Äidin rilluttelu ja sen jälkipyykki

[vieras]

Sain ensimmäisen lapseni 2-kymppisenä ja olin kova menemään. Ensimmäisen kerran olin ulkona, kun lapsi oli 3kk ja mummilla hoidossa. Mummista oli jo tullut tuttu ja turvallinen hoitaja, koska oli tiiviisti mukana alusta asti ja myös hoiti vauvaa ollessani itse sairaana muutaman päivän.

Mutta siis esikoinen oli tuosta 3-kuukautisesta asti aika usein yön mummilla, että tämä renttuäiti pääsi bailaamaan. Ja se on asia, jota näin aikuisena muut lapset saatuani olen alkanut katumaan. Olen joutunut tekemään melkoisesti työtä esikoisen kanssa luodakseni läheiset ja luottavaiset välit lapseeni. Enkä siis ollut joka viikonloppu menossa, enkä molempina iltoina, mutta usein kuitenkin. Siihen päälle tein vielä vuorotöitä, että yhteinen aika oli muutenkin epäsäännöllisen säännöllistä.

Omien kokemusten pohjalta en voi ymmärtää äitejä, jotka naukuvat oman ajan perään ja joiden mielestä on hyväksyttävää jättää pieni vauva vaikka koko viikonlopuksi jonkun toisen hoitoon, että pääsee juhlimaan. Keskimmäinen lapsista on nyt 3,5-vuotias ja on ollut yöhoidossa ensimmäisen kerran, kun osasi itse pyytää mummille yöksi. Olen erittäin tyytyväinen tähän nykyiseen elämääni, eikä se tarkoita sitä, etten kävisi myös ulkona tuulettumassa. Elämä ilman alkoholia vaan on niin paljon rikkaampaa!

P.S. En ole tullut uskoon, vaan järkiini

 

[Gloria]

mun mielestä on aina ihanaa kun ihmiset oivaltaa jotain tällaista.

 

[kukin tyylillään]

hienoa, että sinä olet nyt löytänyt itsellesi sopivan elämäntyylin. Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos äiti haluaa silloin tällöin käydä ulkona tuulettumassa, kunhan vauva on hyvässä hoidossa ja äidillä pysyy järki päässä.

 

[vieras]

"Omien kokemusten pohjalta en voi ymmärtää äitejä, jotka naukuvat oman ajan perään ja joiden mielestä on hyväksyttävää jättää pieni vauva vaikka koko viikonlopuksi jonkun toisen hoitoon, että pääsee juhlimaan."

Mutta juuri näinhn sin' itsekin teit, miten voit siis tuomita toisia?

Oletko vähemmän syyllinen, koska kadut nyt myöhemmin asiaa...? Aika jeesustelulta kuulostaa tämä juttusi, sorry vaan.

 

[mie]

"Omien kokemusten pohjalta en voi ymmärtää äitejä, jotka naukuvat oman ajan perään ja joiden mielestä on hyväksyttävää jättää pieni vauva vaikka koko viikonlopuksi jonkun toisen hoitoon, että pääsee juhlimaan."

Mutta juuri näinhn sin' itsekin teit, miten voit siis tuomita toisia?

Oletko vähemmän syyllinen, koska kadut nyt myöhemmin asiaa...? Aika jeesustelulta kuulostaa tämä juttusi, sorry vaan.

Vai oiskohan ap kasvanu aikuiseksi, vastuulliseksi vanhemmaksi =)

 

[vieras]

Mutta juuri näinhn sin' itsekin teit, miten voit siis tuomita toisia?

Oletko vähemmän syyllinen, koska kadut nyt myöhemmin asiaa...? Aika jeesustelulta kuulostaa tämä juttusi, sorry vaan.

Minuakin ihmetyttää tuo "en voi ymmärtää" -osuus? Sinun jos kenen luulisi ymmärtävän, koska olet itse ollut samassa tilanteessa.

 

[vieras]

"Omien kokemusten pohjalta en voi ymmärtää äitejä, jotka naukuvat oman ajan perään ja joiden mielestä on hyväksyttävää jättää pieni vauva vaikka koko viikonlopuksi jonkun toisen hoitoon, että pääsee juhlimaan."

Mutta juuri näinhn sin' itsekin teit, miten voit siis tuomita toisia?

Oletko vähemmän syyllinen, koska kadut nyt myöhemmin asiaa...? Aika jeesustelulta kuulostaa tämä juttusi, sorry vaan.

Vai oiskohan ap kasvanu aikuiseksi, vastuulliseksi vanhemmaksi =)

On varmasti, sitä en kiellä. Mutta jos itse on toiminut ihan samoin niin on aika outoa sanoa, että ei voi ymmärtää muita jotka niin tekevät. Ihan kuin hänelle se olisi oikeutettua, mutta muiden kohdalla tuomittavaa...

 

[samis]

Hienoa! Olen kokenut saman. Erityisen vaikeaa on antaa tuollaista itselleen anteeksi, onhan kyse vielä omasta lapsesta. Mutta hyvä, jos sinäkin olet kyennyt luomaan sen läheisen suhteen lapseesi.

Niille, jotka kaikesta huolimatta myös menevät ja rilluttelevat enemmän kuin pitäisi, toivon ennen kaikkea kykyä antaa anteeksi itselleen. Se on myös ainoa keino todella ymmärtää, mistä on kyse ja käsitellä asia.

Lapsille toivon, että heillä olisi rilluttelevien vanhempien ohella joku, joka heihin uskoo, ja joka saa heidät käsittämään ja kasvamaan siihen, ettei vanhempien lähtö ja ero heistä olekaan heidän oma vikansa. Tämän työstämiseen minulta meni oman lapseni kanssa myöhemmin vuosia.

 

[Kiukkuperse]

Aha.

 

[ei se ole]

kenenkään järkevän äidin kohdalla tuomittavaa. Ei sen lapsen kanssa tarvii olla aina 24/7.

 

[jpå]

kenenkään järkevän äidin kohdalla tuomittavaa. Ei sen lapsen kanssa tarvii olla aina 24/7.

eihän kukaan ole tätä asiaa niin mustavalkoiseksi väittänytkään, että olet joko järjetön tai sitten 24/7 sen mukulan kanssa. pari ihmistä tunnusti huomanneensa ja työstäneensä omia virheitään jälkeenpäin. kertoivat myös valintojensa vaikutuksista lapsiinsa. tuskin näitä kertomuksiakaan järjettömiksi tulee tuomita?

 

[Mrs Cunningham]

ap ei voi ymmärtää äitejä, jotka "naukuvat" oman ajan perään
Oma aika on jokaiselle vanhemmalle (isälle JA äidille) tärkeä juttu; se mahdollistaa arjessa jaksamisen. Kun voi myös harrastaa tai vain kuunnella omia ajatuksiaan tai ystävää ilman keskeytystä, silloin tällöin, jaksaa taas olla hyvä vanhempi ja puoliso. Jollei omaa aikaa olisi, ihminen helposti masentuu ja jopa musertuu taakkansa alle. Ihminen ei ole kone. Eikä sen aikuisen oma aika tarvitse olla lapselta pois. Ja mikä tärkeintä: se "oma aika" ei ole yhtä kuin ravintolassa pämppääminen vaan se voi olla paljon, paljon muuta. Yöliitely väsyttää ja rasittaa, sen jälkeen olen ainakin itse aivan naatti eikä se auta minua henkilökohtaisesti jaksamaan arjessa. Liikkuminen ja seurustelu on mulle sitä "omaa aikaa" ja voimien palauttamista. Niin henkisesti kuin ruumiillisestikin.

On hyvä, että ap on tajunnut tehneensä (omasta mielestään) virheitä nuorempana, mutta se ei anna oikeutta tuomita muita. Elämäntilanteet ja ihmiset on erilaisia. Nyt sinulla on mahdollisuus korvata tuo kaikki lapsillesi ja antaa itsellesi siten anteeksi. Tuskin lapsesi on kuitenkaan kärsinyt "menohaluistasi", hyvässä hoidossahan oli tuolloinkin. Joten unohda menneet ja keskity tähän hetkeen ja odota tulevaa avoimin mielin. Nauti äitiydestä :heart:

 

[jpå]

siis on todellakin niitäkin, joilta lapsia huostaanotetaan. ja myös niitä, joilta ei huostaanoteta, mutta jotka silti vahingoittavat lapsiaan. ja myös niitä, jotka ovat periaatteessa ihan hyviä äitejä, mutta lapset kärsivät liiasta rilluttelusta. ja myös niitä, jotka ovat rajatapauksia, joista ei voi sanoa, kärsiikö lapset. sitten on vielä niitäkin, jotka ovat hyviä äitejä ja joiden lapset ei kärsi ollenkaan, koska äidit osaavat rillutella sopivasti ja niin, että se merkitsee sitä oman ajan ottamista, eikä esimerkiksi pakkojuomista mielenterveysongelmien vuoksi. meitä on moneksi!