Toggle sidebar

Äidiksi kun elämäntilanne ei paras mahdollinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suurten kysymysten äärellä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Suurten kysymysten äärellä

Vieras
Voiko selviytyä, siis OIKEASTI selviytyä ilman ääretöntä uupumusta ja stressiä? Voiko lapsi voida hyvin?

Tietysti on kiinni ihan äidistä itsestään!! On mulla mies tukena.
Mutta pohjana ei oo kuin ylioppilastutkinto, ei siis vielä "oikeaa" opiskelupaikkaa (sitä mitä haluan) eikä työkokemusta/työpaikkaa.
Mies kyllä on töissä.

Oonko mä ihan surkeassa elämäntilanteessa, eli pitäisikö kallistua abortin puoleen? :/

Olen pähkäillyt tätä asiaa tovin. Rakkautta ja intoa minulla olisi. Mutta pelottaa ja huolettaa, että saako vauva varmasti hyvän elämän näistä lähtökohdista. Vaikka tiedänkin, että tulemme välittämään ja huolehtimaan hänestä, rakastan häntä jo nyt ihan äärettömästi. :ashamed:
 
Oletko tosissasi? Mikä sinun elämässäsi nyt niin kehnosti on? Tunnen äitejä, jotka ovat tehneet lapsen peruskoulun aikaan. Sullahan on ilmeisesti kirjoituksetkin jo ohi, ja jos mieluisaa opiskelupaikkaa ei ole, niin nythän on sitten mitä loistavin tilaisuus saada lapsi. Yrität vaan saada mitä tahansa työtä, jotta saat hyvän äitiyskorvauksen. Sitten kun saat opiskelupaikan, niin opiskelijana hoidatat lapsen edullisesti. En kykene näkemään elämäntilanteessasi mitään vauvalle haitallista, päinvastoin. Ja toisaalta, kehno elämäntilanne on kehno selitys abortille.
 
No sitä voi olla joko huono tai hyvä elämäntilanne, tai jotain siltä väliltä, mutta eipä se lapsen vika ole, mihin elämäntilanteeseen syntyy, joten en pitäisi aborttia tuossa tilanteessa vaihtoehtona. Elämä yllättää välillä, eikä kaikkea voi suunnitella. Voit selviytyä - ja selviydytkin, mikäli vain itse niin päätät.
 
No ei ole kyllä mitään syytä, miksi ette voisi tarjota lapselle hyvää elämää!Jos aiot lähteä jossain vaiheessa opiskelemaan, niin sehän on vaan joustavampaa, kuin työelämä = pienelle lapselle jää enemmän aikaa. Ehdit varsin mainiosti opiskella, eihän siinäkään ole kysymys kuin muutamasta vuodesta, ja silloinkin voi rahallisesti pärjätä ihan ok. Ei lapsi välitä, onko vaatteet kirpparilta vai putiikista! Itse olen nyt päässyt "oikeisiin töihin", sain lapsen (nyt 2v) kesken opiskelujen. Ei sulla ole mitään syytä huoleen, nauti raskaudesta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko tosissasi? Mikä sinun elämässäsi nyt niin kehnosti on? Tunnen äitejä, jotka ovat tehneet lapsen peruskoulun aikaan. Sullahan on ilmeisesti kirjoituksetkin jo ohi, ja jos mieluisaa opiskelupaikkaa ei ole, niin nythän on sitten mitä loistavin tilaisuus saada lapsi. Yrität vaan saada mitä tahansa työtä, jotta saat hyvän äitiyskorvauksen. Sitten kun saat opiskelupaikan, niin opiskelijana hoidatat lapsen edullisesti. En kykene näkemään elämäntilanteessasi mitään vauvalle haitallista, päinvastoin. Ja toisaalta, kehno elämäntilanne on kehno selitys abortille.
Click to expand...

Tuntuu, että yleinen mielipide on se, että ennen lasta täytyy olla ainakin opiskelut suoritettuna tai työpaikka. Edes jotain vankempaa pohjaa.
Ja minulla ei ole sitä. Minulla on kyllä päämäärä ja unelmia, mutta onko mitään järkeä tehdä lasta tilanteeseen, jossa oma elämä ei ole niin sanotusti valmis.

Jotenkin pelkään ihan kamalasti sitä, että saan niskaani yleisen paheksunnan. Että minut tuomitaan, että teen väärin, että lapsi kärsisi. Itse koen, että ehdin myöhemminkin hoitaa opiskelut ja tehdä työtä. Koen, että nyt on oikeastaan sopiva sauma ensimmäiselle lapselle, voin keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
Häh!? Meinaatko, että tarttis olla akateeminen loppututkinto, että vauva saisi hyvän kodin? Jos ja kun, olette sellaiseen tilanteeseen "joutuneet", että vauva on tulossa jo, niin kyllä aika kylmältä tuntuu, että abortti on edes vaihtoehto mainitsemiesi syiden vuoksi. Opiskelua voit jatkaa myöhemminkin, työpaikankin hakea, mutta tätä vauvaa et takaisin saa, jos sen abortoit noin toisarvoisten syiden takia. Luulen, että lähes aina, kun huomaa olevansa raskaana, on sitten yritetty tai yllätys-raskaus, niin hetken aikaa mielen valtaa epäusko ja epätoivo ja jossittelu ja mietiskely, kunnes se menee tajuntaan ja siihen asiaan pikkuhiljaa kasvaa, että uusi ihminen on tulossa. Asioilla on tapana järjestyä, ja jos muita syitä ei keskeytykseen ole, niin anna vauvan tulla, kun se teille kerran on suotu ja teidän lapseksi haluaa, ja usko siihen että elämä kantaa! Kaikkea hyvää ja Onnea matkaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suurten kysymysten äärellä:
Voiko selviytyä, siis OIKEASTI selviytyä ilman ääretöntä uupumusta ja stressiä? Voiko lapsi voida hyvin?
Click to expand...

Itse tulin yllättäin raskaaksi, juuri kun mulla ois ollut mahdollisuus vakituiseen työpaikkaan. Mietin myös samoja kysymyksiä kuin sinä ja jopa keskeytystä mietittiin. Päätettiin kuitenkin jatkaa tuli mitä tuli.

Raskauden puolivälissä olin stressaantunut ja uupunut, töistä olin 1,5kk sairaslomalla uupumuksen takia. Itkin vaan kun olin niin masentunut.
Kun jäin äitiyslomalle, elämä kirkastui ja aloin nauttia odotuksesta. Tuloksena oli maailman ihanin tyttö :heart: jota en koskaan, ikimaailmassa vaihtaisi yhteenkään vakityöpaikkaan!

Niin onnellinen oon että näin päätettiin. Uskon että tekin tulette selviämään hyvin! Älä murehdi liikaa tulevaa, mene päivä kerrallaan eteenpäin! :hug:
 
tietysti pärjäätte, kyllä näitäkin "menestystarinoita" on, joissa pienten lasten äidit todellakin ovat pystyneet opiskelemaan itselleen ammatin. Näiltä osin, elä huolehdi, vaan nauti lahjastasi. Ole onnellinen, että haikara on päättänyt vierailla luonasi .
 
Jos noi on sun suurimmat murheet sen suhteen että pärjäättekö,niin kyllä varmasti pärjäätte! :) Jos teillä on suhde kunnossa,mies myös haluaa lapsen ja säkin ja te ootte muutenkin ainakin suurinpiirtein tasapainossa itsenne kanssa,eikä teillä ole alkoholi- taikka lääke ongelmaa niin kyllä kaikki hyvin menee. Mä olen 24v ja olen opiskellu mutta koulu jäi aikanaan kesken, olen ollut töissä ja nyt meillä on 1,3v tyttö ja opiskelen tässä juuri uutta tutkintoa iltakoulutuksessa ja teen töitä päivällä. Tyttö on päiväkodissa ja mulla on koulua 2iltaa/viikko jolloin mies on sit tytön kans illan. Mulla on koulupäivinä lyhempi työpäivä ja tyttö on sit vaan puolipv hoidossa sillon, joten saan hänen kanssaan olla koulupäivisinkin. Hyvin ollaan pärjätty ja jaksettu ja ollaan onnellisia! Rahahuolia on, mutta ruokaa ollaan aina saatu ja luottotiedotkin on kunnossa. :) Kyllä sitä kerkee opiskeleen ja töitä tekeen myöhemminkin ja ei se lapsi ole este elämälle,sitä täytyy sit sen jälkeen vaan ehkä suunnitella hiukan enempi.

Mutta jos kuitenkin päädyt aborttiin niin toivotan voimia...se ei ole helppo ratkaisu mutta varmasti oikea jos siihen päädyt. Mutta muista että niitä lapsia ei sit tulevaisuudessa ehkä tulekkaan nappia painamalla...et sillon saattaa sit kaduttaa. Ja en tällä tarkota sitä että tuomitsisin abortin,en todellakaan! Tarkotan vaan sitä et lapsia ei tehdä aina ihan noin vaan. Meillä on ollut matkalla 3 keskenmenoa ja vajaa parisen vuotta yritystä. Monilla on vielä paljon hankalampaa.
 
No mä en muista tiedä, kun jokainen paheksuu niin eri asioita, mutta itse vähän kyllä suoraan sanottuna paheksun sitä, että tuossa tilanteessa edes harkitsee aborttia... Se vauva on nyt tulossa ja sillä siisti, kyllä te hyvin pärjäätte! :)
 
samanlaisen mietinnän lopputulos, hieno nuori mies ja hyvin kaikki on mennyt... jos sitä vaan päättää sitoutua vanhemmuuteen ja ottaa vastaan mitä elämällä on annettavaa niin kyllä se siitä. Ja ilman vaikeuksia elämä tuskin menee kenelläkään, oli lapsia tai ei? Meillä ei elämä ollut tosiaankaan valmis, lukio käyty ja miehellä intti edessä ja koulut kesken myös. Edelleen ollaan yhdessä, lapsia on saatu lisää ja koulut on käyty ja mukavat työpaikat on nyt... enkä kyllä päivääkään vaihtaisi pois, valmista on tullut "väärinkinpäin" =)
Ja jotenkin uskoisin että olet jo päättänyt lapsen pitää, hänen onnensa :hug: äläkä sure mitä muut ajattelevat ja sanovat, sinä vastaat vain itsellesi ja perheellesi, jokainen elää omaa elämäänsä, ja uskoisin että kerran vaan...
 
Mies on yrittänyt lohduttaa, että mitäs hullumpaa siinä olisi, jos alkaisin nyt kotiäidiksi, eli että siitä tulisi se minun tärkein työni. Meillä siis mies haluaisi myös tämän lapsen, eikä todellakaan ole mitään alkoholi- tms. ongelmia.

Joku tuolla mainitsi, että on niitä MENESTYSTARINOITA, joissa pienten lasten äiti on onnistunut opiskelemaan itselleen ammatin. Juuri tuo minua jotenkin vihlaiseekin. Onko se opiskelu oikeasti niin vaikeaa sitten kun on pieni lapsi? Suhtaudunko itse vain liian naiivisti tähän asiaan, oletan, että kyllä kaikki lutviutuu ja että jaksan kyllä sitten.
 
Ja milloin asiat olisi mukamas Oikeasti hyvin? Milloin on hyvä aika saada lapsia?
Itsellä merkkaa myös ikä, en ainakaan halua enää yli 40senä saada lapsia.
Munkaan tilanne ei ole todellakaan mikään paras mahdollinen, mutta .. kaikesta on selvitty.
Tsemppiä nyt vaan ja älä sorru aborttiin, se ei ole kauhean kannattava vaihtoehto, varsinkin kun sulla tuntuu asiat kuitenkin olevan hyvällä pohjalla!
 
En lukenu kaikkia, mutta tiedätkö kuinka monta ihan hyvässä ammatissa olevaa on "vaan" ylioppilaita? Sitäpaits, parin vuoden päästä voit lähteä opiskelemaan. Jos sulla on vastuuntuntoinen mies, joka myös haluaa lapsen niin eihän teillä ole mitään hätää. Onnea raskauteen =) .
 
Mulla oli lukio vielä kesken kun esikoinen syntyi.. nyt siitä on kulunu 5 vuotta ja ammattikorkea on tällä hetkellä kesken.. ei tämä nyt ehkä mikään maailman helpoin ratkasu ole opiskella ja hoitaa pieniä lapsia, mutta musta silti äärettömän hyvä.. :D voin suositella..
 
no painaako sun vaakakupissa enemmän muiden (oletetut) mielipiteet vai lapsesi elämä, jota jo nyt sanot sinulle ja miehellesi rakkaaksi? luulen että jos tuossa tilanteessa päätyisit aborttiin, niin katuisit sitä loppuelämäsi. viimeistään silloin, jos myöhemmin saisit toisen lapsen ja tajuaisit että olisit pärjännyt aivan hyvin ensimmäisenkin kanssa.

eikä se mitään sen kummempaa selviytymistarinaa tarvitse että voi opiskella vaikka olisi lapsi. itselläni on monta ystävää ja tuttua jotka ovat saaneet lapsen opiskeluaikana ja silti ovat ammatin hankkineet itselleen, tosin tietysti hitaammalla aikataululla kuin muuten, mutta mitä sitten? kyllähän sen lapsen voi viedä hoitoon opiskelun ajaksi samalla tavalla kuin töidenkin ajaksi.
 
Suunnattoman suuri kiitos positiivisista ja kannustavista kommenteistanne! :flower:
Ehkä minä selviän. :)

Vaikka vauva on etusijalla, mietityttää myös se, että kuihtuvatko minun omat unelmani...
Unelmat opiskeluista, hyvästä työpaikasta... En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään urasuuntautunut ja olen AINA halunnut lapsia, ja mieluiten ainakin sen ensimmäisen suht nuorena. Mutta olisin mieluusti odottanut vielä pari vuotta lisää, jotta olisin mahdollisesti onnistunut saamaan sen opiskelupaikan edes alle. No, elämässä ei totisesti käy aina niin kuin suunnittelee. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko tosissasi? Mikä sinun elämässäsi nyt niin kehnosti on? Tunnen äitejä, jotka ovat tehneet lapsen peruskoulun aikaan. Sullahan on ilmeisesti kirjoituksetkin jo ohi, ja jos mieluisaa opiskelupaikkaa ei ole, niin nythän on sitten mitä loistavin tilaisuus saada lapsi. Yrität vaan saada mitä tahansa työtä, jotta saat hyvän äitiyskorvauksen. Sitten kun saat opiskelupaikan, niin opiskelijana hoidatat lapsen edullisesti. En kykene näkemään elämäntilanteessasi mitään vauvalle haitallista, päinvastoin. Ja toisaalta, kehno elämäntilanne on kehno selitys abortille.
Click to expand...

Tuntuu, että yleinen mielipide on se, että ennen lasta täytyy olla ainakin opiskelut suoritettuna tai työpaikka. Edes jotain vankempaa pohjaa.
Ja minulla ei ole sitä. Minulla on kyllä päämäärä ja unelmia, mutta onko mitään järkeä tehdä lasta tilanteeseen, jossa oma elämä ei ole niin sanotusti valmis.

Jotenkin pelkään ihan kamalasti sitä, että saan niskaani yleisen paheksunnan. Että minut tuomitaan, että teen väärin, että lapsi kärsisi. Itse koen, että ehdin myöhemminkin hoitaa opiskelut ja tehdä työtä. Koen, että nyt on oikeastaan sopiva sauma ensimmäiselle lapselle, voin keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
Click to expand...

ei elämä koskaan ole valmis! Ja jos lapsia tahdot niin elämäs ei ole lähelläkään valmista ennen kuin ne tahtomasi lapset olet saanut.

Omalla kohdallani äitiys on mua muuttanut paljon, lähtisin nyt opiskelemaan jotain ihan muuta kuin aiemmin. Että hyvä kun en "turhaan" opiskellut ennen lapsia.
 
itse sain tietää raskaudesta kun olin juuri alottanu ammattikoulun, mutta ei kyllä koskaan käynyt abortti mielessä koska en itse voisi elää sen asian kanssa. ja hyvin ollaan pärjätty. jatkoin koulua kun tyttö 1 v.
 
pakko vielä lisätä, että lue nyt hyvä ihminen ajatuksella oma ensimmäinen kirjoituksesi: saako vauva hyvät lähtökohdat elämään kun olisi antaa rakkautta välittämistä ja huolenpitoa!!!??? Eiköhän ne muut asiat järjesty, lähtökohdathan on näillä eväillä lapselle loistavat =)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa