Toggle sidebar

Äidin raskaudenaikainen stressi + vaikutus vauvaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

?

Vieras
Äidin raskaudenaikainen stressi + vaikutus vauvaan
Voikohan äidin raskaudenaikainen, pitkään jatkunut stressi näkyä tai vaikuttaa vastasyntyneeseen? Siis että vauvakin olisi "stressaantunut", itkuinen heti syntyessään? Onko kellään tietoa tai kokemusta? Miten pitkään tällainen stressireaktio voi vauvassa näkyä? Mikä on mielestänne liiallista stressiä raskauden aikana?

Siitähän on ihan tutkittua tietoa, että raskauden aikana sikiö reagoi äidin tunnetiloihin, mutta kiinnostaisi tämä synnytyksen jälkeinen aika! Onko kellään omakohtaisia kokemuksia vaikkapa eri raskauksista ja sen aikaisista elämänmullistuksista tms., jotka olisivat ehkä vaikuttaneet vauvan ei nyt luonteeseen, mutta ärtyisyyteen?
 
Tämä on ikuisuuskysymys tällä palstalla ja joka kerta mun on pakko sanoa mielipiteeni. Mun mielestä ei stressi vaikuta vauvaan. On omakohtaista kokemusta ja lisäksi muistissa vain yksi faktatieto, jossa stressi vaikuttaa jollain mitättömällä tavalla JOS lapsii syntyy todella paljon ennen aikojaan. Valitettavasti en pysty sitä tutkimusta linkittämään.

Sikiö siellä kohdussa kasvaa ja kehittyy omilla tarvitsemillaan "aineilla" ja se mitä äidin päässä liikkuu ja ahdistaa ja stressaa, ei kyllä lasta sairastuta. Mun vankka mielipide.
 
Mulla olisi valtavasti stressiä ja murheita raskaudenaikana. Kuitenkin vauva oli syntyessään ja edelleen uskomattoman rauhallinen, hyväntuulinen ja kiltti. Ei itkenyt kun harvoin, nukkui yöt, yksinkertaisesti helppo tapaus :)
 
Minun oma mielipide myös olisi sama kuin Florencella. Mutta yx terkkari oli eri mieltä. Mulla oli koko raskaus yleensä iso stressi ja kaikki siihen liittyvät asiat myös. Olin raskausaikana itkuinen ja allapäin. Ilon hetkiäkin välillä oli. Minun vauva oli itkuinen ja imetys ei onnistunut lainkaan (kunnon rintaraivarit) ja muutenkin sanottiin että oli "vaativa" vauva... Terkkari mainitsi kotikäynnillä sivulauseessa vaikeasta raskausajasta ja se jäi unohtumattomasti mieleen ja syyllistin enemmän vaan itseäni. Nyt vauvani on iloinen ja kaikki alun vaikeudet unholassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuutikki:
Minun oma mielipide myös olisi sama kuin Florencella. Mutta yx terkkari oli eri mieltä. Mulla oli koko raskaus yleensä iso stressi ja kaikki siihen liittyvät asiat myös. Olin raskausaikana itkuinen ja allapäin. Ilon hetkiäkin välillä oli. Minun vauva oli itkuinen ja imetys ei onnistunut lainkaan (kunnon rintaraivarit) ja muutenkin sanottiin että oli "vaativa" vauva... Terkkari mainitsi kotikäynnillä sivulauseessa vaikeasta raskausajasta ja se jäi unohtumattomasti mieleen ja syyllistin enemmän vaan itseäni. Nyt vauvani on iloinen ja kaikki alun vaikeudet unholassa.
Click to expand...

:hug:
Terkkarilla ollut tavallaan "helppo" etsiä syy tai vedota johonkin tuossa vauvan vaativuudessa. Voi olla toki muitakin syitä; koliikki, luonne tai mitä vain. Taitaa olla pitkälti mielipidekysymys tämäkin..

Onneksi vauva on nyt iloinen ja kaikki on hyvin :)
 
Ja yksi syy vauvan levottomuuteen voi olla äidin tunnetilat synnytyksen jälkeen. Minun kohdalla uskoisin näin. En tuntenut itseäni äidiksi, vaan koin vauvan riesana ja ajattelin jo adoptiota ym. Uskon että vauva vaistoaa äidin tunnetiloja synnyttyään, nimenomaan synnyttyään. Äidin hormoonimyrsky, univelat ym. voi viedä kaiken ilon totaalisesti ensimmäisistä viikoista. Mutta lohdutuksena voin sanoa, että tätä ahdistusta kesti kuukauden, jonka jälkeen olen kauhuissani miettinyt alun ajatuksia.... Ja kun äiti rauhoittui, rauhoittui myös lapsi:)
 
Mä oli todella stressaantunut raskausaikana, etenkin loppua kohden, koska kärsin suunnattomasta synnytyspelosta. Olin pahalla päällä, ja oikein kurkussa ja rinnassa puristi, oli kamala olla. Valvoin yöt, panikoiden ja välillä itkien. Pelkäsin hulluna synnytystä.

Mutta vaikka etukäteen pelkäsin että vauva varmasti kärsii siitä, niin hyväntahtoisempaa ja viihtyväisempää lasta saa kyllä hakea! Poika on rauhallinen, ja kaikki mennyt tosi hyvin! Eli itse en ainakaan usko että ihan suoranaisesti olisi vaikutusta, enemmän varmasti on vaikutusta äidin synnytyksen jälkeisillä tunnetiloilla, kuten joku jo mainitsikin!
 
Ei ole vastauksia sinun kysymyksiisi, mutta luulin, että taas joku kysyy raskauden aikaisesta tupakoinnista ja sen lopettamisesta. Kun ei voi lopettaa kun tulee stressi ja se on vauvalle pahasta jne.
Onneksi siis näin ei asia/kysymys ollutkaan!
 
Mulla on kummassakin raskaudessa riivannut päästä, siis olen ollut surullinen, (normaalin)masentunut, itkuinen, karmee stressi koko ajan. Tätä on kestänyt ainakin raskauden puoliväliin. Hyviä lapsia on tullut silti.
 
WTC:n tornien sortumisen aikana raskaana olleilta naisilta ja ja sittemmin heidän lapsiltaan mitattiin kohonneita stressihormoni pitoisuuksia. Tutkimuksen lopputuloksena pääteltiin, että suuren trauman raskausaikana kokeneiden lapsilla on suurempi mahdollisuus kärsiä stressistä. Eikä tarvinnut olla siis paikalla WTC:ssä vaan kunhan kosketti. Tästä tuli tv:ssäkin jokin aika sitten... Olisiko ollut Prisma dokkari.
 
Mulla kaksi perättäistä raskautta ja ensimmäinen raskausaika erittäin stressaava (mies ei ollut koskaan kotona, meinasi tulla ero jne) ja toinen ei-stressaava raskaus. Vauvat syntyi molemmat täysiaikasina eikä mitään "vikaa" tai eroavaisuuksia heissä ole/ole ollut. Jälkimmäinen kylläkin rauhallisempi luonteeltaan, mutta uskoisin sen olevan luonteenpiirre kuin mitään muuta.
 
Kävin oikein vielä vähän tarkistamassa, ja se taisi olla 200 naisella jotka olivat tornien alueella silloin, että 1-v lapsilla kohonneita pitoisuuksia. Ja aiemmin tämä todettu keskitysleireiltä selvinneiden jälkeläisillä. En sitten ota kantaa, miten paha stressi pitää olla, em. äärimmäisyyksiä, mutta vaikuttanee jotenkin...
 
Omakohtaisena kokemuksena.... Esikoisen raskausaika oli melkoisen leppoisa ja stressitön, helppo vauva ja nukkui jo kokonaisia öitä 3kk iässä. Kuopuksen raskausaikana kärsin masennuksesta ja stressasin ihan hulluna, raskaus oli muutenkin vaikea ja hankala. Kuopus oli todella itkuinen ja hankala vauva. Yöt rupesi nukkumaan hyvin vasta vuoden iässä. En sitten tiedä johtuiko raskausajasta vai oliko vain sattumaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja memmu:
Omakohtaisena kokemuksena.... Esikoisen raskausaika oli melkoisen leppoisa ja stressitön, helppo vauva ja nukkui jo kokonaisia öitä 3kk iässä. Kuopuksen raskausaikana kärsin masennuksesta ja stressasin ihan hulluna, raskaus oli muutenkin vaikea ja hankala. Kuopus oli todella itkuinen ja hankala vauva. Yöt rupesi nukkumaan hyvin vasta vuoden iässä. En sitten tiedä johtuiko raskausajasta vai oliko vain sattumaa.
Click to expand...

Minkä ikäinen kuopus on?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

V
Äidin raskaudenaikainen stressi ja vaikutus vauvaan?
Viestiä
26
Luettu
3K
Aihe vapaa
.
?

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa