Äidin

Omaani vasta odotan syntyväksi, mutta en kyllä usko päätäni ulos laittavani ilman meikkiä lapsen syntymän jälkeen kun en nytkään sitä tee. Lisäksi olen tosiaan kanssa näitä supernopeita eli ei siinä kauaa mene kun hieman pohjaa laittaa, ripsiväriä ja huulikiiltoa tms.

Oma mieheni on kanssa sitä mieltä, että on kiva kun mulla on pikkasen meikkiä. Omat ripseni ja kulmat ovat nimittäin niin blondit, että jos en kulmakarvoja värjäisi kuukauden välein tai laittaisi ripsiväriä niin näyttäisin ihan lakanalta. Kerran töissäkin kysyttiin olenko sairas kun en kerennyt kuin meikkivoiteen laittaa ja maskara unohtui.

Niinpä värjään kulmakarvani jotta saan jonkun kehyksen kasvoilleni lakanan sijaan ja laitan ainakin maskaraa päivittäin. Mulla on kanssa aika punakka iho joten siksi mielelläni laitan aina jotain ohutta meikkivoidetta myös.

 

Kotioloissa en meikkaa (laiskuutta), mutta kestovärjään ripset ja kulmat säännöllisesti. Ei näytä ihan niin kulahtaneelta!

Musta on kiva että mies huolehtii ulkonäöstään, siis käy joskus parturissa, peseytyy, ajaa parran, ei kulje kalsareissa ihan joka päivä... Luulisin että sama juttu hänellä: kivempi katsella vaimoa joka on edes pessyt tukkansa vaikka onkin ""vain kotona"".

 

No se kuulosti nyt pahemmalta kuin oikeesti on. Yritän toki tehä hammaspesut ja aamun vessassakäynnin (no niin, ei nyt huvittais niin tarkasti kaikkee kertoo) silloin kun isukki on vielä kotona, niin vauvalla on seuraa. Vauva vaan konttaa kylppärissä niin nopeeta joka paikkaan eikä sekään mun mielestä oo kiva, kun lattialla voi olla pesuainejäämiä yms. Mut siis ei se nyt siellä oven takana joudu kauan itkemään, yritän sieltä aina kurkkia ja huudella kukkuuta hammaspesun lomassa, nappaan välillä kainaloon jne.... joskus laitan pinnikseen leikkimään hetkeksi.

 

En minäkään ikimaailmassa meikkaisi, jos mulla olisi tasaisen värinen ja siisti hyvä iho. Minusta iho tekee niin paljon, oli muut piirteet sitten millaiset vaan. Pidän kauniina kaikkia joilla on luonnostaan kuulas ja nätti iho. Heidän ei todellakaan tarvitse meikata. Mutta kyllä mun on pakko laittaa meikkiä tasoittamaan tätä epämääräistä pärstää

 

Meillä poika niin pieni,ettei vielä pusuttele, mutta ei meikkaaminen välttämättä tarkoita koko meikkiarsenaalin käyttöä. Itselläni arkimeikki ei sisällä meikkivoidetta tai puuteria, vaan valokynää silmien alle,ripsaria,luomiväriä,kulmakynää ja huulirasvaa.Ihmisten ilmoilla ehkä huulikiiltoa.

 

Tottakai äidin pitää näyttää hyvältä edes joskus, vaikka joka päivä ei jaksaisikaan laittauttua. Itse meikkaan sen takia että on sitten kiva olla ja näyttää edes lapselle ja omalle kullalle hyvältä. Tulee naisellisempi olo kun välillä meikkaa. ja tietenkin käyn kampaajalla ja värjään hiuksia. Se on naisten suuri nautinto! Kyllähän noita harmaavarpusia näkee hiekkalaatikoilla ja kaupoissa ihan tarpeeksi.

 

Hassua kun mies kelpaa puhtaana, mutta nainen ei. Ei miestä vaadita meikkamaan. Hygieniasta huolehtiminen ei ole sama asia kuin pynttääminen.

En voisi kuvitellakaan lähteväni ulos ennen suihkua tai hammaspesua, mutta tälläytyä ei tarvi.

 

Tutut ihmiset nauroivat minulle ollessani laitoksella, kun jaksoin laittaa hiuksia ja meikata. Sama jatkui kotiutuksen jälkeenkin. Nämä naurajat eivät ymmärtäneet, miten minulla voi olla aikaa laittaa itseäni, kun on pieni vauva. Toisin sanoen, koin olevani huono äiti, kun pynttäydyn. ""Naurajat"" olivat juuri niitä, jotka eivät meikkaa eivätkä laita hiuksia arkena.

Kerran eräs tuttavani antoi ymmärtää, että huolehdin ensin itsestäni ja vasta sitten lapsesta, kun joka päivä meikkaan ja laitan hiukset. No voi h... oisko pitänyt lähteä sinä päivänä kauppaan naama ja hiukset kuin petolinnun p....Ja toisekseen olen aina huolehtinut lapsesta ensin ja sitten itsestäni. Lapsi ei ole koskaan joutunut huutamaan jaloissani kun olen laittautunut.

Puhuin tästä miehelleni ja hän sanoi, että älä kuuntele muiden puheita vaan tee niinkuin koet itse parhaaksi. Viihdyn huoliteltuna.

Olen murrosiästä saakka huolehtinut ulkonäöstäni ja se on ollut ilmeisesti joillekin rankkaa. Uskon, että eräät ihmiset kihertelivät mielessään, että kyllä se nyt lopettaa itsensä laittamisen kun tekee lapsen. Minun annettiinkin ymmärtää, että lapsen jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Toisin kävi. Nautin vanhemmuudesta ja myös itsestäni huolehtimisesta. Ei lapsi vienyt kaikkea omaa aikaani, vaan löydän kiireisenkin päivän keskeltä edes pienen hetken itselleni.

Ja miksi jotkut pitävät meikkaavia ja hiuksiaan laittavia pinnallisina. Olisiko se kateutta...