Ahdistaa ero ja pimeät syksyiset illat

[elegantti epätoivo]

Jonnekin vaan tekee mieli avautua. Kaikki tuntuu masentavalta, mikään ei huvita. Elämä on vaan väkinäistä puurtamista päivästä toiseen, hetkestä hetkeen. Lasten kanssa pitäis jaksaa, yks on murrosiässä, yks vielä niin pieni...Tätähän mä halusin, eroa ja yksinoloa.

Mutta mutta. Kun lapset on pois, mä vaan kuljeskelen huoneesta toiseen. Kävelen vaan päämäärättömästi, enkä osaa tehdä mitään. Tätäkinhän mä halusin, olla joskus yksin, rauhassa ilman lapsia. Tuntuu, että olen pilannu kaiken.

Luulin, että pärjään ilman läheisyyttä, mutta nyt en muuta kaipaiskaan, kun kainaloa, johon käpertyä. Kelpais se huononkin miehen kainalo, sen, jonka pistin lähtemään. Kyllä se takas tulis, mutta kuitenkaan en halua sitä ottaa. En enää jaksais elää sitä samaa elämää mitä ennen.

Mutta miksei nytkään ole hyvä? Kauanko toipuminen kestää? Pyörittelin äsken treffisivuja nenäni edessä. Olin melkein laittamassa ilmoituksen, mutta onneksi poistin. En jaksa ruveta lällyilemään ja maalaamaan mitään erikoista ja kiinnostavaa kuvaa itestäni. Enhän mä edes ole kiinnostava, tavallinen keski-ikäinen parhaat päivänsä nähnyt äiti-ihminen vaan. Enkä mä jaksa tutustua kehenkään uuteen. Tulis joku valmiiks koulittu turvallinen ja tuttu, jota ei tarvis jännittää. Paitsi ettei sellasia ole. Ja sitäpaitsi munhan piti saada elää yksin, kauan aikaa.

Vettä sataa ja on pimeä. Yks lapsista on kotona ja sairas. Mullakin velloo mahassa. Ei oo ketään kelle soittaa. Kaikki sanoo, että nauti nyt, kun pääsit siitä. Joo, mä jätin sen sian.

 

[BangBang]

:hug: Niin tiedän tunteen. Tosin olen löytänyt "hätäkainalon" harrastuksen parista, mutta ajoittainen ahdistus ja alakulo iskee silti.
Kuinka kauan erosta on aikaa?

 

[elegantti epätoivo]

Hävettää sanoa, että vasta kuukausi. Hävettää siks, että näin vähän aikaa vasta on kulunut, kun jo kaipaan miestä ja se, että en näköjään ollukaan niin vahva selviämään yksin. Olin viikon pimeässä keittiössä, kun luulin että lamput oli palaneet enkä saanut aikaiseksi ostaa uusia. Tänään eksä kävi ja totesi sulakkeen palaneen ja simsalabim, lamput toimi taas. Sekin sai oloni tuntumaan surkealta.

 

[BangBang]

Sitä suuremmalla syyllä tunnet mitä nyt tunnet. Kannattaa vaikka laatia se klassinen lista miehen hyvistä ja huonoista puolista, ja todeta ettet olisi onnea löytänyt suhdetta jatkamallakaan. Mieti mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja ala toteuttaa niitä pienin askelin. Pienillä hyvillä hetkillä jaksaa taas eteenpäin ja aika ihan oikeasti parantaa.