Äh, mä luovutan kohta.

[NeitiNasu]

Toi vauva heräs kesken unien röyhtäseen, ja nyt haluaa tissiä. On ihan puol unessa, välillä jo hiljenee, mutt sitt taas muistaa mitä haluaa ja saa raivarin. Jos otan syliin, huutaa niin paljon että seinät tärisee, repii vaatteita jne, tai jos näytän edes naamani kiljuu niin että ihme ettei meistä ole tehty vielä lasten suojeluun ilmotusta. Nyt oon sitten kymmenisen minuuttia antanut sen olla keskenään tuoll makkarissa, ja on tainnut välillä jo torkahtaa ja taas sitten havahtunut todellisuuteen: "Ei vieläkään tissiä, äitiiii!!!" ja huuto on ihan hirveetä. Tarjosin vettä, on saanut ruokaa ja kuivan vaipan ennen unia, joten kaikki on oikeasti ok. Mutt tissi ois pop. Mä en halua vaan antaa sitä, kun sitt tää on joka päivä sama juttu... ja jokapaikassa, ei voi liikkua missään julkisesti edes kun neiti ei tyydy mihinkään muuhun kun tissiin.
Mutt mä en jaksa kuunnella.... :ashamed:

 

[Kirsikka]

Minkäs ikänen tää sun pirpanas on?

 

[NeitiNasu]

Minkäs ikänen tää sun pirpanas on?

9kk.

 

[Kirsikka]

Minkäs ikänen tää sun pirpanas on?

9kk.

Että ei nyt sinänsä enää mikään hirmu pienikään silleen että jos et tissiä anna, nii maidontuotanto lopahtaa kun ei ole riittävästi imua. Meillä tuommoset keskenheräämiset ja raivoamiset tarkoitti korvatulehdusta, mut ei se tietenkää tarkota sitä että se teilläki olis. Olisko tässä nyt sitten vain eroahdistusta samaan aikaan?

 

[ahma]

En ehkä ymmärtäny ihan oikeen - mikä oli se ongelma?
Miksi ei voi mennä julkisille paikoille jos muu ei kelpaa kuin tissi - eikös se ole päinvastoin, olis hankalaa kuljettaa pulloarsenaalia mukana...?

Vai onko tässä nyt tapahtunut joku hiljainen vallankumous sitten mun lapsuuteni, jolloin tosiaan näki imettäviä naisia milloin missäkin. Nythän niitä vähemmän näkee -en vaan ole tajunnut asiaa aiemmin?!

 

[NeitiNasu]

Kyllä ahmaseni sunkin hymys hyytyis, jos sä tavaratalossa ja ruokakaupassa ja bussissa joutuisit jokaiseen raivariin kaivaan rintavarustusta esiin: ei puhuta enää mistään säännöllisestä nälkään/uneen syömisestä, vaan lohtutissittelystä, ja lohtua voi tarvita ihan milloin tahansa, mihin tahansa vaivaan.
Mä tosin en niin tee, mutta tiedän kyllä jättäneeni tekemättä: tuo lapsi huutaa niin että korvissa soi pitkän aikaa. Useimmiten mä yritän välttyä esim julkisilla matkustaisesta niin että kävelen jomminkummin päin: kaupunkiin tai sieltä pois. Tytön kärsivällisyys ei riitä kuin yhteen bussimatkaan.. välillä ei siihenkään.

 

[wb]

totuta se johonkin sun hajuiseen ´liinaan,ja anna se koko ajan aina kun on mielipaha niin llohduksi,tottuu siihen ja se alkaa kelvata