Äidille abortti parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epävarma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Epävarma

Vieras
Löytyisiköhän täältä äitejä, joille on tehty abortti yhden tai useamman lapsen syntymän jälkeen? Tai äitejä, jotka ovat tällaisessa tilanteessa joutuneet harkitsemaan aborttia? Millaiseen ratkaisuun päädyitte ja miksi? Kuinka kauan ratkaisuanne mietitte? Kuinka kauan toipuminen kesti?

Meillä on jo useampi lapsi ja tulossa olisi yllätysvauva. Miehen mielestä lapsiluku on täynnä enkä itsekään kyllä olisi hänen kanssaan enää ollut raskaaksi hankkiutumassa. Lapsi olisi nyt kuitenkin tulossa ja raskauden jatkaminen vs. abortti jatkuvasti mielessä. Aborttilähete on jo hankittu, mutta prosessi on nyt ainakin tilapäisesti jäissä.
 
Kauaa ei asian kanssa voi vitkutella... Ja jos asiaa täytyy miettiä eikä siis abortti nähdäkseni ole mielestäsi ainut vaihtoehto en aborttia tekisi. Jos edes harkitsee lapsen pitämistä ei mielestäni abortti ole mikään ratkaisu...
 

Mulle on tehty. Olen naimisissa ja ainokaisemme oli 6kk:n ikäinen kun tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Minä tiesin heti, että haluan keskeyttää raskauden ja samaa mieltä oli onneksi miehenikin. Vaikka parisuhteessa kaikki oli hyvin ja ensimmäinen lapsemme oli kovin toivottu ja odotettu ja kaiken lisäksi vielä oikein helppo lapsi, emme silti kokeneet olevamme valmiita uuteen raskauteen. Ennen kaikkea minä en ollut valmis vielä uuteen raskauteen fyysisesti. Keskeytys tehtiin todella alkuvaiheessa, viikkoja oli alle 5, joten kohdussa ei vielä edes näkynyt mitään elollista, vain ruskuaispussi.

Kertaakaan emme ole katuneet, emmekä asiaa miettineet. Me tiedämme, että teimme oikean ratkaisun perheemme vuoksi. Joskus sitten ehkä parin vuoden päästä saatamme yrittää raskaaksi jälleen. Ehkä, tai sitten emme. Meillä on täydellinen perhe nytkin.

Kannattaa oikeasti olla ihan varma, ettei jää asiaa vaivaamaan. Minä tiesin heti, koska tunne raskaustestin jälkeen oli, että ei helv!! Ja itku tuli surusta kun taas rakkaan (nyt pari vuotiaan) lapsemme kohdalla kun tein testin itkin onnesta. Mielestäni lapset ansaitsevat olla toivottuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mielestäni:
Kauaa ei asian kanssa voi vitkutella... Ja jos asiaa täytyy miettiä eikä siis abortti nähdäkseni ole mielestäsi ainut vaihtoehto en aborttia tekisi. Jos edes harkitsee lapsen pitämistä ei mielestäni abortti ole mikään ratkaisu...

Samaa mieltä. Siis ellie abortti olisi EHDOTTOMASTI se ratkaisu, jättäisin tekemättä.
 
Itse olen parisuhteessa elävä ja lapsiakin on. Jos olisin tuossa ajassa, kun jonotin aikaa sterilisaatioon pamahtanut raskaaksi, niin ainoa vaihtoehto olisi todellakin ollut abortti. Tunnen ja teidän omat voimavarani, uutta vauvaa en olisi jaksanut ja nyt saivartelijoille tiedoksi, että myös se itse raskausaika on naisen elimistölle sellainen myllerrys, että siihen en olis kyennyt enää kertaakaan vain antaakseni lapseni sitten adoptoitavaksi. Piste.
 
Mä pohdin viime vuoden loppupuolella samoja asioita.Yllätysraskaus edessä.Lapsiluvun piti olla täynnä, kun heitä oli jo 4.Itkin ja kiukuttelin raskautumiseni johdosta, mutta onneksi en tehnyt aborttia.Ikinä en olisi itselleni sitä antanut anteeksi.Ja nyt kun katson tuota meidän 4 kk:n ikäistä vauvaa, niin häpeän että ajattelin häntä odottaessani aborttia :ashamed: Niin rakas :heart: ja ihana hän on.Minusta lapset ovat lahja ja minä olin kieltäytyä tästä arvokkaasta lahjasta, jonka Luoja päätti meille vielä antaa.Uskon että jokin tarkoitus tällä meidän pikkuisella on elämässämme. =)
 
kaksi oikein toivottua lasta, molemmat alle 5 v. tulin raskaaksi keväällä ja tiesin heti ettei kolmatta lasta siihen tilanteeseen olisi voinut tehdä.Keskeytys tehtiin kun viikkoja oli 7.Myöhemmin olen asiaa jonkun verran miettinyt..nyt etenkin kun on se aika pian(joulukuu)jolloin se olisi sitten syntynyt.Miehen kanssa siitä ei oikein puhuta, se on hänelle arka paikka vaikka yhteinen päätös olikin..enemmän kyllä hän painosti ja minä sitten myötäilin. Mihin ikinä päädytkin niin elämä jatkuu ja välillä tulee eteen vaikeita asioita ja päätöksiä jotka on vaan tehtävä..on paljn muitakin asioita mitä ihminen joutuu kantamaan läpi elämän mukana oli ne sitten kuinka kipeitä tahansa, eikä abortti ole niistä asioista yhtään sen kummempi. Olen samaa mieltä että lapsen tulee syntyä oikein odotettuna ja toivottuna.Voimia sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kaksi oikein toivottua lasta, molemmat alle 5 v. tulin raskaaksi keväällä ja tiesin heti ettei kolmatta lasta siihen tilanteeseen olisi voinut tehdä.Keskeytys tehtiin kun viikkoja oli 7.Myöhemmin olen asiaa jonkun verran miettinyt..nyt etenkin kun on se aika pian(joulukuu)jolloin se olisi sitten syntynyt.Miehen kanssa siitä ei oikein puhuta, se on hänelle arka paikka vaikka yhteinen päätös olikin..enemmän kyllä hän painosti ja minä sitten myötäilin. Mihin ikinä päädytkin niin elämä jatkuu ja välillä tulee eteen vaikeita asioita ja päätöksiä jotka on vaan tehtävä..on paljn muitakin asioita mitä ihminen joutuu kantamaan läpi elämän mukana oli ne sitten kuinka kipeitä tahansa, eikä abortti ole niistä asioista yhtään sen kummempi. Olen samaa mieltä että lapsen tulee syntyä oikein odotettuna ja toivottuna.Voimia sinulle.


Meillä oli täysin sama tilanne ja lopputulos. Ei se helppoa ollut mutta uskon että siinä tilanteessa oikea päätös.
 

No, on todella vanha aloitus... Tästä tuli muuten mieleen, että olen joskus kuullut jostain tilastosta, jonka mukaan hyvin paljon abortteja tehdään alle vuosi edellisen lapsen syntymän jälkeen. Mun mielestä toi on aika loogistakin, ainakin itse ajattelen vieläkin, etten olisi valmis uuteen raskauteen, vaikka lapsemme on jo 1v 7kk vanha...
 

Yhteistyössä