Äidin

  • Viestiketjun aloittaja meikkaus?!
  • Ensimmäinen viesti
äiskä80
Meikkaan jos lähen kaupungille tai kyläilemään tai jos tulee vieraita. Jos olemme vain kotona niin oon turhan laiska meikkaileen. Enintän peittelen näppylät ja laitan vähän meikkipuuteria =) Mulla poika 3kk. Kylläkin sit ku töihin palaan niin meikkaan :)
 
Ania
Minä en meikannut äitiyslomalla kertaakaan..ai niin meikkasinhan ristiäisiin ja tuttavan häihin :)
Mutta enhän minä meikkaa muutenkaan kuin erityistilanteisiin, esim. töissä joku isompi palaveri tai tärkeämpi tapaaminen tai jotku juhlat.
Eli lapsi sinänsä ei muuttanut mitään meikkauksen suhteen.
Olen ajatellut, että jos en kelpaa ilman meikkiä, niin sehän ei ole minun ongelmani vaan katsojan :)
 
n30
Mulla ei ole mustia silmänalusia eikä silmäpusseja, mutta meikkaan silti. Ei se siihen liity (niin kuin joku sanoi), että yrittäisi peittää jotain. Sama kun täällä jollain toisella palstalla piti kivojen vaatteidenkin pitämistä huonon itsetunnon paikkaamisena, hah. Mä meikkaan, koska silloin tulee itselle pirteämpi olo. Jos joku kulkee ulkona pää painuksissa tukka rasvaisena naama kukkien ja epäsiisteissä vaatteissa, tulee heti mieleen, että eikö se ihminen arvosta itseään. Eikä tietenkään tarvitse meikata, mutta kyllä mielestäni se näkyy uloskin päin mitä itsestään ajattelee.

Mieskin on sanonut, että tykkää siitä, että huolehtin ulkonäöstäni. Kyllä jokainen voi korostaa hyviä puoliaan (ja peittää niitä pikku vikoja :) ). Ollaan myös Naisia vaikka äitejä olemmekin. Tuskin se vauvan tulo paljoakaan muuttaa naisen meikkaamistottumuksia. Jotkut eivät ole ikinä innostuneet meikkaamisesta ja toisilla se on totuttu tapa. Aikaa siihen menee tosiaan vajaa 5 minuuttia, joten sen verran voin uhrata äidin ja lapsen yhteistä aikaa :)

 
Aurora
Taidan olla aika keskivertovastaaja tässä(kin) ketjussa: eli kotona ollessamme en meikkaa, mutta ulos lähdettäessä laitan hieman meikkiä jos ehdin.

Kävelyä varten peitän yleensä ne silmänaluset (myös perinnöllinen vaiva) ja laitan puuteria, huulirasvaa. Luennolle/kaupungille lisäksi ripsaria ja huulipunaa, eli saman verran kuin ennen vauvaakin. Poskipunalle on nykyään enemmän käyttöä kuin ennen, jolloin ehti paistaa itseään rannalla.

Mullakin tukan laitto on kärsinyt eniten: ennen olin vannoutuneesti lyhyttukkainen ja käytin kiharrinta päivittäin, nyt olen huomannut ponnarin edut. Voi kun saisi varattua itselleen ajan kampaajalle... *haaveilee*

Ja vauva on 6,5 kk.
 
mä myös
Yleensä aina ""ihmisten ilmoille"" lähteissä meikkaan. Joskus saatan lähteä kävelylle ja lähikauppaan ilman meikkiä, mutta silloin iho aika hyvässä kunnossa. Välillä meikkaan ihan kotipäivinäkin.

""Look good, feel good"" -mä olen kai pinnallinen, kun noin ajattelen. Kun olen hyvällä tuulella jaksan vauvankin kanssa paremmin :) En ole superäiti, ihan tavallinen.

Hiuksenikin laitan jollain tapaa päivittäin ja yleensä pesen&föönaan joka toinen päivä.

Mä olen ostanut itsellenikin uusia vaatteita, tottakai. En ole mikään tuulipukuihminen. Usein farkut, kiva paita, lämmin takki jne.
 
ä84
Meikkaan joka ikinen päivä..ei ole kyse siitä ettenkö voisi olla naamani puolesta ilman, vaan ihan tapa. Itselläni on parempi olo kun näyttää laitetummalta. Olen meikkaaja-maskeeraaja ja pidän siis muutenkin siitä niin miksen suo itselleni sitä iloa että sotken naamaani ? :)

Joskus kun tyttäreni oli ihan pikku vauva, ystäväni kysyi että miksi sä meikkaat kun oot vaan kotona ? :) niin eihän sitä meikata saa vaikka päivät menikin kotona ja vaunuillessa. ;)
 
Maruska
Meikkaan jokikinen päivä. Ihan itseni vuoksi, vaikken näkisi yhtään ihmistä koko päivänä. Tuntuu vaan että hommat on paremmin ""hanskassa"" kun tietää kestävänsä päivänvalon. Nyt varsinkin kun lapsen kanssa arki aiheuttaa usein varsin väsyneen näköistä naamavärkkiä, on mukavampi sitä vähän kaunistella. Kun ohimennen näkee itsensä peilistä, ei tule negatiivisia fiboja!

Olettekos huomanneet, (en yleistä, mutta silloin tällöin törmään ilmiöön) että ns. ""luomunaiset"", ne luonnonkauniit eloveenat usein ilmaisevat halveksuntaansa meikkaavia ja pynttääviä sisariaan kohtaan, mutta ei niinkään toisinpäin. Samoin esim. jos on tyyliltään kovin ""hippi"" tai retrohenkinen, sellaiselta suunnalta saa usein vinoja katseita trendikkäästi pukeutuva nainen. Eli suvaitsemattomuutta on usein juuri sillä suunnalla missä ei uskoisi olevan.
 
Andie
Voi että tämä palsta on ÄRSYTTÄVÄ!
Tämäkin ihan mitätön keskustelu meikkauksesta kääntyy piilovihjailuun:

Jos meikkaan, niin varastan aikaa lapseltani ja olen huono äiti, joka ei huonon itsetuntonsa takia voi olla tälläytymättä.

Jos en meikkaa, niin en välitä itsestäni enkä ole näytä naiselta laisinkaan, vaan ikävältä ja harmaalta.

Voi hyvä isä sentään! Minä näytän ja tunnun NAISELTA, vaikka olisin juuri noussut nukkumasta tukka pystyssä silmät sirrillään ja täysin ilman meikkiä. Ja minä olen hyvä ÄITI, vaikka meikkaisin joka päivä, jos minua niin huvittaa.

En käsitä en millään, miksi tällä palstalla tehdään joka asiasta jotain ihan muuta kuin mitä itse asia on.
 
3xäiti vm -71
Omasta ulkonäöstä huolehtiminen on samalla omasta psyykkisestä kunnosta huolehtimista, ainakin minulla. Tosiaan kun näyttää hyvältä, niin tuntuu hyvältä kuten ketjussa jo on tullut esille. Ja se ei varmastikaan ole pahaksi lapselle, jos äidillä on hyvä olo. Tuskin kukaan nyt normaalina arkipäivänä viettää peilin edessä tuntia tukkaa kihartaen ja maskaraa vääntäen lapsen parkuessa jalkojen juuressa;-)

Lenkille ja lähikauppaan saatan itsekin joskus mennä laittautumatta. En näytä kovin pahalta ilmankaan meikkiä. Mutta jos oikein kylille lähdetään niin silloin näytetään tosi hyvältä:) Mulla siihen normaaliin meikkiin kuuluu värivoide, sipaus luomiväriä, eyeliner, ripsiväri huulipuna/-kiilto. Ja aikaa tähän menee 5-10min.

Kolmas lapsi nyt siis vauvaiässä ja näin olen aina touhuillut. Olin pitkään kotona isojen lasten oltua pieniä ja myös silloin laittauduin aina.
 
Marsu
Tutut ihmiset nauroivat minulle ollessani laitoksella, kun jaksoin laittaa hiuksia ja meikata. Sama jatkui kotiutuksen jälkeenkin. Nämä naurajat eivät ymmärtäneet, miten minulla voi olla aikaa laittaa itseäni, kun on pieni vauva. Toisin sanoen, koin olevani huono äiti, kun pynttäydyn. ""Naurajat"" olivat juuri niitä, jotka eivät meikkaa eivätkä laita hiuksia arkena.

Kerran eräs tuttavani antoi ymmärtää, että huolehdin ensin itsestäni ja vasta sitten lapsesta, kun joka päivä meikkaan ja laitan hiukset. No voi h... oisko pitänyt lähteä sinä päivänä kauppaan naama ja hiukset kuin petolinnun p....Ja toisekseen olen aina huolehtinut lapsesta ensin ja sitten itsestäni. Lapsi ei ole koskaan joutunut huutamaan jaloissani kun olen laittautunut.

Puhuin tästä miehelleni ja hän sanoi, että älä kuuntele muiden puheita vaan tee niinkuin koet itse parhaaksi. Viihdyn huoliteltuna.

Olen murrosiästä saakka huolehtinut ulkonäöstäni ja se on ollut ilmeisesti joillekin rankkaa. Uskon, että eräät ihmiset kihertelivät mielessään, että kyllä se nyt lopettaa itsensä laittamisen kun tekee lapsen. Minun annettiinkin ymmärtää, että lapsen jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Toisin kävi. Nautin vanhemmuudesta ja myös itsestäni huolehtimisesta. Ei lapsi vienyt kaikkea omaa aikaani, vaan löydän kiireisenkin päivän keskeltä edes pienen hetken itselleni.

Ja miksi jotkut pitävät meikkaavia ja hiuksiaan laittavia pinnallisina. Olisiko se kateutta...
 
kikka
ei se ole pelkästään niin, että meikkaamattomat tuomitsee niitä jotka meikkaa... on se toisinkin päin.

Mä luulen, että ei ole merkitystä sillä oletko äiti vai et. NAISILLA on vain kahdenlaista suhtautumista meikkaamiseen yleensä.

Aikana ""ennen lapsia"" olin töissä lähikaupassa. en harrastanut silloinkaan meikkausta kuin juhliin, kuten en nytkään. laitoin kyllä hiukset ja vaatteetkin olivat varmasti ihan siistit. Työkaverini, joka ei koskaan laittanut nenäänsä kotiovesta ulos ilman meikkiä, useaan otteeseen puhui oma-aloitteisesti (en koskaan kysynyt miksi hän meikkaa AINA) kuinka on asiakkaiden huomioonottamista tuo töihin meikkaaminen. kaiketi yritti saada minuakin hieman levittelemään väriaineita naamavärkkiini... no, en tuosta loukkaantunut. olihan hänellä oikeus olla ulkonäöstäni mitä mieltä tahansa.

Mutta siitä olen samaa mieltä yhden kirjoittajan kanssa, että ei tämän pitäisi olla mitään vastakkaiasettelua : esim. meikkipelle - harmaa hiirulainen
kukin tyylillään!
 
Mildu
Usein näkee ajatuksen: täytyy ajatella kanssaihmisiään sen verran että laittaa itsensä kuntoon.

Sanokaapa rehellisesti, että kuinka tarkkaan te kanssaihmisiänne tuijotatte? Jos käytte vaikka lenkillä vauvan vaunujen kanssa, niin monenko vastaantulleen ihmisen muistatte meikanneen tai pukeutuneen siististi kun palaatte kotiin?
Kun käytte vaikka kaupassa, niin katsotteko jotain ihmistä, että voi herraisä kun tuo on epäsiisti kun ei ole meikannut, tai että ompa pikkurouva vetänyt pakkelit naamaan?

Varmaan minä olen outo hiippari, mutta en taatusti muista vastaantulijoiden pukeutumista tai pärstää kun palaan kotiin, en yleensäkään tuijota ketään niin kauan tai niin läheltä, että oikein pääsisin näkemään miten meikit on naamalla.
Toki eri tilanne on jos vastaantulija on jotain ääripäätä; täysi renttu repaleisine haisevine vaatteineen tai maaliruiskulla meikattu parfyymipilvessä kävelevä ihminen. Mutta tavallinen taavo tallaaja meikeissä tai ilman jää kyllä huomaamatta.
 
Julia
Meikkaan tosi harvoin. Töissä käydessä laitoin joka aamu hieman puuteria ja ripsaria, mutta nyt äitiyslomalla oon laittanu varmaan muutaman kerran. Just eilen olin kaupungilla, mutta ei ees muistunu mieleen, että ois voinu vähän jotain tähän naamaan laittaa. Mulla itse asias oiskin toi meikkaaminen vähän hankalaa, kun pakko meikata kylppärissä - muualla ei oo meikkaukseen sopivaa peiliä - ja vauva 8 kk konttaa perässä joka paikkaan enkä haluis sitä tonne kylppäriin päästää. Hampaiden peseminen ja vessassa käyminenkin onnistuu just ja just, välillä laitan oven kiinni ettei tulis perässä ja sit raukka siellä itkee kun ei äiskää näy.
 
Ulriikka
Meikkaan ja laitan hiukset joka päivä. Usein teen sen beibin vielä nukkuessa. En todellakaan voi kuvitella meneväni kaupaan tai minnekään, edes postilaatikolle suihkunraikkaana. Okei, postin voin hakea, jos olen saanut edes aamutakut tukasta selviteltyä...
Meikkasin jo synnärillä toisena aamuna synnytyksen jälkeen. Tuli nätimpiä valokuvia muistoksi tulevaisuuteen. En olisi oman itseni näköinen, jos en saisi yhtään laittautua.
 
Tiiti-75
En normaalisti meikkaa vaan esim. joskus baariin lähtiessä tai muuhun tilaisuuteen. Ja senkin itseni vuoksi. Se tosiaan tuo jo juhlan tuntua, kun valmistautuu. En tiedä siitä luonnonkauniista, mutta hyvin on kelvannut miehelleni ja muillekin elämäni varrella. Joskus olin aikoinaan työssä, jossa oli näytettävä huolitellulta, mutta onneksi ei tartte enää. Ensinnäkin ihoni on hyvin herkkä ja ottaa itseensä aina meikistä. Kyllä multa löytyy tummat silmänaluset, mutta ne on olleet jo ala-asteelta. Ehkä olen nk. luonnonlapsi... Kyllä minä kehtaan näyttää tätä pärstää vaikka ei virheitä peitetty olekaan. Ei kukaan voi näyttää luonnostaan niin rumalta ettei voi esim. lähikauppaan mennä ilman meikkiä. Kyllä hiukset laitoin kun olivat lyhyet, mutta nyt pitkät ja helpoimmat ponnarilla. Joskus viihteellä auki, mutta hankalan raskaat.
 
stinak
Mä oon vähän outo että ostelen kyllä uusia meikkejä mutta en kumminkaan sitten meikkaa vaikka käytäisiinkin kylässä. Tietty se ei mee enää niin rutiinilla kun ei meikkaa päivittäin. VArmasti piristäis kummasti kun alkais vähän laittamaan aamulla ees ripsarii. Ostin just uusia vaatteita- kahdet uudet verkkarit. On mennyt vähän liian mamma-linjalle. Pitäis ottaa itteä niskasta kiinni ja laittautua ees pikkaisen.
 
ajansäästö
Aina joskus ajattelen tyytyväisenä, kuinka paljon aikaa olen tässä 35 vuodessa säästänyt, kun en ole joka päivä meikannut enkä nyppinyt kulmakarvoja enkä kuorinut ihoa ym. ym. No joo, töihin mennessä sipaisin valokynällä tummat silmänaluset, laitoin yhden suihkaisun kevyttä hajuvettä ja kampasin hiukset, mutta lähikauppaan voin tietenkin mennä ihan vain puhtaana. Totta kai jokainen saa meikata kotonakin, jos haluaa, mutta musta se tuntuisi ihan järjettömältä. En koe, että meikkausaika on poissa lapsilta, mutta tuolla säästetyllä ajalla olen ehtinyt varmasti lukea parikin mielenkiintoista kirjaa elämäni aikana! Meikkaan juhliin lähtiessäni eli todella harvoin ja silloin se on kivaa, kun juhla siis eroaa arjesta. Arjessa teen palveluksen kanssaihmisille iloisella hymyllä, en huulipunalla!
 
miumau
Ihoa en ole nyt vuoteen kuorinut enkä puhdistanut kun en käytä meikkivoiteita enkä puutereita. Iho on hyvä, ei näppyjä eikä epätasaisuuksia. Muutenkin koen että olen nätti ilman meikkiä. Ainostaan juhliin ja töihin laitan hieman meikkiä. Mieheni mielestä meikki rumentaa naista. Tosin tällä mielipiteellä ei ole merkitystä siihen meikkaanko vai en, kerroinpahan vain.

 
Julialle
Julia, miksi jätät vauvan itkemään kylppärin oven taakse? kamalaa! Miksei vauva saa tulla mukana? älä pliis tee noin... Meitin 11kk on aina saanut tulla joka huoneeseen mukana ja katsella kun isi tai äiti tekee jotakin.
 
Utelias
Saanko kysyä meikkaajilta, miten on kun meidän vaavit ainakin pusuttelee mielellään poskelle, niin tuo meikki on aika ikävän makuista suussa, nimenomaan puuteri, meikkivoide ym. Vai pusutellaanko teillä ollenkaan?
 
ipi
Mä en meikkaa nykyään enää edes kun lähden yksin asioille, kauppaan tai jonnekin. Kotona ollessa ei tulisi mieleenkään, ja tahtoo hiuksetkin jäädä välillä harjaamatta, jos ihan vain sisällä lasten kanssa oleskellaan. Mutta hampaat aina pesen, siitä ei voi tinkiä :)
 
Supa Saver
Tuo on aika suhteellinen kasite miten paljon aikaa voi elamansa aikana ""saastaa"" jattamalla tekematta jotain asioita. Voisi hyvinkin sanoa, etta jattamalla kaymatta suihkussa aamulla voi saastaa 20 minuuttia paivassa, samoin jos nukkuu 40 minuuttia vahemman. Aikaa voi myos saastaa suunnittelemalla asioita etukateen tai kavelemalla nopeammin! Sinunkin elamassasi on varmasti asioita joita joku muu ei tee ja ""saastaa"" silla tavalla tuon meikkausajan.
 

Yhteistyössä