiva ja alistava käytöksensä, jota olen nyt saanut kokea vain pari kertaa vs. muutoin täydelliseltä tuntuva suhde. Tottakai tämä hänen käytöksensä voi olla vasta alkua ja ehkä juuri yhteenmuutto on tämän laukaissut.

Itse olen ihmisenä hyvin herkkä ja ehkä jopa läheisriippuvainen. Pelkään menetyksiä, enkä usko ikinä pystyväni jättämään ketään. Aikaisempi pitkä parisuhteeni oli suoraansanottuna sairas, mies petti minua ties kuinka moneen otteeseen ja aina vain otin hänet takaisin, kunnes minusta itsestäni tuli suhteessa se "hirviö" enkä antanut hänen enää tehdä mitään ilman valvontaani. Hän päätyi jättämään minut ja tuo on ollut elämäni paras asia vaikken sitä silloin halunnut uskoa.
Ehkä miesten on helppo tossuttaa minua ja alistaa. En tiedä, mutta toivon että nykyinen mieheni oppisi vielä joku päivä kuuntelemaan minuakin.

 

Voisin lisätä vielä, että olen 9 vuotta nuorempi kuin miesystäväni, joten taitaa osittain hänen pomputtelunsa johtua tästäkin.