V
vierailija
Vieras
Kenelläkään muulla vastaavaa että ahdistaa kun itselläni menee paremmin kuin kavereilla. Minulla hyväpalkkainen vakityö, joka on unelma-ammattini ja muutenkin asiat hyvin. Minulla on kavereita työttömänä tai hankalassa perhetilanteessa tai rahan kanssa tiukilla tai muuten hukassa mitä elämältä haluaa. Kukaan kaveri ei ole koskaan vaikuttanut kateelliselta vaan täydestä sydämestä tuntuvat tsemppaavan ja olevan iloisia minun menestyksestä. Mutta itsestäni tuntuu pahalta edes puhua töistäni tai elämäntilanteestani vaikka kaverit kyselevätkin. Olen asiasta maininnutkin että tuntuu pahalta puhua omista asioistani koska en halua tuoda esille että minulla menee niin hyvin mutta kaverit ovat sitä mieltä että ihan turhaan että minun kuuluu nauttia siitä mitä olen saavuttanut. Silti en pääse yli tästä että harmittaa jollain tasolla. Haluaisin kuulla muiden kokemuksia että oppisin eroon tästä ahdistuksesta.