A
ankarako?
Vieras
Meillä on reilu vuosi mennyt todella huonosti, riidellään, on erottu ja palattu. No nyt keksittiin että terapiaanhan meidän pitäis mennä, se taitaapi olla viimeinen oljenkorsi. Yrittää halutaan koska meillä on lapsi, ja tietenkin rakastamme toisiamme. okei, ongelma on tämä....
Miehen pappa on tekemässä kuolemaa, ja miehellä on tietenkin vaikeaa tällä hetkellä ja hän sanoi ettei todellakaan ole tulossa tällä hetkellä mihinkään terapioihin eikä lähiaikoina...eli saattaapi mennä todella pitkä aika ennenkuin tulis sinne terapiaan. Hänellä on kuulemma muutakin ajateltavaa, eli pappansa. Ja ymmärränhän minä ,kyllä! Itselläni ahdistaa kovasti tämä tilanne, on mennyt jo niin kauan huonosti että haluaisin että aloittaisimme heti sen terapian! Haluaisin niin puhua jolle kulle ongelmistamme ja saada asiat kuntoon...olenko liian ankara jos sanon että nyt meidän pitää mennä? Vai odotanko että, puhun suoraan, mieheni pappa kuolee ja mieheni pääsee siitä yli ja voi taas keskittyä meihin. Mitä teen? Ja toisaalta uskon että tämä on vain tekosyy, ettei hän halua tulla, kun olen joutunut miehen takia jo kertaan perumaan ajan terapeutille...*huoh
Miehen pappa on tekemässä kuolemaa, ja miehellä on tietenkin vaikeaa tällä hetkellä ja hän sanoi ettei todellakaan ole tulossa tällä hetkellä mihinkään terapioihin eikä lähiaikoina...eli saattaapi mennä todella pitkä aika ennenkuin tulis sinne terapiaan. Hänellä on kuulemma muutakin ajateltavaa, eli pappansa. Ja ymmärränhän minä ,kyllä! Itselläni ahdistaa kovasti tämä tilanne, on mennyt jo niin kauan huonosti että haluaisin että aloittaisimme heti sen terapian! Haluaisin niin puhua jolle kulle ongelmistamme ja saada asiat kuntoon...olenko liian ankara jos sanon että nyt meidän pitää mennä? Vai odotanko että, puhun suoraan, mieheni pappa kuolee ja mieheni pääsee siitä yli ja voi taas keskittyä meihin. Mitä teen? Ja toisaalta uskon että tämä on vain tekosyy, ettei hän halua tulla, kun olen joutunut miehen takia jo kertaan perumaan ajan terapeutille...*huoh
