E
ero edessä?
Vieras
Olen asunut muutaman vuoden yhdessä avovaimoni kanssa. Minä olen häntä jonkin verran vanhempi ja ennen yhteenmuuttoamme jo juoksuni juossut ja valmis asettumaan aloilleni. Hän muutti yhteiseen kotiimme suoraan vanhempiensa luota.
Nyt hän on alkanut kaivata sitä yksin asumisen ja itsenäistymisen vaihetta, joka häneltä on jäänyt kokonaan elämättä. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta antamalla hänelle vapauden käydä viettämässä iltaa kavereidensa kanssa aina kun hän haluaa. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän.
Rakastamme kumpikin toinen toisiamme, eikä meillä ole ollut juuri mitään riitoja. Avopuolisoni on kuitenkin jatkuvasti onneton, sillä hän tuntee syyllisyyttä menemisistään, mutta ei voi kuitenkaan kieltää niitä itseltään. Hän on nyt tullut siihen tulokseen, että hänen on muutettava muualle. Tilanne tuntuu todella ahdistavalta, kun rakkaus ei ole kummankaan osalta häipynyt minnekään ja silti pitäisi erota. Helpompaa olisi, jos avovaimolla olisi toinen mies tai hän haluaisi toisen miehen. Silloin voisin muuttaa tämän surun vihaksi, mutta nyt pitää vaan riutua tässä tuskassa. Yksinäisyys pelottaa.
Nyt hän on alkanut kaivata sitä yksin asumisen ja itsenäistymisen vaihetta, joka häneltä on jäänyt kokonaan elämättä. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta antamalla hänelle vapauden käydä viettämässä iltaa kavereidensa kanssa aina kun hän haluaa. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän.
Rakastamme kumpikin toinen toisiamme, eikä meillä ole ollut juuri mitään riitoja. Avopuolisoni on kuitenkin jatkuvasti onneton, sillä hän tuntee syyllisyyttä menemisistään, mutta ei voi kuitenkaan kieltää niitä itseltään. Hän on nyt tullut siihen tulokseen, että hänen on muutettava muualle. Tilanne tuntuu todella ahdistavalta, kun rakkaus ei ole kummankaan osalta häipynyt minnekään ja silti pitäisi erota. Helpompaa olisi, jos avovaimolla olisi toinen mies tai hän haluaisi toisen miehen. Silloin voisin muuttaa tämän surun vihaksi, mutta nyt pitää vaan riutua tässä tuskassa. Yksinäisyys pelottaa.