Aggressiivinen mies

[onneton]

Olen ajautunut ikävään tilanteeseen, enkä tiedä, miten minun pitäisi toimia. Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden ja asumme nykyään yhdessä. Miehen kiivas ja temperamenttinen luonne kävi selväksi jo suhteen alkumetreillä, mutta nyt tilanne on kärjistynyt yli rajojen. Välimme ovat kaikinpuolin kireät (tähän vaikuttavat yhteisen ajan puute, taloushuolet ja pelko nykyisen kotimme menettämisestä). Välillä on hyviä päiviä, mutta useammin ajaudumme riitaan. Kuvioihin on astunut seikkoja, joista en pidä.
Mies syyttää minua herkästi vaikeuksistamme, eikä myönnä omia virheitään tai huomaa mitään vikaa omassa käytöksessään. Riidellessämme hän haukkuu minua usein rumasti, uhkailee erolla jne. Pahinta on kuitenkin käsiksi käyminen. Hän ei ole lyönyt, mutta saattaa tarrata minuun kiinni ja näyttää siltä, että aikoisi lyödä. Käteni ovat useamman kerran olleet mustelmilla. Hänen mielestään tuollaiset tilanteet ovat minun omaa vikaani, että olen ajanut hänet tilanteeseen ärsyttämällä häntä. Ja hän ei mielestään ole toiminut väärin tuolloin käydessään käsiksi. "Tilanne vaati sitä" tms, "hän ei osannut enää toimia muuten" jne. Toki omassa käytöksessäni olisi paljonkin parantamisen varaa, mutten silti hyväksy fyysistä vallankäyttöä.

Kaipaan yhteisiä ihania hetkiämme. Onhan niitä välillä vieläkin, mutta valitettavan vähän. Seksi toimii yhä hyvin ja sitä on riittävästi. Koen kuitenkin oloni nykyään jotenkin perusturvattomaksi, ja suhde välillä ahdistaa suunnattomasti, välillä tunnen tarvetta takertua siihen kynsin ja hampain. Tiedän, että moni teistä haluaisi käskeä unohtamaan koko ukon heti.. En olisi ikinä uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta. Toivoisinkin rehellisiä vastauksia / omakohtaisia kokemuksia, onko mahdollista enää saada suhdettamme tasapainoiseksi ja hyväksi. Voisiko miehen käytös laantua, mikäli muut stressitekijät poistuisivat arjesta? Miten tätä voisi edesauttaa? Vai onko vääjäämätöntä, että tilanne pahenee, ja hän alkaa vetämään minua turpaan kunnolla? Minusta tuntuu, etten osaa (enkä tavallaan edes halua) lopettaa suhdettamme.

 

[Karkuun päässyt]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että et saa miestä tuosta parannettua. Aina löytyy joku syy, joka "pakottaa" sanomaan rumasti ja käymään käsiksi. Eikä se tule jäämään tuohon. Turpiin tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja jokainen kerta on miehelle helpompi ja tekee sinulle vaikeammaksi lähteä. Lopulta olet itsetuntosi menettänyt ja totaalisen eksyksissä. Muutaman vuoden päästä se lähteminen on vielä vaikeampaa, koska uskot itsekin olevasi niin huono, että ansaitset kaiken.

Tuollaisesta suhteesta itsensä irti repiminen vaatii hirveästi voimia ja mitä pidempään sitä kestää, sen hankalampaa se tulee olemaan. Mutta siinä on sinun elämäsi pelissä. Yksikin lyönti voi tappaa tai vammauttaa pysyvästi, kun sopivasti kohdalle osuu.

Yksikään ihana hetki ei riitä korvaamaan sitä pelkoa ja kipua, minkä tuollainen käytös aiheuttaa.

 

[onneton]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että et saa miestä tuosta parannettua. Aina löytyy joku syy, joka "pakottaa" sanomaan rumasti ja käymään käsiksi. Eikä se tule jäämään tuohon. Turpiin tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja jokainen kerta on miehelle helpompi ja tekee sinulle vaikeammaksi lähteä. Lopulta olet itsetuntosi menettänyt ja totaalisen eksyksissä. Muutaman vuoden päästä se lähteminen on vielä vaikeampaa, koska uskot itsekin olevasi niin huono, että ansaitset kaiken.

Tuollaisesta suhteesta itsensä irti repiminen vaatii hirveästi voimia ja mitä pidempään sitä kestää, sen hankalampaa se tulee olemaan. Mutta siinä on sinun elämäsi pelissä. Yksikin lyönti voi tappaa tai vammauttaa pysyvästi, kun sopivasti kohdalle osuu.

Yksikään ihana hetki ei riitä korvaamaan sitä pelkoa ja kipua, minkä tuollainen käytös aiheuttaa.

Ymmärrän pointtisi. Tuo onkin pelkoni, että tilanne ajautuu vain pahemmaksi ja jumiudun siihen entistä pahemmin..
Toisaalta uskon (enkä vain halua uskoa), että ihmiset voivat muuttua. Ainakin itse kykenin muuttumaan. Ensimmäinen askel tosin oli sen ymmärtäminen, että toimin väärin ja vahingoitan itseäni ja toista käytökselläni. Eli ensimmäistä miestäni petin sumeasti vuosikaudet. En kokenut omantunnontuskia. Myöhemmin vasta ymmärsin toimineeni väärin. Sen jälkeen seuraavissa suhteissani en ole virhettä toistanut koskaan, enkä usko enää koskaan ketään pettävänikään. En ole halunnutkaan. Joten voisiko tällainen muutos olla mahdollinen kuitenkin myös äkkipikaisuuden ja voimankäytön suhteen...? Vai onko kaikilla vain huonoja kokemuksia?

 

[Orangestang]

Kyllä tuollainen muuttuminen voi olla mahdollista, mutta se aivan ehdottomasti vaatii sen että miehesi ymmärtää oman roolinsa tapahtumissa ja aktiivisesti yrittää kehtiiää itseään poispäin tuollaisesta käyttäytymisestä. Se että ymmärtääkö hän tätä on aivan hänestä itsestään kiinni ja hänen oman halunsa varassa. Sinun kannattaa ymmärtää omat ja rakkautesi rajat tämä suhteen, mitään muutosta sinä et tule hänessä saamaan aikaan mikäli hän ei sitä halua.

 

[Aivan]

Pahinta on kuitenkin käsiksi käyminen. Hän ei ole lyönyt, mutta saattaa tarrata minuun kiinni ja näyttää siltä, että aikoisi lyödä. Käteni ovat useamman kerran olleet mustelmilla.

Suomen rikoslaki 5 § Pahoinpitely.
Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.

Mies on selkeästi rikollinen, ja hänet olisi tuomittava sakkoon, ilman mitään poikkeuksia.

Miehen verukkeet: "Tilanne vaati sitä" tms, "hän ei osannut enää toimia muuten" jne., katsottaisiin oikeudessa tod. näk. raskauttaviksi asianhaaroiksi ja rangaistusta kovennettaisiin. Ehdollinen vankeus voisi muuntua ehdottomaksi. Teot harkittuina ja jatkettuina edelleen koventavat tuomiota.

Jos tuoksinnassa, tapahtuu vahinkoja eli vammat pahenevat, äkkipikaistuksissa sohitaan vaikka leipäveitsellä, voidaan juttu arvostella törkeänä ja mies on tuomittava vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Kun yritys on rangaistava, tuomio on sama vaikka teko jäisi tekemettä mutta sitä yritetään.

Nimimerkit Karkuun päässyt, onneton, Orangestang, kirjoittivat täyttä asiaa.

Muuta lisättävää minulla ei ole kuin se että narsisti ei oikeasti ymmärrä tekevänsä väärin, eikä huomaa mitään vikaa omassa käytöksessään. Hän ei voi oppia koska ei tajua tilaansa, eikä yleensä suostu mihinkään terapioihin.
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/

Lopuksi huomautan että provosointi on sallittua, mutta äärimmäisen tyhmää, kun toinen voi vastata siihen rikoksella. Jokaisella on silti edelleen oikeus sairaalahoitoon. Vaarallista on jos et tiedä mikä häntä ärsyttää tai ei.

 

[onneton]

Edelliseen viestiin.. En löydä miehestäni niin paljoa sellaisia piirteitä, että häntä voisi ajatella narsistiksi. Ennemminkin uskoisin, että kyse on äkkipikaisesta luonteesta ja opituista (todella huonoista) käytösmalleista. Huono yhdistelmä :/ On miehelläni siis omatunto ja ymmärrystä teoistaan, mutta hän selkeästi tuntee riitatilanteissa itsensä lopulta keinottomaksi, ja ottaa käyttöön muut kuin verbaaliset avut. Mutta niin, mikä avuksi.. Tietenkin pyrin välttämään tilanteiden kärjistymistä, mutta toki pahoja riitoja matkan varrella välttämättä tulisi jatkossakin. Kuinka saada mies toimimaan toisin, kun häneltä hermot menee..

 

[Mies 50]

Maailmassa ei ole mitään sellaista syytä että pitää olla suhteessa jossa toinen käy käsiksi.
Kaikki syyt ovat tekosyitä ja sinällään arvottomia.

 

[Aivan]

Edelliseen viestiin.. En löydä miehestäni niin paljoa sellaisia piirteitä, että häntä voisi ajatella narsistiksi.

Mainitsin asiasta arvellen sen olevan intressisi. Arvioit sen itse. Sillä ei ole seurauksien kannalta juuri merkitystä, mutta auttaa ehkä jäsentämään ajattelua tilanteen arvioinnissa.

Ennemminkin uskoisin, että kyse on äkkipikaisesta luonteesta ja opituista (todella huonoista) käytösmalleista. Huono yhdistelmä :/

Se on oleellisin syy seurauksille, minkä ymmärrätkin.

Mutta niin, mikä avuksi.. Kuinka saada mies toimimaan toisin, kun häneltä hermot menee..

En tiedä, valitettavasti.

 

[sama mulla]

Edelliseen viestiin.. En löydä miehestäni niin paljoa sellaisia piirteitä, että häntä voisi ajatella narsistiksi. Ennemminkin uskoisin, että kyse on äkkipikaisesta luonteesta ja opituista (todella huonoista) käytösmalleista. Huono yhdistelmä :/ On miehelläni siis omatunto ja ymmärrystä teoistaan, mutta hän selkeästi tuntee riitatilanteissa itsensä lopulta keinottomaksi, ja ottaa käyttöön muut kuin verbaaliset avut. Mutta niin, mikä avuksi.. Tietenkin pyrin välttämään tilanteiden kärjistymistä, mutta toki pahoja riitoja matkan varrella välttämättä tulisi jatkossakin. Kuinka saada mies toimimaan toisin, kun häneltä hermot menee..

Moikka onneton! Mulla oli vähän samanlainen tilanne miehen kanssa, miehellä oli vaikeuksia hillitä aggressiot ja provosoinnit. Riidan tullessa alkoi sellainen provosointi, että täytyy olla vahva ihminen jos ei siitä olisi hermostunut. Riitamme päättyi yleensä siten,että hän yritti lähtee pois luotani, jolloin itsellä tuli tarve selvittää riita ja sopia, jolloin otin miehen käsistä kiinni ja estin lähtemästä. Tätä mies sanoi käsiksi käymiseksi! Siinä tapauksessa olin jo niin pihalla että itkin vain ja yritin estää lähtemästä, jolloin hän tönäsi mut lattialle. Ikinä ei mitää sattunut, mutta kyllähän tuo pysäytti. Mies väitti, että mussa on vika koska aloitin käsiksi käymisen sillä, että koskin häntä ja hänen mielestä ei riita tilanteessa toiseen pidä koskea jos toinen kieltää. Selitin monasti kuinka paljon pahaa sattuu jos puolet isompi mies tönäsee naista, mutta hänen mielestään vain minä olin väärässä ja yritin mukamas saada kaiken miehen niskoille. Mies osasi aina käyttää sellaista provosointia, että siitä hermostui väkisikin,mutta sekin oli mun vika koska jokainen vastaa omasta hermotuksestaan. Erosimme, palasimme yhteen,nyt kaikki toisin. Välillä pientä provosointia,mutta ei tuossa mittakaavassa. Riidat ohi hyin nopeasti,itse voin väittää etten ole muuttanut itsessäni mitää! Mies on muuttanut toimintatapojaan,ilmeisesti hän on ajatellut asioita tarkasti ja tajunnut omat virheensä ja mitä tuolla käyttäytymisellä saavuttaa. Eli siis ihmeitä voi tapahtua vaikka aina sanotaan ettei ihminen muutu. Ihminen voi muuttua mikäli hän tekee töitä muuttumisen eteen ja tajuaa käyttäymisen seuraukset. Tämä on vain sitä itsensä tutkiskelua, mutta sitähän eivät kaikki tee eivätkä osaa eikä viitsi

 

[Aivan]

Mulla oli vähän samanlainen tilanne miehen kanssa, miehellä oli vaikeuksia hillitä aggressiot ja provosoinnit.

Hmph!

Riitamme päättyi yleensä siten,että hän yritti lähtee pois luotani,

Se on lain suojaama oikeus ja muutenkin järkevä teko, varsinkin silloin jos on hillintävaikeuksia.

jolloin itsellä tuli tarve selvittää riita ja sopia,
Riidan tullessa alkoi sellainen provosointi, että täytyy olla vahva ihminen jos ei siitä olisi hermostunut.

Nämä eivät oikeuta rikkomaan lakia! Älä käytä niitä verukkeina!

jolloin otin miehen käsistä kiinni ja estin lähtemästä. Tätä mies sanoi käsiksi käymiseksi!

Se on käsiksikäymistä. Lailla kielletty. Älä enää tee niin!
Myös lähtemästä estäminen on lailla kielletty. Älä enää tee niin!

Siinä tapauksessa olin jo niin pihalla että itkin vain ja yritin estää lähtemästä, jolloin hän tönäsi mut lattialle.

Lain suojaama oikeus on että voimaa saa käyttää itsensä suojeluun (esim. poistumiseen) tarvittava määrä, mutta ei enempää. Ei kuulosta vielä liioittelulta.

Mies väitti, että mussa on vika koska aloitin käsiksi käymisen sillä, että koskin häntä ja hänen mielestä ei riita tilanteessa toiseen pidä koskea jos toinen kieltää.

Nimenomaan juuri niin, ilman poikkeuksia! Toiseen ei saa koskea, ei edes hipaista jos toinen kieltää! Jokaisella on lain suojaama oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja oikeus yksin määrätä saako häneen koskea vai ei, aina, ei poikkeuksia!.

Selitin monasti kuinka paljon pahaa sattuu jos puolet isompi mies tönäsee naista

Massalla tai sukupuolella ei ole merkitystä. Altistat itsesi lailliselle voimankäytölle, mistä voi seurata vahinkoja. Vahinko ei ole rikos! Älä koske! Älä estä! Varmista hänen vapaa pääsy pois tilanteesta, niin et joudu voimankäytön kohteeksi!

Ikinä ei mitää sattunut, mutta kyllähän tuo pysäytti.

Älä altista itseäsi vahingoille! Jokaisella on lain suojaama oikeus vapaaseen liikkumiseen ja oikeus yksin määrätä poistuuko vai ei, aina, ei poikkeuksia!. Liikkumiseen ei tarvitse olla mitään syytä, eikä varsinkaan esittää mitään selityksiä sille! Ei poikkeuksia!.

hänen mielestään vain minä olin väärässä ja yritin mukamas saada kaiken miehen niskoille.

Tämän perusteella et yritä tehdä, vaan juuri niin TEET! Älä enää tee niin!

miehellä oli vaikeuksia hillitä aggressiot ja provosoinnit.

Tämän perusteella miehellä ei ole vaikeuksia hillitä tekojaan. Mies ei ole rikkonut lakia. Sinä olet selkeästi! Sinulla on vaikeuksia hillitä lainvastaisia tekojasi ja lisäksi yrität vierittää vastuun teoistasi miehelle. VÄÄRIN!

Aggressio on monimutkaisempi asia kuin pelkät fyysiset teot, niihin ei voi ottaa kantaa tämän kirjoituksen perusteella.

Mies osasi aina käyttää sellaista provosointia, että siitä hermostui väkisikin,

Provosointi on todella tyhmää sallittua toimintaa. Laki ei rajoita sitä. Älä selittele tekojasi verukkeilla!
Sen esittäminen syyksi vakavammalle teolle katsottaisiin oikeudessa raskauttavaksi (lain omiin käsiin ottamiseksi).
____________________________________________

Mikä on kielletty, se on ja pysyy kiellettynä,
siihen ei ole eikä tule oikeutta millään perusteella, piste.
____________________________________________

mutta sekin oli mun vika koska jokainen vastaa omasta hermotuksestaan.

Kyllä! Jokainen vastaa omista tunteistaan, reaktioistaan ja teoistaan, ilman poikkeuksia.
Hänen provosointinsa ei ole vastuullasi.

Erosimme, palasimme yhteen,nyt kaikki toisin. Välillä pientä provosointia,mutta ei tuossa mittakaavassa. Riidat ohi hyin nopeasti

Erinomaista! Järkevää onkin lopettaa tilanteet heti alkuunsa, ennenkuin tunteet kuumenevat liikaa. Todella hienoa! Toivotan parasta jatkoa!

itse voin väittää etten ole muuttanut itsessäni mitään!

Nyt on hyvä aika aloittaa. Et selviä muutenkaan elämässäsi muuttumatta. Erilaiset elämänkriisit tulevat vain rankempina eteen jos kitsastelet itsesi muuttamisen kanssa.

Mies on muuttanut toimintatapojaan,ilmeisesti hän on ajatellut asioita tarkasti ja tajunnut omat virheensä ja mitä tuolla käyttäytymisellä saavuttaa. Eli siis ihmeitä voi tapahtua vaikka aina sanotaan ettei ihminen muutu. Ihminen voi muuttua mikäli hän tekee töitä muuttumisen eteen ja tajuaa käyttäymisen seuraukset. Tämä on vain sitä itsensä tutkiskelua, mutta sitähän eivät kaikki tee eivätkä osaa eikä viitsi

Jees, aika hyvä pulmuseksi.

 

[onneton]

niminerkille aivan:
ihmeellistä muiden sanomisien millintarkkaa analysointia. rupeaa nyppimään
huomauttaisin myös, että olet väärässä kun väität, että jos nainen tarraa mieheen (vaikka kuinka poislähtötilanteessa tai missä vain) ja seuraavaksi mies lyö/tönii naista, mies EI rikkoisi lakia. jos miehelle ei synny vammoja mutta naiselle syntyy, MIES tuomitaan. viittaan siis mainittuun tapaukseen, en tarkoita suinkaan, että aina syy on miehessä ja nainen olisi viaton..

 

[onneton]

ja nimimerkille sama mulla:
kiitos kertomuksestasi

 

[Aivan]

niminerkille aivan: ihmeellistä muiden sanomisien millintarkkaa analysointia. rupeaa nyppimään

Nyppiminen on elämys, sano Ali-Pertti Ainstailinki.

Muutit tapausta, en kommentoi sitä, uskottavuusongelmankaan takia.
Pikainen tiedustelusoitto kammarille auttaa, jos asia vaivaa. Poliisi palvelee.

"jos miehelle ei synny vammoja mutta naiselle syntyy, MIES tuomitaan"
Näytön puutteen vuoksi noin tuppaa käymään jos nainen haluaa lavastaa miehen syylliseksi.
Sitä tapahtuu. En viittaa siis mainittuun tapaukseen.

 

[läpsläps]

Riitamme päättyi yleensä siten,että hän yritti lähtee pois luotani, jolloin itsellä tuli tarve selvittää riita ja sopia, jolloin otin miehen käsistä kiinni ja estin lähtemästä. Tätä mies sanoi käsiksi käymiseksi! Siinä tapauksessa olin jo niin pihalla että itkin vain ja yritin estää lähtemästä, jolloin hän tönäsi mut lattialle. Ikinä ei mitää sattunut, mutta kyllähän tuo pysäytti. Mies väitti, että mussa on vika koska aloitin käsiksi käymisen sillä, että koskin häntä ja hänen mielestä ei riita tilanteessa toiseen pidä koskea jos toinen kieltää.

Sen verran kommentoin tätä, että itsekin olen joutunut joskus lyömään miestä, kun hän koskee muhun vaikka kiellän, riitatilanteessa. Ja olemme todellakin keskustelleet asiasta vuosien saatossa usein vaikka harvemmin tilanteet edes kehittyvät noin pahoiksi. Mä olen kertonut, etten voi sietää sitä, että mua tullaan halaamaan tai koskemaan, kun oon raivoissani. Välillä olen juossut pöytää ympäri, kun on niin toisen kosketus riitatilanteessa inhottanut enkä voi ymmärtää, mikä tarve toisella on tulla silloin iholle muka rauhoittelemaan. Kun paras rauhoittuminen tapahtuisi juuri niin, että toinen ei koskisi. Niinpä sitten, jos mies on kielloista huolimatta tullut ja ottanut mut vahvempana väkisin syliinsä kesken riidan, niin olen ihan antaumuksella antanut nyrkistä vatsaan - varoittamalla tietysti ensin et jos et nyt päästä irti niin mä lyön, koska en halua että sä kosket muhun nyt. Tiedän kyllä, että lyöminen eikä väkivalta ole oikein vaan paha juttu. Mutta ei ole oikein sekään, että kosketaan vaikka toinen erikseen kieltää.

 

[siinä tapauksessa]

mene vessaan lukkojen taa. Mies vaan yrittää saada sut roihoittumaan kiinni pitämällä. Eihän se auta, vaan tulet entistä vihaisemmaksi.

 

[Aivan]

Sen verran kommentoin tätä, että itsekin olen joutunut joskus lyömään miestä, kun hän koskee muhun vaikka kiellän, riitatilanteessa.

Tätä ei usein tiedetä. Tulkinnan ratkaiseva asia. Se ei ole väkivaltaa. Termi on hätävarjelu. Laillista voimankäyttöä, itsensä ja oikeuksiensa suojelemiseksi.

Jos voimaa käyttää liikaa suhteessa tekoon tai uhkaan, termi on hätävarjelun liioittelu. Se on lailla kiellettyä väkivaltaa.

Oikeusistuin arvostelee sen aina tapauskohtaisesti. Oma summittainen arvioni on, ettei liioittelu nytkään ole todennäköinen.

Ja olemme todellakin keskustelleet asiasta vuosien saatossa usein…

Siksi kerron tämän jotta voitte toimia eettisen ajattelun eli/ja lain mukaan oikein.

Mä olen kertonut, etten voi sietää sitä, että mua tullaan halaamaan tai koskemaan, kun oon raivoissani. Kun paras rauhoittuminen tapahtuisi juuri niin, että toinen ei koskisi.

Miehen olisi parasta uskoa ja ymmärtää.

Välillä olen juossut pöytää ympäri, kun on niin toisen kosketus riitatilanteessa inhottanut enkä voi ymmärtää, mikä tarve toisella on tulla silloin iholle muka rauhoittelemaan.

Teet oikein, mies väärin. Tarve on tosi, se olisi Sinun hyvä ymmärtää. Tekoa ei saa kuitenkaan tehdä, kun sen toinen kieltää. Sinun oikeutesi on selkeästi toisen tarvetta vahvempi ja lain määräämänä ratkaiseva.

Niinpä sitten, jos mies on kielloista huolimatta tullut ja ottanut mut vahvempana väkisin syliinsä kesken riidan, niin

Laissa kielletty! Jos ei väkivaltaa, niin vapauden, lailla suojatun oikeuden, rajoittamista. Ridalla ei ole merkitystä, paitsi jos mies perustellee tekoaan sillä, on se miehelle raskauttavaa.

olen ihan antaumuksella antanut nyrkistä vatsaan - varoittamalla tietysti ensin et jos et nyt päästä irti niin mä lyön, koska en halua että sä kosket muhun nyt.

Ilmaiset tahtosi selvästi ja annat ennakkovaroituksen. Oikein. Miehelle raskauttavaa. Jos mies ei lopeta tekoaa, on se jatkettuna edelleen raskauttavaa miehelle.

Tiedän kyllä, että lyöminen eikä väkivalta ole oikein vaan paha juttu.

Tässä tapauksessa se on oikein! Paha juttu silti, että siihen on tultu. Parempi ennakolta ehkäisy, välttäminen.

Mutta ei ole oikein sekään, että kosketaan vaikka toinen erikseen kieltää.

Yksiselitteisesti väärin.

Haluan korostaa oikean ja väärän rajaa, en tuomita. Käytännössä vähäisinä poliisi ja yleinen syyttäjä painaisi villasella. Tuomioistuimessakin vain muutaman kympin sakko. Ei itua.

 

[Voisiko olla]

Olen ajautunut ikävään tilanteeseen, enkä tiedä, miten minun pitäisi toimia. Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden ja asumme nykyään yhdessä. Miehen kiivas ja temperamenttinen luonne kävi selväksi jo suhteen alkumetreillä, mutta nyt tilanne on kärjistynyt yli rajojen. Välimme ovat kaikinpuolin kireät (tähän vaikuttavat yhteisen ajan puute, taloushuolet ja pelko nykyisen kotimme menettämisestä). Välillä on hyviä päiviä, mutta useammin ajaudumme riitaan. Kuvioihin on astunut seikkoja, joista en pidä.
Mies syyttää minua herkästi vaikeuksistamme, eikä myönnä omia virheitään tai huomaa mitään vikaa omassa käytöksessään. Riidellessämme hän haukkuu minua usein rumasti, uhkailee erolla jne. Pahinta on kuitenkin käsiksi käyminen. Hän ei ole lyönyt, mutta saattaa tarrata minuun kiinni ja näyttää siltä, että aikoisi lyödä. Käteni ovat useamman kerran olleet mustelmilla. Hänen mielestään tuollaiset tilanteet ovat minun omaa vikaani, että olen ajanut hänet tilanteeseen ärsyttämällä häntä. Ja hän ei mielestään ole toiminut väärin tuolloin käydessään käsiksi. "Tilanne vaati sitä" tms, "hän ei osannut enää toimia muuten" jne. Toki omassa käytöksessäni olisi paljonkin parantamisen varaa, mutten silti hyväksy fyysistä vallankäyttöä.

Kaipaan yhteisiä ihania hetkiämme. Onhan niitä välillä vieläkin, mutta valitettavan vähän. Seksi toimii yhä hyvin ja sitä on riittävästi. Koen kuitenkin oloni nykyään jotenkin perusturvattomaksi, ja suhde välillä ahdistaa suunnattomasti, välillä tunnen tarvetta takertua siihen kynsin ja hampain. Tiedän, että moni teistä haluaisi käskeä unohtamaan koko ukon heti.. En olisi ikinä uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta. Toivoisinkin rehellisiä vastauksia / omakohtaisia kokemuksia, onko mahdollista enää saada suhdettamme tasapainoiseksi ja hyväksi. Voisiko miehen käytös laantua, mikäli muut stressitekijät poistuisivat arjesta? Miten tätä voisi edesauttaa? Vai onko vääjäämätöntä, että tilanne pahenee, ja hän alkaa vetämään minua turpaan kunnolla? Minusta tuntuu, etten osaa (enkä tavallaan edes halua) lopettaa suhdettamme.

...käytös paranisi, jos kertomasi huolet poistuisivat?

Minullakin on ihan mukava mies, mutta silloin kun tulee huolia ja varsinkin, kun niitä kasaantuu hän muuttuu ihan toiseksi, haistattelee ja käyttäytyy uhkaavasti.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että hän ei kestä stressiä, vaan hänen elämänsä pitäisi olla aina yhtä seesteistä, rauhallista ja ongelmatonta. Silloin hän on ihan mukava kumppani. Olen huomannut, että minun pitää olla koko ajan "hereillä" ja kantaa vastuu siitä, että ongelmia ei pääse syntymään, jos haluan tämän suhteen jatkuvan. Mieheni ei tunnu huomaavan milloin vaaroja ja ongemia on tulossa.

Tämäkin on minulle rasittavaa ja koen olevani suhteen vastuunkantaja. Mieheni ei taas tunnu käsittävän sitä.

 

[Aivan]

Tämäkin on minulle rasittavaa ja koen olevani suhteen vastuunkantaja. Mieheni ei taas tunnu käsittävän sitä.

Olet aivan oikeassa. Yritän vielä yksinkertaistaa ja selkeyttää. Monimutkaiseen tilanteeseen yksinkertaistettua kieltä ja yksinkertaisempia tekoja.
Jos ajattellaan aluksi vaikka, että se on Sinua stressaavaa. Tunnet vastuuta ja miehesi kokee sen eri tavalla kuin Sinä, niin saadaan helpompi tapa lähestyä.

....käytös paranisi, jos kertomasi huolet poistuisivat?

Otetaan tavoitteeksi parempi käytös (ja olo) vähentämällä huolia (stressiä).
Tuntuu että olette huolissanne siitä että olette huolissanne toisistanne huolissaan.

Minullakin on ihan mukava mies, mutta silloin kun tulee huolia ja varsinkin, kun niitä kasaantuu hän muuttuu ihan toiseksi, haistattelee ja käyttäytyy uhkaavasti.

Oletetaan että (huonon?) käytöksen tarkoitus on torjua (ei sinua vaikka siltä tuntuu) sellaiset asiat mitä ei sillä minuutilla tai tunnilla pysty käsittelemään. On liikaa aloitettuja huolia päällekkäin, eikä uutta pysty harkitsemaan, eikä ottaa huolekseen (ärsyyntyy).

Olenkin tullut siihen tulokseen, että hän ei kestä stressiä, vaan hänen elämänsä pitäisi olla aina yhtä seesteistä, rauhallista ja ongelmatonta. Silloin hän on ihan mukava kumppani.

Kyllä. Toivottavasti siedät lukea vielä eteenpäin syyllistämättä itseäsi:
Stressiä ei ole tarkoituskaan kestää, siitä pyritään eroon (ylikuorma pois). Yhtä jatkuvaa seesteisyyttä ei myöskään kestetä. Rauha jossa välillä sopivia ongelmia on hyvä.

Sinua stressaa kun miehesi ei käyttäydy ymmärrettävästi ja yksinkertaisen selkeästi, vaan rumalla tavalla. Parempiakin tapoja hänellä on, mutta enimmät keinot kuluvat stressinhallintaan, eikä keinot riitä käytöksen hallintaan.

Olen huomannut, että minun pitää olla koko ajan "hereillä" ja kantaa vastuu siitä, että ongelmia ei pääse syntymään, jos haluan tämän suhteen jatkuvan. Mieheni ei tunnu huomaavan milloin vaaroja ja ongemia on tulossa.

Hereillä ok. Osaatte lukea toistenne tunteet, mutta jotain asiaa menee nyt päällekäin, sitä pitää selkeyttää (yksinkertaistaa tekoja). Tuntuu että kannat liikaa vastuuta. Äkkiä käy niin ettei toinen sitten voikaan kantaa omaa vastuutaan.

Jos huomaat ongelman olevan tulossa, Sinun ei pidä estää sen syntymistä. Kerro että olet huomannut ongelman ja anna hänen hoitaa sitä, tehdä se omalla tavallaan.
Oletteko samaa mieltä, vai pitääkö toinen ongelmana sellaista mitä toinen ei pidä ongelmana? Sellaistahan ei toinen voi huomata ongelmaksi mikä ei hänelle ole ongelma.

Tämäkin on minulle rasittavaa ja koen olevani suhteen vastuunkantaja. Mieheni ei taas tunnu käsittävän sitä.

Luulen että miehesi ymmärtää että tunnet vastuuta, mutta kokee että otat kannettavaksesi sellaista vastuuta, mitä Sinun ei pitäisi kantaa. Teetkö jotain mitä hän ei haluaisi Sinun tekevän ja sanoo ehkä: "Annahan kun minä hoidan tämän!", tms?

Seuraavien kipupisteiden selvittäminen poistaa paljon stressiä:

- hänen elämänsä pitäisi olla - minun pitää olla koko ajan - koen olevani suhteen vastuunkantaja -

Miehesi ei pääse noihin ajatuksiisi kiinni. Kysy ensin mitä hän ei halua ja vasta sitten mitä hän haluaa. Saatat yllättyä jos hänkään ei halua juuri noita asioita.