A
ahdistunut
Vieras
Mulla on melkeen kaikki ok, mutta ahdistaa.
Seurustellu onnellisesti kaukosuhteella 3 vuotta ja muuttaa meinasin ensi keväänä joten sen suhteen ei pitäis olla mitään.
Lapsia on edellisestä suhteesta joten ei pitäis lapsettomuus ahdistaa vaan silti vauvakuume meinaa olla kun sisaruksille tulossa näillä näkymin vaavit. Haluisin vielä lapsen, mutta toisaalta en halua niin sekin ahdistaa kympillä. Kumppanilla ei ole omia lapsia ja ajankohtaista ei ole se asia vielä vuosiin sen tiedän, jos ollenkaan.
Toiset on kihloissa ja sama katto pään päällä. Minä olen tuuliajolla, asutaan erikseen kuten jo mainitsin. Haluisin sitouyua jo eli kihloihin näin ens alkuun vaikka olenkin jos sitoutunut toiseen.
Tuntuu, että kaikki menee liian hitaasti.
Hulluinta on se, että olen onnellinen nykyisen kanssa, mutta haluan vissiin liikaa asioita
Toinen ei ymmärrä miten tärkeä asia mulle esim. kihlautuminen on ja kuitenkin jo kolme vuotta hyvin menny. Hällä oli edellinen tosi pitkä suhde eikä kihlautunut ollenkaan ja se alkaa ahdistamaan, josko toinen ei haluakaan. En halua painostaa enkä aio vaikka olen asiasta pariin otteeseen puhunut ja hän tietää mun tunteet.
Muuttoonkaan en kuule koskaan mitään. Hän haluaa, että muutan muttei koskaan asiasta ouhu ja sit kun minä puhun niin ahdistun kun toinen ei osaa keskustella.
Siis ihan sekasi olen.
Ja asioista on puhuttu enkä ole mihinkään painostanut ja tosiaan menee hyvin, Mua vaan jostain syystä nyt tuppaa ahistamaan enkä käsitä miks.
Varmaan kun sisaruksilla on menny elämä hyvin eteenpäin ja mulla yks epäonnsituminen paska suhde ja jatkuu edelleen lapsien takia. Olen vissiin kateellinen tai jotain....
Sekavaa. Enkä ole seksi vaikka teksti onkin.
Seurustellu onnellisesti kaukosuhteella 3 vuotta ja muuttaa meinasin ensi keväänä joten sen suhteen ei pitäis olla mitään.
Lapsia on edellisestä suhteesta joten ei pitäis lapsettomuus ahdistaa vaan silti vauvakuume meinaa olla kun sisaruksille tulossa näillä näkymin vaavit. Haluisin vielä lapsen, mutta toisaalta en halua niin sekin ahdistaa kympillä. Kumppanilla ei ole omia lapsia ja ajankohtaista ei ole se asia vielä vuosiin sen tiedän, jos ollenkaan.
Toiset on kihloissa ja sama katto pään päällä. Minä olen tuuliajolla, asutaan erikseen kuten jo mainitsin. Haluisin sitouyua jo eli kihloihin näin ens alkuun vaikka olenkin jos sitoutunut toiseen.
Tuntuu, että kaikki menee liian hitaasti.
Hulluinta on se, että olen onnellinen nykyisen kanssa, mutta haluan vissiin liikaa asioita
Toinen ei ymmärrä miten tärkeä asia mulle esim. kihlautuminen on ja kuitenkin jo kolme vuotta hyvin menny. Hällä oli edellinen tosi pitkä suhde eikä kihlautunut ollenkaan ja se alkaa ahdistamaan, josko toinen ei haluakaan. En halua painostaa enkä aio vaikka olen asiasta pariin otteeseen puhunut ja hän tietää mun tunteet.
Muuttoonkaan en kuule koskaan mitään. Hän haluaa, että muutan muttei koskaan asiasta ouhu ja sit kun minä puhun niin ahdistun kun toinen ei osaa keskustella.
Siis ihan sekasi olen.
Ja asioista on puhuttu enkä ole mihinkään painostanut ja tosiaan menee hyvin, Mua vaan jostain syystä nyt tuppaa ahistamaan enkä käsitä miks.
Varmaan kun sisaruksilla on menny elämä hyvin eteenpäin ja mulla yks epäonnsituminen paska suhde ja jatkuu edelleen lapsien takia. Olen vissiin kateellinen tai jotain....
Sekavaa. Enkä ole seksi vaikka teksti onkin.
