M
?
.
Vieras
Napit on vain tekoratkaisu. Itse heitin napit pois kun tajusin, että kaikki on omasta päästä kiinni. Kyse on vain halusta. Psyykkeen voima on mahtava.
M
"Mie"
Vieras
Höpöhöpö!! Kun ihminen on pohjalla, ei siinä psyyke paljoa auta. Lääkkeet on vähän niinkuin kainalosauva, joka auttaa eteenpäin käsittelemään asioita. On turha vähätellä pääkopan sairauksia! Jos sulla on jalka kipsissä, niin käsketäänkö sua heittämään kipsi pois???
?
.
Vieras
[QUOTE="Mie";22014437]Höpöhöpö!! Kun ihminen on pohjalla, ei siinä psyyke paljoa auta. Lääkkeet on vähän niinkuin kainalosauva, joka auttaa eteenpäin käsittelemään asioita. On turha vähätellä pääkopan sairauksia! Jos sulla on jalka kipsissä, niin käsketäänkö sua heittämään kipsi pois???[/QUOTE]
Jos jalka paraenisi sillä, että haluan sen paranevan niin silloin heittäisin. Masentuneisuus ei ole fyysinen vamma.
Jos jalka paraenisi sillä, että haluan sen paranevan niin silloin heittäisin. Masentuneisuus ei ole fyysinen vamma.
L
"Lila"
Vieras
M
"Mie"
Vieras
Ja sinun mielestä AINOASTAAN fyysiset vammat on OIKEITA sairauksia?? Kasva aikuiseksi!
?
.
Vieras
[QUOTE="Mie";22014452]Ja sinun mielestä AINOASTAAN fyysiset vammat on OIKEITA sairauksia?? Kasva aikuiseksi![/QUOTE]
Kasva sinä aikuiseksi. Kuten jo sanoin olen itse kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta. Kerroin omasta kokemuksesta.
Kasva sinä aikuiseksi. Kuten jo sanoin olen itse kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta. Kerroin omasta kokemuksesta.
M
"minä"
Vieras
[QUOTE="Lila";22014451]Peesi.[/QUOTE]
Eri tavoin, käyn puhumassa, siitä ei kyllä aina ole apua mulle. Usein kun tulen sieltä pois, olen järkyttävän olon vallassa ja siellä ollessa se paha olo ei tule..
Olen miettinyt terapian vaihtamista, mutta kun ei ole rahaa!
Jos mulla on oikein paha olo, oon joskus soittanut jopa kriisilinjalle.
Viimeksi kun soitin, linjalla oli tosi ihana ihminen, joka neuvoi mulle pari ihmistä
joihin vois ottaa yhteyttä.
Ja edellisen kanssa olen samaa mieltä, alitajunnalla on suuri voima mutta asiat on käytävä
läpi eli mikä sua jäytää? Tiedätkö miksi sulla on noita oireita?
Harrastan liikuntaa, tänäänkin pitäis mennä yhdelle tunnille.
Pilates ja jooga avaavat myös mieltä, itse saan yhteyden tunteisiin näillä tunneilla
ja joskus on huomattavasti parempi olo näiden tuntien jälkeen
En käytä lääkkeitä, koska ne turruttavat. Olen kokeillut ja muistan kerrankin kun olin
täysin turta keskustelupaikassani, mitään yhteyttä en saanut juttuihini.
Ainoastaan silloin kun otan todella pienen määrän, turtumistunnetta ei tule.
Kehon hoidot voivat auttaa jos kehossa on vaivoja.
Olen käynyt Rosen-terapiassa ja oon suunnitellut meneväni yhteen toiseen kehoterapiaan, koska aikoinaan se auttoi, sain itkeä kunnolla ja seuraavana päivänä jaksoin tehdä suursiivouksen, mikä on todella harvinaista.
Etsi omat "lääkkeesi", mikä sinua auttaisi.
Eri tavoin, käyn puhumassa, siitä ei kyllä aina ole apua mulle. Usein kun tulen sieltä pois, olen järkyttävän olon vallassa ja siellä ollessa se paha olo ei tule..
Olen miettinyt terapian vaihtamista, mutta kun ei ole rahaa!
Jos mulla on oikein paha olo, oon joskus soittanut jopa kriisilinjalle.
Viimeksi kun soitin, linjalla oli tosi ihana ihminen, joka neuvoi mulle pari ihmistä
joihin vois ottaa yhteyttä.
Ja edellisen kanssa olen samaa mieltä, alitajunnalla on suuri voima mutta asiat on käytävä
läpi eli mikä sua jäytää? Tiedätkö miksi sulla on noita oireita?
Harrastan liikuntaa, tänäänkin pitäis mennä yhdelle tunnille.
Pilates ja jooga avaavat myös mieltä, itse saan yhteyden tunteisiin näillä tunneilla
ja joskus on huomattavasti parempi olo näiden tuntien jälkeen
En käytä lääkkeitä, koska ne turruttavat. Olen kokeillut ja muistan kerrankin kun olin
täysin turta keskustelupaikassani, mitään yhteyttä en saanut juttuihini.
Ainoastaan silloin kun otan todella pienen määrän, turtumistunnetta ei tule.
Kehon hoidot voivat auttaa jos kehossa on vaivoja.
Olen käynyt Rosen-terapiassa ja oon suunnitellut meneväni yhteen toiseen kehoterapiaan, koska aikoinaan se auttoi, sain itkeä kunnolla ja seuraavana päivänä jaksoin tehdä suursiivouksen, mikä on todella harvinaista.
Etsi omat "lääkkeesi", mikä sinua auttaisi.
C
"ccc"
Vieras
Lääkkeitä juu,mutta suurin haaste on löytää elämän positiiviset asiat joiden takia jaksaa nousta.väsyttävää on myös jatkuva oman navan ympärillä oleminen=psykologit,lääkärit jne. elämän innon löytäminen ja pysyminen haasteena,vaikkak lapset onkin olemassa.raskasta.
L
"lisko"
Vieras
Jaa mitäs sitten? Varsinainen masennus on aivokemiaa. Siihen lääkkeet auttaa. Jos tuntuu siltä, että napit nurkkaan ja asioita käsittelemään, niin silloin napit ovat tehneet tehtävänsä ja auttaneet siihen pisteeseen, että asioiden ratkaisu tuntuu jo mahdolliselta.
M
"minä"
Vieras
Tuli mieleen ajatus että jos esim. hammasta särkee, niin sen oikea hoito ei ole jatkuva lääkkeiden syönti, vaan särky on oire siitä että jotakin on vialla ja se pitää tutkia ja hoitaa.
Sama on psyykkisen kivun kanssa, nuo oireet tarkoittavat että ihmistä pitää hoitaa.
Oireiden takana on aina jotakin, itsellänikin on.
Mulla ei ainakaan ole taivaalta tipahtanut mitään sairautta, vaan oireilen siksi koska olen joutunut
väkivallan uhriksi.
Ja positiivisten asioiden löytäminen on myös tärkeää ja olisi hyvä ettei elämä pyöri
vaan näiden oireiden ympärillä, jos elämään saa muutakin, se on aina hyvästä.
Sama on psyykkisen kivun kanssa, nuo oireet tarkoittavat että ihmistä pitää hoitaa.
Oireiden takana on aina jotakin, itsellänikin on.
Mulla ei ainakaan ole taivaalta tipahtanut mitään sairautta, vaan oireilen siksi koska olen joutunut
väkivallan uhriksi.
Ja positiivisten asioiden löytäminen on myös tärkeää ja olisi hyvä ettei elämä pyöri
vaan näiden oireiden ympärillä, jos elämään saa muutakin, se on aina hyvästä.
M
"minä"
Vieras
Mä pystyn käsittelemään asioitani ilman lääkitystä. En voi sille mitään että ihmettelen miksi ei vois puhua ja käsitellä asioita ilman lääkitystä.
V
"vieras"
Vieras
Lol. Huomaa että sulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuin vakavaa ahdistuskin voi olla. Sellaisesta ahdistuksesta ei _kukaan_ pääse yli ilman lääkkeitä. ( tai pakkopaitaa)
M
"minä"
Vieras
[QUOTE="vieras";22014694]Lol. Huomaa että sulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuin vakavaa ahdistuskin voi olla. Sellaisesta ahdistuksesta ei _kukaan_ pääse yli ilman lääkkeitä. ( tai pakkopaitaa)[/QUOTE]
Sitä on monen asteista ja jos tuntuu ettei kestä, niin ei. Mulla on ainakin ollut niin järkyttävää
ahdistusta etten päässyt sitä pakoon lainkaan. Vuosien kuluessa olen saanut yhteyden niihin asioihin mistä ja miksi ahdistus on muodostunut.
Sitä on monen asteista ja jos tuntuu ettei kestä, niin ei. Mulla on ainakin ollut niin järkyttävää
ahdistusta etten päässyt sitä pakoon lainkaan. Vuosien kuluessa olen saanut yhteyden niihin asioihin mistä ja miksi ahdistus on muodostunut.
[QUOTE="lisko";22014573]Jaa mitäs sitten? Varsinainen masennus on aivokemiaa. Siihen lääkkeet auttaa. Jos tuntuu siltä, että napit nurkkaan ja asioita käsittelemään, niin silloin napit ovat tehneet tehtävänsä ja auttaneet siihen pisteeseen, että asioiden ratkaisu tuntuu jo mahdolliselta.[/QUOTE]
Näin. Masennus voi aiheuttaa aivoissa myös pysyviä muutoksia. Aivotoimintahan masennuksessa häiriintyy ja aivokemiassa on muutoksia. Lääkitys on tarkoitettu auttamaan aivokemian tasapainottumista. Kyse on siis oikeasti oikeasta sairaudesta ja fyysisestä vammasta, psyyke ei voi toimia ilman kunnollisia toimintaedellytyksiä. Masennuksen sairastanut on suuremmassa riskissä sairastua masennukseen uudestaan.
Tottahan masentunut tarvitsee toivoa parantumisesta. Toivoa elämästä. Oikeaa asennoitumistakin. Niiden löytäminen voi olla pitkäprosessi. Masentunut ei välttämättä näe vaihtoehtoja. Sitähän se on, se sulkee kaiken ulkopuolelle, masentuneen elämä on vaihtoehdotonta tai niissä rajoittunutta. Ajatukset alkavat pyöriä kehää, tavoitteellisuus alkaa unohtua, tunnepuoli muuttuu dramaattisesti, sitä jää jumiin negatiivisiin ajatuksiin, märehtii. Tähänkin löytyy selitys aivotoiminnoissa. Syy löytyy aivoaluilta, jotka vastaavat emootioiden toiminnasta ja toiminnanohjauksesta.
Itselläni on lääkitys auttanut. Kun vihdoin sitä lääkitystä söin, se on tasannut niitä pahimimpia pudotuksia. Tilanne meni siihen, että olin kirjaimellisesti valmis kuolemaan. Sitten oli pakko aloittaa lääkitys, nyt syön edelleen Sepramia, enkä usko, että uskallan lopettaa tuosta noin vaan. Unettomuutta on yritetty taltuttaa erilaisin lääkkein, mutta yksikään lääke ei ole toiminut kuten olisi tarkoitus, joten olen jättänyt ne lääkitykset pois ja syön vain tuota Sepramia tasaamaan serotoniinitoimintoja.
Aluksi kävin kunnallisella ja koulun puolella juttelemassa, mutta kunnalliseen olin sen verran tyytymätön huonojen henkilökemioiden takia, että vähensin ne minimiin. Nyt käyn ihmisen luona koulun kautta keskustelemassa, johon minulla on syntynyt luottamussuhde ja jonka tunnen kuulevan minua ihmisenä, ei vain tapauksena. Ja voin kertoa niistä hyvinkin häpeällisistä, syyllisyyttä tuottavista asioista ilman tyrmäystä tai kauhua tai pelkoa.
Yritän saada lausuntoa Kelalle, jotta voisin hakea psykoterapiaa. Sillä tarkoituksena on tosiaan ehkäistä enää sairastumasta tähän tautiin. Tämä ei ole ensimmäinen masennusjakso, eikä varmaan viimeinen. Minulla on paljon käsittelemättömiä kokemuksia menneisyydessä, jotka pääsevät välillä alitajunnasta ylös. Olen nyt hiljalleen onnistunut niitä jo käsittelemään. Suunta ylöspäin. Nyt harkitsen kirkasvalolampun hankkimista, koska mieliala on muutamana päivänä ollut selvästi huono. Pakkoajatuksia tunkee taas mieleen siitä huolimatta, että aktiivisesti yritän tarttua niihin ja saada niitä kuriin. Ahdistuskohtauksia olen myös saanut. Niihin minulla ei edelleenkään ole mitään konkreettista keinoa, jolla saada ne kuriin. Odotan vain kuolemaa tai ahdistuksen loppumista. :|
Näin. Masennus voi aiheuttaa aivoissa myös pysyviä muutoksia. Aivotoimintahan masennuksessa häiriintyy ja aivokemiassa on muutoksia. Lääkitys on tarkoitettu auttamaan aivokemian tasapainottumista. Kyse on siis oikeasti oikeasta sairaudesta ja fyysisestä vammasta, psyyke ei voi toimia ilman kunnollisia toimintaedellytyksiä. Masennuksen sairastanut on suuremmassa riskissä sairastua masennukseen uudestaan.
Tottahan masentunut tarvitsee toivoa parantumisesta. Toivoa elämästä. Oikeaa asennoitumistakin. Niiden löytäminen voi olla pitkäprosessi. Masentunut ei välttämättä näe vaihtoehtoja. Sitähän se on, se sulkee kaiken ulkopuolelle, masentuneen elämä on vaihtoehdotonta tai niissä rajoittunutta. Ajatukset alkavat pyöriä kehää, tavoitteellisuus alkaa unohtua, tunnepuoli muuttuu dramaattisesti, sitä jää jumiin negatiivisiin ajatuksiin, märehtii. Tähänkin löytyy selitys aivotoiminnoissa. Syy löytyy aivoaluilta, jotka vastaavat emootioiden toiminnasta ja toiminnanohjauksesta.
Itselläni on lääkitys auttanut. Kun vihdoin sitä lääkitystä söin, se on tasannut niitä pahimimpia pudotuksia. Tilanne meni siihen, että olin kirjaimellisesti valmis kuolemaan. Sitten oli pakko aloittaa lääkitys, nyt syön edelleen Sepramia, enkä usko, että uskallan lopettaa tuosta noin vaan. Unettomuutta on yritetty taltuttaa erilaisin lääkkein, mutta yksikään lääke ei ole toiminut kuten olisi tarkoitus, joten olen jättänyt ne lääkitykset pois ja syön vain tuota Sepramia tasaamaan serotoniinitoimintoja.
Aluksi kävin kunnallisella ja koulun puolella juttelemassa, mutta kunnalliseen olin sen verran tyytymätön huonojen henkilökemioiden takia, että vähensin ne minimiin. Nyt käyn ihmisen luona koulun kautta keskustelemassa, johon minulla on syntynyt luottamussuhde ja jonka tunnen kuulevan minua ihmisenä, ei vain tapauksena. Ja voin kertoa niistä hyvinkin häpeällisistä, syyllisyyttä tuottavista asioista ilman tyrmäystä tai kauhua tai pelkoa.
Yritän saada lausuntoa Kelalle, jotta voisin hakea psykoterapiaa. Sillä tarkoituksena on tosiaan ehkäistä enää sairastumasta tähän tautiin. Tämä ei ole ensimmäinen masennusjakso, eikä varmaan viimeinen. Minulla on paljon käsittelemättömiä kokemuksia menneisyydessä, jotka pääsevät välillä alitajunnasta ylös. Olen nyt hiljalleen onnistunut niitä jo käsittelemään. Suunta ylöspäin. Nyt harkitsen kirkasvalolampun hankkimista, koska mieliala on muutamana päivänä ollut selvästi huono. Pakkoajatuksia tunkee taas mieleen siitä huolimatta, että aktiivisesti yritän tarttua niihin ja saada niitä kuriin. Ahdistuskohtauksia olen myös saanut. Niihin minulla ei edelleenkään ole mitään konkreettista keinoa, jolla saada ne kuriin. Odotan vain kuolemaa tai ahdistuksen loppumista. :|
A
Ap
Vieras
Y
Ylös vielä kerran
Vieras
K
"kääk"
Vieras
ku ahdistaa mene ensin suihkuun ja istu siellä niin kauan lämpimän veden alla kuin huvittaa. Pese hiukset. Makaa pyyhe päässä niin kauna kuin huvittaa. Tämän kaiken aikana itke jos itkettää ihan miten paljon pystyt. Sitten ku ei enää itketä ni leivo kakku.Ihan peruskakku mikä kakku hyvänsä käy kananmunaa sokerii voita leivinjauhetta jauhoja ja mausteita mieles mukaan.Suklaakakku on paras. Sitte makaat ja ulvot tai istut uunin vieressä ja mökötät.Ai niin laita puhelin kiinni kokonaan ni ei tarvi stressata siitä mitään äläkä päivittele mitään facebookkejakaan iske kone kiinni kokonaan. Ku kakku on valmista syö sitä ja juo maitoa. Sitte perse sohvaan makaa ja tuijota tyhmiä ohjelmia. Mene nukkumaan ku alkaa nukuttaa tai nukahda sohvalle. Aamulla on uus päivä. Sitte mietit miten siitä selvitään.
Periaatteessa kaikenlaiset tuntemukset kuuluu elämään. Kaikkia ahdistaa, masentaa, vituttaa eikä kukaan voi sitä tulla määrittelemään mikä on lääkkeitä vaativaa, lääkkeitä saa kuka vaan kun menee lääkäriin siellä ei ehditä tutkia sen tarkemmin asiaa. Jos haluat elää elämääsi täytenä ni kestä se että välillä vaan on vaikeeta oman pään kanssa. Jos et kestä sitä ni hae nappeja. Mutta ne sotkee kemiat päässä. Kukaan ei tiedä tämänkään päivän masennuslääkityksestä sen enempää tutkimukset on valmiita 20vuoden sisällä että jos olet rohkea, syöt mitä lääkäri määrää. Mutta vastuu on sinun.
Periaatteessa kaikenlaiset tuntemukset kuuluu elämään. Kaikkia ahdistaa, masentaa, vituttaa eikä kukaan voi sitä tulla määrittelemään mikä on lääkkeitä vaativaa, lääkkeitä saa kuka vaan kun menee lääkäriin siellä ei ehditä tutkia sen tarkemmin asiaa. Jos haluat elää elämääsi täytenä ni kestä se että välillä vaan on vaikeeta oman pään kanssa. Jos et kestä sitä ni hae nappeja. Mutta ne sotkee kemiat päässä. Kukaan ei tiedä tämänkään päivän masennuslääkityksestä sen enempää tutkimukset on valmiita 20vuoden sisällä että jos olet rohkea, syöt mitä lääkäri määrää. Mutta vastuu on sinun.
K
"kääk"
Vieras
[QUOTE="lisko";22014573]Jaa mitäs sitten? Varsinainen masennus on aivokemiaa. Siihen lääkkeet auttaa. Jos tuntuu siltä, että napit nurkkaan ja asioita käsittelemään, niin silloin napit ovat tehneet tehtävänsä ja auttaneet siihen pisteeseen, että asioiden ratkaisu tuntuu jo mahdolliselta.[/QUOTE]
tässähän on oikea asiantuntija. Aivokemiaa. Voi vittu. Totta on, että esim. serotoniinin puutos voidaan korjata lääkkeillä mutta kun kato kaikissa ei ole sellasta selkeetä "vikaa" mitä pitäs lääkkeellä korjata. Ihmiset ei vaan kestä sitä ettei tunnu kivalta ja että elämä opn oikeesti suurimmaksi osaksi arkista paskaa eikä mitää bigbrotheria missä laatikosta paljastuu yllätys kerran päivässä.Oikee elämä on sitä, että kestää tunteensa ja tekee elämällään jotain. Lääkkeillä tehdään tehtaaseen robotteja jotka hymyilee.Kuka sanoi että hymyileminen on ainoa tapa elää elämää? Mitä vikaa on vihaisuudessa ja synkkyydessä? Ei missään ole sellaista kirjaa että tätä elämä on. Vai onko elämän tarkoitus jo ratkennut sinulle?
tässähän on oikea asiantuntija. Aivokemiaa. Voi vittu. Totta on, että esim. serotoniinin puutos voidaan korjata lääkkeillä mutta kun kato kaikissa ei ole sellasta selkeetä "vikaa" mitä pitäs lääkkeellä korjata. Ihmiset ei vaan kestä sitä ettei tunnu kivalta ja että elämä opn oikeesti suurimmaksi osaksi arkista paskaa eikä mitää bigbrotheria missä laatikosta paljastuu yllätys kerran päivässä.Oikee elämä on sitä, että kestää tunteensa ja tekee elämällään jotain. Lääkkeillä tehdään tehtaaseen robotteja jotka hymyilee.Kuka sanoi että hymyileminen on ainoa tapa elää elämää? Mitä vikaa on vihaisuudessa ja synkkyydessä? Ei missään ole sellaista kirjaa että tätä elämä on. Vai onko elämän tarkoitus jo ratkennut sinulle?
[QUOTE="kääk";22017059]tässähän on oikea asiantuntija. Aivokemiaa. Voi vittu. Totta on, että esim. serotoniinin puutos voidaan korjata lääkkeillä mutta kun kato kaikissa ei ole sellasta selkeetä "vikaa" mitä pitäs lääkkeellä korjata. Ihmiset ei vaan kestä sitä ettei tunnu kivalta ja että elämä opn oikeesti suurimmaksi osaksi arkista paskaa eikä mitää bigbrotheria missä laatikosta paljastuu yllätys kerran päivässä.Oikee elämä on sitä, että kestää tunteensa ja tekee elämällään jotain. Lääkkeillä tehdään tehtaaseen robotteja jotka hymyilee.Kuka sanoi että hymyileminen on ainoa tapa elää elämää? Mitä vikaa on vihaisuudessa ja synkkyydessä? Ei missään ole sellaista kirjaa että tätä elämä on. Vai onko elämän tarkoitus jo ratkennut sinulle?[/QUOTE]
Kaikissa ei ole vikaa ja on suuri ero olla vaikeasti masentunut kuin tuntea itsensä vähän masentuneeksi. On myös suuri ero siinä, että pystyy käsittelmään normaaleja pettymyksen tunteita, arkea, surua ja vihaa. Tämähän onnistuu normaalisti meiltä jokaiselta. Vaikeasti masentunut ei sitä pysty tekemään.
Kaikissa ei ole vikaa ja on suuri ero olla vaikeasti masentunut kuin tuntea itsensä vähän masentuneeksi. On myös suuri ero siinä, että pystyy käsittelmään normaaleja pettymyksen tunteita, arkea, surua ja vihaa. Tämähän onnistuu normaalisti meiltä jokaiselta. Vaikeasti masentunut ei sitä pysty tekemään.
Täysi peesi tälle ja sun aikasemmalle viestille.
Mun masennusta hoidetaan lääkkeillä (Seronil ja Ketipinor) ja psykoterapialla. Terapia auttaa ihan oikeasti, ja niinko jo sanottiinki ni lääkkeet tasaa sitä mielialaa ettei tuu niin kovaa alas sillonko romahtaa.
En osaa sanoa mitään tuohon ajatukseen siitä että ihminen masentuis siks ettei kaikki ookaan kivaa, mun masennus on traumaperästä ja tulee lapsuusajoilta.
Äitini huonon jaksamisen takia koin että jos oon ite mahollisimman täydellinen lapsi ja en ollenkaan vaivaksi ni kaikki ois hyvin kaikilla, eli ajattelin että kontrolloimalla itteäni kontrolloin muidenki elämää. Ennenpitkään murrosiässä se muuttui syömishäiriöksi ja masennukseksi. Jatkuva oman käytöksen kontrollointi vei voimat ja tilalle tuli toive kuolemasta ja levosta.
Yläasteen alussa koulu huolestui ja laittoi sanaa eteenpäin. Lukioaikaisten itsemurhayristysten jälkeen tuli lääkkeet ja psykoterapia.
Psykoterapia jatkuu yhä ja apua on tarjolla vielä vuosia, sillä vaikka toimintakyky palautuuki normaalille tasolle, väärät ajatusmallit ja toimintatavat täytyy muuttaa ennenko parantuminen voi kunnolla alkaa.
Toivottavasti Mia luet yhä ketjua ja saat apua mikäli tunnet olisi huonoksi. Masentunut voi olla ihan oikeasti kuolemansairas.
