Hae Anna.fi-sivustolta

Äiti!

Viestiketju osiossa 'Runopuu' , käynnistäjänä Lumi81, 25.06.2006.

  1. Lumi81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    177
    Saadut tykkäykset:
    0
    En voi käsittää… täällä kaikki on kuten aina. Taulut seinällä, pöytäliinat, astiat kaapissa, sinun kättesi jälkiä. Koti odottaa asujaansa, vaan ei ketään näy. Et tule koskaan takaisin. Värit ovat haalistuneet, äänet kaikonneet, ei täällä tuoksu mikään muu kuin kuolema. Miten voisin mitään täällä muuttaa, rikkoa sen ajatuksen, että tämä joskus oli sinunkin koti. Mitä jää jäljelle…

    Minä olen niin kauan aikaa halunnut nähdä sinut, kadunkulmauksessa, kukkapenkkiä laittamassa, istumassa auringossa jalkojasi heilutellen. Oikeasti sanoa sinulle jotain. Ei minun ikäväni ole ainoa, ei minun suruni suurin, hukkuisin, ellen olisi niin kevyt että voisin kellua sen pinnalla.

    Kyllä kesä tulee kuitenkin. Syksy ja talvi. Haluaisin hidastaa ajankulkua että ehtisin saada siitä otteen. Vetää pikkuisen takaisin päin ja sanoa; ” ettekö te tiedä! Mun äiti on kuollut.”

     
  2. Ninni Vierailija

    Kaunista. Kyyneleet tuli silmään.
     
  3. Pulmu ja Sirkku Vierailija

    Kaunis ja surullinen.Kauheaa,kun nuori nainen menettää äitinsä.
     
  4. Niin Vierailija

    kaunis ja ihana kirjoitus. Kun läheinen kuolee, tulee tunne huutaa ihmisille, että pysähtykää, kun he menevät ja tulevat, nauravat, vaikka minun Rakas läheinen on kuollut.
    Se tunne on varmaaan kaikilla, jotka menettävät Rakkaansa.
     
  5. Kaunis kaipaus Vierailija

    Jokaiselta ihmiseltä kuolee kummatkin vanhemmat jossain vaiheessa, jotkut menettävät omat vanhemmat jo lapsena, jotkut onnelliset vasta kuusikymppisenä. Minä itse olin päälle 40-vuotias
    kun oma äitini menehtyi syöpään. Se tuntui kovalta, vaikka ymmärsin ja hyväksyin äidin kuoleman. Minun äitini oli minun paras ystäväni, aito ja lämmin ihminen, ainoa nainen , johon saattoi 100 % luottaa. Olen ikävöinyt ja kaivannut omaa äitiäni, hänen henkistä tukeaan ja hänen hyvyyttään. Mutta onhan minulla jäljellä kauniit muistot, joita kukaan ihminen ei voi ottaa minulta pois.
     
  6. Kauniit kaipaukset Vierailija

    Myös minulta ja kahdelta muulta minun ystävättereltäni on äiti kuollut jo aikaisemmin. Kahden kuoleman syynä oli syöpä ja yhden muu vakava sairaus. Telkasta tulee nyt erittäin hyvä sarja, jossa kuolemansairaat ihmiset puhuvat itse sairastamisestaan ja lähestyvästä omasta kuolemasta. Tämä on hyvä asia, sillä vakava sairaus ja kuolema ovat yhä ihmisten mielestä niin ikäviä asioita, ettei niistä haluta kuulla eikä puhua. Jos minä alan puhumaan edesmenneestä äidistäni, niin ihmiset käyttäytyvät ikäänkuin he eivät haluaisi kuunnella minua. Tämä loukkaa
    minua, koska minä rakastin äitiäni ja minulla on kauniita muistoja hänestä.
    Minä olen hyväksynyt ja käsitellyt äitini kuoleman ja surrut tarpeeksi häntä, nyt voin puhua hänestä vapaasti.
    Minun äidilläni oli aivan ihana luonne, hän oli herkkä, herttainen, hyväntahtoinen ja lämmin
    ihminen. Minun äitini ei koskaan haukkunut muita ihmisiä, ei ollut ilkeä, ei ivallinen tai pahansuopa, ei työpaikallaan eikä yksityiselämässään, niin kuin monet naiset nykyään ovat.
    Jotkut ihmiset puhuvat toisistaan pahaa jopa kirkossa ollessaan tai hautausmaalla käydessään,
    tälläinen on erittäin ikävää kuultavaa ja todellista tekopyhyyttä !
    Minä kävin viemässä äidin haudalle jo tänään lauantaina kukkia, eikä hautausmaalla ollut juuri
    ketään muita ihmisiä, joten sain olla rauhassa siellä, vain linnut lauloivat kauniisti.
    Äitienpäivä on tarkoitettu ihan kaikille ihmisille, joilla on joskus ollut oma äiti.
     
  7. Herkkyys periytyi Vierailija

    Tänään äitienpäivänä yksi ystävättäreni soitti minulle, jolta on jo molemmat vanhemmat kuolleet.
    Minulta on äiti kuollut muutama vuosi sitten ja olen päässyt siitä jo hyvin yli. Ystävättäreni sanoi, että sinulla oli aivan ihana äiti, mistä minä olin tietenkin hyvin mielessäni. Minun äidilleni oli aina oma mies ja me lapset kaikkein tärkein asia maailmassa. Olin kerran äitini mukana mattopyykillä 3-vuotiaana ja juoksentelin edestakaisin siinä laiturilla kunnes minä putosin järveen. Äitini tuli heti perässä järveen hakemaan minua, vaikkei hän osannut oikeasti edes uida itse ja hän pelasti minun henkeni. Meidän pihassa oli usein paljon lapsia leikkimässä ja kesäsin pelasimme aina jotain pelejä. Kerran meitä oli siinä toistakymmentä lasta ja yhtä äkkiä äitini tuli ja toi meille
    kaikille lapsille tarjottimella mehua ja itse leipomaansa pullaa.
    Onneksi äitini kuoli vasta, kun olin ihan aikuinen, en tiedä, miten muuten olisin selvinnyt. Eniten olen kaivannut niitä kaikkia juttelu ja keskusteluhetkiä äitini kanssa, hänen kanssaan saattoi puhua mistä tahansa asioista ja syvällisesti, niin kuin halusin. Olen kaivannut äitini aitoutta ja hyvyyttä ja hän on ainoa nainen, johonka olen voinut luottaa tässä elämässä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti