Ahdistus työhönpaluusta ja lasten hoitoon viemisestä!

["Panic"]

Minulla on pienet lapset. Toinen 1,5v, toinen isompi. Rahat on tiukilla mutta ajatus työhönmenosta ja erityisesti pienemmän lapsen hoitoonviennistä suorastaan ahdistaa ja aiheuttaa paniikinomaisia tunteita!

Miten pikkuiseni pärjää hoidossa 8h/pv, kuinka saan lapset ajoissa ja hyvässä sovussa liikkeelle aamulla kamalan aikaisin, kuinka saan tehtyä kotihommatkin jne kun pitää käydä töissä.

Tämä on arkipäivää lähes kaikille mutta minulle ylitsepääsemättömän suurelta tuntuva asia

Jo muutenkin yksinolo on melko rankkaa joskus pienten lasten kanssa mutta miten ihmeessä selviän töistä tämän lisäksi?

Uskaltaako esim neuvolassa puhua tästä vai tekeekö joku heti jonkun ilmoituksen ja minut katsotaan huonoksi vanhemmaksi/kykenemättömäksi huolehtimaan lapsistani?

 

["meee"]

Eiköhän nuo ole aika normaaleja tuntemuksia. Tai ainakin itselläni pyörii ihan samat ajatukset. Lisäksi ahdistaa suunnattomasti päiväkodissa lapsille tarjottava ruoka, einestä ja rasvatonta maitoa. Eiköhän se arki kuitenkin ala vähitellen sujumaan, kun tottuu uudenlaiseen arkeen.

 

["vieras"]

Uskaltaa puhua, miten teidän taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaisi esim toisen tai molempien 6 tuntinen työpäivä?

 

[kielletty]

Jos noin kovin ahdistaa niin älä mene töihin ihan vielä. Suunnittelet ensin kunnolla ja valmistaudut henkisesti itsekin tulevaan työelämään ja päivähoitoon.

Itse koin että sain virtaa töihin/kouluun menemisestä ennemminkin kuin että että se olisin uupunut liiaksi, mutta syytä on varautua mahdolliseen sairastelukierteeseen.

Niin tai näin, niin kyllä varmasti kaikki menee niinkuin pitää, kunhan itse vain seisot päätöksesi takana!

 

[vielä 11kk kotona]

Mulla on vielä vajaa vuosi aikaa olla kotona, lapsi silloin 3v. ja samoja fiiliksiä hetkittäin ilmassa jo nyt :/
Luulen kanssa et aika normaaleja ovat.

 

["Panic"]

[QUOTE="vieras";25809572]Uskaltaa puhua, miten teidän taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaisi esim toisen tai molempien 6 tuntinen työpäivä?[/QUOTE]

Olen siis yksin lasten kanssa. On varmasti paljon työnhakijoita jotka ovat valmiita tekemään täyttä päivää niin miksi minut otettaisiin jos tekisin lyhennettyä.
Ainut mikä ajaa töihin on raha ja ulkopuolisten painostus.
Ehkä on viisain jäädä vielä hetkeksi kotiin

 

[Katylina]

Onneks meil ilmeisesti käy säkä ja lapsi joutuu vain puolipäivähoitoon, ikää 1,7 wee. En tykkää et ois 8 tuntia tai pidempään, tuntuu niin pitkälle ajalle :/ Mutta sitä se elämä on, jos ei tuu toimeen muuten, on pakko tehä töitä. Itse menen lähinnä vaihtelun vuoksi, johan tässä on kotona istuskeltu

 

[Littledeath]

Samoja tuntemuksia oli itellänikin. Olen yksinhuoltaja, 3-vuorotyössä ja lapsi oli 11kk kun menin töihin. Ei ollut mulle helppoa ei.. Mutta hyvin on mennyt.

 

[Bonneville]

[QUOTE="Panic";25809665]Olen siis yksin lasten kanssa. On varmasti paljon työnhakijoita jotka ovat valmiita tekemään täyttä päivää niin miksi minut otettaisiin jos tekisin lyhennettyä.
Ainut mikä ajaa töihin on raha ja ulkopuolisten painostus.
Ehkä on viisain jäädä vielä hetkeksi kotiin[/QUOTE]

Mä taas näkisin, että sellaista lyhyempää työpäivää on helpompi päästä tekemään, sillä suurin osa työntekijöistä (-hakijoista) haluaa tehdä nimenomaan sitä täyttä päivää. Jos on osa-aikainen paikka tarjolla, jo se pienempi tuntimäärä karsii osan hakijoista pois. Ainakin joillain aloilla voisi kuvitella olevan näin.

 

["Panic"]

Mä taas näkisin, että sellaista lyhyempää työpäivää on helpompi päästä tekemään, sillä suurin osa työntekijöistä (-hakijoista) haluaa tehdä nimenomaan sitä täyttä päivää. Jos on osa-aikainen paikka tarjolla, jo se pienempi tuntimäärä karsii osan hakijoista pois. Ainakin joillain aloilla voisi kuvitella olevan näin.

Tällä alalla tehdään pääsääntöisesti 3 vuoroa joten hyvällä tuskin katsotaan jos yksi jättää yöt tekemättä :/