Ahdistuneisuushäiriö itsestään ohi? Kellään tietoa?

[sisupussi]

Voiko ahdistuneisuushäiriö menneä itsestään ohi, vai onko kyse vain pitempiaikaisesta suvantovaiheesta. Itselläni diagnosoitu yleistynyt ah. Kaksi vuotta nyt ollut poissa, kun on ollut tekemistä, raskaus ja pieni vauva hoidettavana.

 

[äö]

Voihan monet asiat helpottaa ahistuneisuuttasi: lapsi, äitiys, vakaa elämäntilanne, ajan kuluminen (ikä) hyvä kokemus äitiydestä, hyvä parisuhde jne. Iloitse lapsestasi ja hyvästä suhteesta!

 

[LisaMarie]

Siis sulla on ollu diagnoosi, mutta ei mitään hoitoa?
Kyllä se ohi menee, jos sen aiheuttava tekijä katoaa elämästä. Myös mulla on ollu diagnoosi, mutta olen toipunut.

 

[Vieras]

En usko, että täysin häviää. Voi toki helpottua. Kannattaa mennä terapiaan, jos haluat kokonaan päästä ahdistuksista!

 

[ap]

Kiitos. Olen huomaavinani itsessäni välillä aina joitain oireita häiriöstä, mutta kun olen ollut terve jo niin kauan, olen epäillyt, josko se olisikin mennyt itsestään pois. Kuitenkin gad on pitkäaikainen sairaus ja yleensä kestää koko iän... Mitä mieltä?

 

[ap]

Siis sulla on ollu diagnoosi, mutta ei mitään hoitoa?
Kyllä se ohi menee, jos sen aiheuttava tekijä katoaa elämästä. Myös mulla on ollu diagnoosi, mutta olen toipunut.

Ok, hyvä tietää. Mulla ei vaan ole selvyyttä mistä asiasta juontaa juurensa, koska en ole käynyt terapiassa.

 

[äö]

No riippuu varmaan ihan siitä, mikä tuon ahdistuneisuuden on laukaissut, onko se kestänyt ennen diagnoosin saamista pitkään vai onko se liittynyt nimenomaan diagnoosin saamisen aikaiseen elämäntilanteeseen. Yleensä yleistyneet ahdistuneisuushäiriöt kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja niiden juuret ovat lapsuudessa/nuoruudessa. Vaihtoehtoisesti akuutti elämäntilanne voi laukaista tuollaisen oirehdinnan. Jälkimmäisessä tapauksessa lienee mahdollista, että ahdistuneisuus vähitellen laimenisi sellaiseksi normaaliksi ahdisuneisuudeksi, jota kaikki joskus tuntevat. Mutta jos taustalla on pitkäaikaista oirehdintaa, niin en usko, että kokonaan laukeaisi ilman hoitoa. Mutta voi toki helpottua.

 

[ap]

Siis sulla on ollu diagnoosi, mutta ei mitään hoitoa?
Kyllä se ohi menee, jos sen aiheuttava tekijä katoaa elämästä. Myös mulla on ollu diagnoosi, mutta olen toipunut.

Ok, hyvä tietää. Mulla ei vaan ole selvyyttä mistä asiasta juontaa juurensa, koska en ole käynyt terapiassa.

Lisäyksenä vielä...
Mulla oli todella huono lääkäri!! Hoitona oli ssri jonkin aikaa, myös bentsot, joita otin kun oli pakko. Kuitenkaan en lähtenyt terapiaan, joten ei ollut kunnon hoitoa. (Olenkohan sittenkin vähän hoitokielteinen? :/ Eihän mulle kelvannut oikeastaan mikään apu...)

 

[LisaMarie]

Kuitenkin gad on pitkäaikainen sairaus ja yleensä kestää koko iän... Mitä mieltä?

Kyllä mä uskon, että yleisesti se on rektio johonkin ja pääsääntöisesti paranee, kun syy poistuu tai asia josta se juontuu tuleekäsiteltyä.
Ongelma vaan on se, että ei noiden asioiden hoitoon ole resursseja, joten ihmiset syö lopun ikää lääkkeitä, kun muuhun ei ole mahdollisuutta.

 

[LisaMarie]

Eihän mulle kelvannut oikeastaan mikään apu...)

Se kuuluu sairauteen.
Mä varasin aina pahoina hetkinä lääkäriä, mutta kun pääsin sinne mulla oli PMS tai jotain muuta vastaavaa, mutta vein 6-0 lääkäriä, joskus 10-0. Oisko noin 7-8 terapia vuodesta pari viimeistä ollu sellasia, että läkäri kutakuinkin oikeasti tiesi missä mennään.

 

[ap]

No riippuu varmaan ihan siitä, mikä tuon ahdistuneisuuden on laukaissut, onko se kestänyt ennen diagnoosin saamista pitkään vai onko se liittynyt nimenomaan diagnoosin saamisen aikaiseen elämäntilanteeseen. Yleensä yleistyneet ahdistuneisuushäiriöt kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja niiden juuret ovat lapsuudessa/nuoruudessa. Vaihtoehtoisesti akuutti elämäntilanne voi laukaista tuollaisen oirehdinnan. Jälkimmäisessä tapauksessa lienee mahdollista, että ahdistuneisuus vähitellen laimenisi sellaiseksi normaaliksi ahdisuneisuudeksi, jota kaikki joskus tuntevat. Mutta jos taustalla on pitkäaikaista oirehdintaa, niin en usko, että kokonaan laukeaisi ilman hoitoa. Mutta voi toki helpottua.

Mulla on ollut nuoruudesta asti oirehdintaa. Masennusta aina välillä, mutta dg:n saamisen aikoihin oli pahin olo ikinä. Ja se oli tosi paha. Kyllä mä olen ihan varma, että tarvitsisin terapiaa. Mutta nytkin kun olen ollut pari vuotta "terveenä", usko siihen, että oiekasti tarvitsisin hoitoa hiipuu. Mitä mun pitäisi oikein tehdä?? Nyt on hyvä olla. Mutta putoanko taas ihan varmasti jossain vaiheessa?? (tuota olen aina pelännyt, koska niin on melkein aina käynytkin)

 

[LisaMarie]

Mutta putoanko taas ihan varmasti jossain vaiheessa?? (tuota olen aina pelännyt, koska niin on melkein aina käynytkin)

Mä nyt sanon suoraan ja rehellisesti oman kokemukseni perusteella että kyllä putoat. Toipuminen on sitä, että alkaa hyväksyä myös nuo putoamiset ja osaa tunnistaa ne ajoissa eikä päästä niitä tapahtumaan. Toipuminen on sitä, rttä tuntee ja tiedostaa itsensä hyvin perusteellisesti, osaa tarkkailla itseään niin, että ei pääse putoamaan.

 

[äö]

No riippuu varmaan ihan siitä, mikä tuon ahdistuneisuuden on laukaissut, onko se kestänyt ennen diagnoosin saamista pitkään vai onko se liittynyt nimenomaan diagnoosin saamisen aikaiseen elämäntilanteeseen. Yleensä yleistyneet ahdistuneisuushäiriöt kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja niiden juuret ovat lapsuudessa/nuoruudessa. Vaihtoehtoisesti akuutti elämäntilanne voi laukaista tuollaisen oirehdinnan. Jälkimmäisessä tapauksessa lienee mahdollista, että ahdistuneisuus vähitellen laimenisi sellaiseksi normaaliksi ahdisuneisuudeksi, jota kaikki joskus tuntevat. Mutta jos taustalla on pitkäaikaista oirehdintaa, niin en usko, että kokonaan laukeaisi ilman hoitoa. Mutta voi toki helpottua.

Mulla on ollut nuoruudesta asti oirehdintaa. Masennusta aina välillä, mutta dg:n saamisen aikoihin oli pahin olo ikinä. Ja se oli tosi paha. Kyllä mä olen ihan varma, että tarvitsisin terapiaa. Mutta nytkin kun olen ollut pari vuotta "terveenä", usko siihen, että oiekasti tarvitsisin hoitoa hiipuu. Mitä mun pitäisi oikein tehdä?? Nyt on hyvä olla. Mutta putoanko taas ihan varmasti jossain vaiheessa?? (tuota olen aina pelännyt, koska niin on melkein aina käynytkin)

En nyt halua olla mikään pessimisti, mutta kyllä varmaankin jossain vaiheessa elämää - esim. kriisitilanteessa -oirehdinta voi alkaa. Todellinen tervehtyminen voi alkaa, kun selvittää asioita itselleen. Ole kuitenkin iloinen hyvistä vuosista, joita olet saanut, olethan sinä aikana varmasti vahvistunut ja voimistunut ihmisenä. Sitten kun on tarpeeksi paha olla, on valmis myös hoitoon. Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät koskaan hoida itseään, vaan elämä on sitä samaa vuoristorataa... Mutta asiaa lienee turha pohtia etukäteen, koska sinulla on nyt on kaikki kunnossa. Jos ahdistuneisuus lisääntyy, niin hoitoa voi miettiä siinä vaiheessa.

 

[ap]

Mutta putoanko taas ihan varmasti jossain vaiheessa?? (tuota olen aina pelännyt, koska niin on melkein aina käynytkin)

Mä nyt sanon suoraan ja rehellisesti oman kokemukseni perusteella että kyllä putoat. Toipuminen on sitä, että alkaa hyväksyä myös nuo putoamiset ja osaa tunnistaa ne ajoissa eikä päästä niitä tapahtumaan. Toipuminen on sitä, rttä tuntee ja tiedostaa itsensä hyvin perusteellisesti, osaa tarkkailla itseään niin, että ei pääse putoamaan.

Kiitos. Rehellisiä vastauksia kaipaan kaikista eniten! Sinä olet selvästi joutunut pohtimaan asiaa. En tiedä onko kyse omasta kohtalostasi, vai jostain muusta. Nyt mulle ei anneta rauhaa kirjoittaa, joten sopisiko mitenkään kirjoittaa aiheesta muutama yv jossain välissä?

 

[LisaMarie]

.

Kiitos. Rehellisiä vastauksia kaipaan kaikista eniten! Sinä olet selvästi joutunut pohtimaan asiaa. En tiedä onko kyse omasta kohtalostasi, vai jostain muusta. Nyt mulle ei anneta rauhaa kirjoittaa, joten sopisiko mitenkään kirjoittaa aiheesta muutama yv jossain välissä?

Pistä ihmeessä yv:tä, kyllä jaan tuota kokemusta ihan mielelläni.
Mun ielstä ihmisellä joka on selvinnyt on velvollisuus kertoa siitä niille jotka taistelee asian kanssa.

 

[äiti]

Mullakin on ollut ahdistusta kauan. Kun sain lapsen, oireet olivat taka-alalla.
Myöhemmin ne tulivat esiin kun oli mahdollisuus käsitellä niitä.
Käyn keskustelemassa, vihdoin aloin muistamaan mitä mulle oli tapahtunut(lapsena).
Oirehdinta tarkoittaa että sinulla on käsittelemättömiä asioita ja tunteita mielessäsi,
joita et välttämättä tiedosta.
Mulla kesti vuosikausia ennen kuin asiat tulivat päivänvaloon.
Olen huomannut itselläni että kun ahdistus on joskus noussut esiin, se tarkoittaa
sitä että alitajunnasta nousee esiin vanha, käsittelemätön kauhuni.
Kaikkeen on syynsä, varmasti sinullakin on jotain.
En käytä mitään lääkkeitä, ne vain "tukkivat" mielen ja kehon.