N
Nyyhky =(
Vieras
Tää on niiiiin ahdistavaa. Aikaisemmin oon vielä jotenkin yrittänyt sinnitellä äitini kanssa "soutaa...huopaa" tyylillä, mutta nyt taisi tulla se viimeinen niitti arkkuun.
Lapsuudessa välit äitiini ja vanhempiini ovat olleet aivan normaali ja hyvät.
Tälläkin hetkellä asustavat tuossa alle 10 kilsan päässä.
19 vuotiaana aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja tätä miestä äitini ei jostain syystä ole hyväksynyt alun alkaenkaan. Vielä puolen vuoden seurustelun jälkeenkin jaksoi aina piikitellä että kyllä sä vielä löydät sen OIKEAN. Siis häh.....mutta ketä mun siis täytyy vielä löytää kun jo olen yhdessä sen OIKEAN kanssa.
No jaksoin aina hyväuskoisena uskoa, että kyllä se siitä ajan kanssa tottuu ajatukseen, että olemme yhdessä.............mitä vielä.
Olemme olleetkin onnellisesti nyt yhdessä reilut 7 ja puoli vuotta. Kaksi lasta rakkaudella hankittu, molemmilla vakituiset työt ja hyvät koulutukset, tilava vuokrakaksio (omaan asuntoon asp-titille säästelemme) ja elämä soljuu mukavasti.
No äitini viimeaikoina osoittanut todelliset kyntensä.
Joka ikinen kerta keskusteltuani hänen kanssa ottaa aina esille, kuinka saamaton, lapsellinen ja passattu mieheni on. Vanhempani tulivat lomamatkaltaan kesällä ja mieheni sitten hake heidät kentältä niin ensimmäisenä saan kuulla äitini suusta, että aivan toivotonta, kun #### haki meidät sieltä kentältä. Tähän minä sitten että oishan sieltä kävellenkin sitten voinut herrasväki tulla tai taksilla, kun ei kerran kyyti kelvannut.
Viime viikonloppuna tekivät harvinaisen vierailunsa meille (ehkä kerran vuodessa vaivautuvat vierailemaan lasten synttäreillä, vaikka niin lähellä asuvatkin) kokonaiset 40 minuuttia oli tämän "pakkovierailun" kesto kun kävivät. Huh mikä saavutus.
Paras oli kun viimeksi puhelimessa kerroin että olin käynyt ottamassa kierukan.
Vastaukseksi sain kuulla, että hän ei ollut olettanutkaan, että esikoisen jälkeen edes hankkisimme toista lasta ja sanoi että ei teidän tietenkään MISSÄÄN NIMESSÄ kannata enään lapsia hankkia. Lisäsi siihen perään vielä, että hän odottaakin seuraavaksi lapsenlapsia saapuvaksi pikkuveljeltäni ja hänen tyttöystävältään (on muuten ollut tyttöystävänsä kanssa kokonaiset 3 viikkoa yhdessä)
Taisi tähän sitten hetkeksi taas katketa kamelin selkä ainakin minun osaltani =(
Tällaista käytöstäkö kutsutaan narsismiksi vai mitä tämä oikein on?
Tuntuu niin surulliselta että oma äiti voi käyttäytyä näin.
Ihan kuin pitäisi valita hänen ja mieheni väliltä.
Onko kellään muulla vastaavaa kokemusta???
Lapsuudessa välit äitiini ja vanhempiini ovat olleet aivan normaali ja hyvät.
Tälläkin hetkellä asustavat tuossa alle 10 kilsan päässä.
19 vuotiaana aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja tätä miestä äitini ei jostain syystä ole hyväksynyt alun alkaenkaan. Vielä puolen vuoden seurustelun jälkeenkin jaksoi aina piikitellä että kyllä sä vielä löydät sen OIKEAN. Siis häh.....mutta ketä mun siis täytyy vielä löytää kun jo olen yhdessä sen OIKEAN kanssa.
No jaksoin aina hyväuskoisena uskoa, että kyllä se siitä ajan kanssa tottuu ajatukseen, että olemme yhdessä.............mitä vielä.
Olemme olleetkin onnellisesti nyt yhdessä reilut 7 ja puoli vuotta. Kaksi lasta rakkaudella hankittu, molemmilla vakituiset työt ja hyvät koulutukset, tilava vuokrakaksio (omaan asuntoon asp-titille säästelemme) ja elämä soljuu mukavasti.
No äitini viimeaikoina osoittanut todelliset kyntensä.
Joka ikinen kerta keskusteltuani hänen kanssa ottaa aina esille, kuinka saamaton, lapsellinen ja passattu mieheni on. Vanhempani tulivat lomamatkaltaan kesällä ja mieheni sitten hake heidät kentältä niin ensimmäisenä saan kuulla äitini suusta, että aivan toivotonta, kun #### haki meidät sieltä kentältä. Tähän minä sitten että oishan sieltä kävellenkin sitten voinut herrasväki tulla tai taksilla, kun ei kerran kyyti kelvannut.
Viime viikonloppuna tekivät harvinaisen vierailunsa meille (ehkä kerran vuodessa vaivautuvat vierailemaan lasten synttäreillä, vaikka niin lähellä asuvatkin) kokonaiset 40 minuuttia oli tämän "pakkovierailun" kesto kun kävivät. Huh mikä saavutus.
Paras oli kun viimeksi puhelimessa kerroin että olin käynyt ottamassa kierukan.
Vastaukseksi sain kuulla, että hän ei ollut olettanutkaan, että esikoisen jälkeen edes hankkisimme toista lasta ja sanoi että ei teidän tietenkään MISSÄÄN NIMESSÄ kannata enään lapsia hankkia. Lisäsi siihen perään vielä, että hän odottaakin seuraavaksi lapsenlapsia saapuvaksi pikkuveljeltäni ja hänen tyttöystävältään (on muuten ollut tyttöystävänsä kanssa kokonaiset 3 viikkoa yhdessä)
Taisi tähän sitten hetkeksi taas katketa kamelin selkä ainakin minun osaltani =(
Tällaista käytöstäkö kutsutaan narsismiksi vai mitä tämä oikein on?
Tuntuu niin surulliselta että oma äiti voi käyttäytyä näin.
Ihan kuin pitäisi valita hänen ja mieheni väliltä.
Onko kellään muulla vastaavaa kokemusta???