Äidin vaisto?

[kuku]

Kiinnostaisi tietää, onko teillä ollut ennen lapsenne syntymää jonkinlainen tunne siitä, kumpi tulee? Pitikö paikkansa? Itselläni on ollut alusta asti tyttötunne, mutta jotenkin ilmapiiri ympärilläni on sellainen, ettei moista voi tunnustaa... Jos tuleekin poika, enkö oikeastaan halunnutkaan poikaa jne.

Mutta joka tapauksessa näin helteellä sitä kaikenlaista miettii...

t 36+1

 

[majje]

Minulla oli koko alkuraskauden ajan joka toisella viikolla ""tyttöolo"" ja joka toisella ""poikaolo"". Raskauden puolivälissä olin varma, että poika tulee, mutta kun viimeiset raskausviikot koittivat, tiesin että tyttö sieltä kuitenkin tulee. Ja tyttö tuli!
Aina kun joku arveli, että odotan poikaa, muutuin masentuneen oloiseksi, aivan kuin olisin tiennyt että ei sieltä poikaa tule.
Näin jälkeenpäin ajatellen oli aivan selvää itselleni loppuviikkojen ajan, että tytön minä synnytän.

 

[Seela]

Ensimmäisessä raskaudessa minulla oli koko raskauden ajan aivan poikaolo. Olin ihan varma että poika sieltä tulee ja oli iso yllätys kun vauvan synnyttyä kätilö sanoi sen olevan tyttö!

Toisella kerralla en sitten osannut arvailla mitään. Poikamaha oli kuulemma kuten eka kerrallakin, mutta tyttö tuli taas

 

[Meira]

Koko raskauden ajattelin odottavani poikaa, niin vaiston, kuin ns. ""oireiden"" perusteella. 1kk ennen laskettua lääkäri ultrassa sanoi, että näyttää aivan tytöltä, ja tyttö olikin.

Eli ei oikein tän äidin vaistot toimineet.

 

[poikapoika]

Minulla oli koko raskauden ajan sellainen olo, että poika tulee.. ja poika tuli! Voi tosin johtua siitä että itselläni on kolme veljeä, ja miehelläni myös. On siis vaikea kuvitella itselleen tyttölapsi. Seuraava voisikin olla tyttö... vaikka poikahan sekin varmaan...

 

[hertta]

Itse olin aivan varma heti alusta alkaen, että poika tulee. Mutta sitten lähes kaikki työkaverit ja muut katselivat, että mahani on ihan tytön mallinen! Neuvolassakin vähän povailivat tyttöä (ilmeisesti sykkeen ja mahan mallin perusteella), mutta näihin povailuihin totesin, etten usko moisiin merkkeihin (itselläni kun oli niin vahva tunne pojasta).

Sitten jossain vaiheessa rupesi kuitenkin epäilyttämään, että josko sittenkin se on tyttö. Mutta eipä vaan se alkuperäinen vahva tunne itseltäni mihinkään hävinnyt ja ihana pieni poikahan sieltä syntyi =D (eipä silti tyttökin olisi ollut ihan yhtä hyvä, luonnollisesti, mutta jos johonkin asennoituu, niin sitä on vaikea muuttaa)

 

[Justun emo]

Ajattelin ihan alussa, että tyttö tulee, mutta mahan kasvaessa alkoi tuntua yhä enemmän siltä, että poika sieltä tulee ja oli se mahakin poikamahan mallinen. Ja poikahan sieltä tuli.

 

[2xl]

Minulla on kaksi lasta. Esikoista odottaessa olin ihan varma että poika tulee ja niin hän olikin (nyt 9v). Nyt meillä on ihan puolivuotias prinsessa ja oli kokoajan sellainen olo että tyttö se on. Ehkä sattumaa mutta meillä osui kaksi kahdesta.

 

[Pinkki]

Kun aloin odottaa äitini kysyi kumman haluaisin... vastasin että kumpi vaan mutta ehkä tyttö olisi kiva. Koko odotusajan kuulin kaikilta että poika tulee, selvä poikamaha.. Ainoastaan vaarini uskoi tyttöön, ehkä siksi että oli jo 2 poikaa lapsenlapsenlapsina. Itsekin siis olin aivan varma että poika tulee. ""Järkytys"" oli melkoinen kun tyttö syntyi. Paremmin ei olisi voinut käydä.

 

[Rusina]

Esikoista odottaessa olin ihan varma että odotan poikaa ja ultrassakin asia sitten varmistui, poika syntyi. Tuossa 8kk sitten sanoin miehelle että odotan tyttöä ihan varmasti, että olo on niin erilainen tässä raskaudessa. Nähtäväksi vielä jää onko seuraava tulokas tyttö, mutta jos poika syntyy väitän sen jo synnytyssalissa vaihtuneen Kolmen eri lääkärinkin mukaan tulokkaan pitäisi olla tyttö. Rv 37+5.

 

[:)]

Meillä kaikki veikkasivat poikaa, sukulaiset mahasta, neuvola sydänäänistä ja ultrannut lääkärikin ( ei nähny kunnolla, arveli vain ). Mieskin oli ""varma"" pojasta.

Itse hymyilin sisäänpäin ja aattelin vaan omaa pikku tyttöä, joka syntyikin äidin iloksi ja muiden yllätykseksi !

 

[päivikki]

Minulla oli koko raskauden ajan tunne, että poika tulee. Tunne piti paikkaansa ja kun poika syntyi, minusta tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina. Mies huusi iloissaan: ""Poika tuli!!"" Minä ajattelin vain, että no niin pitikin. Olin raskauteni ajan pitänyt mieheni vauvakuvaa kirjahyllyssä, koska hän oli mielestäni niin suloinen vauva. Poikani on ulkonäöltään lähes täydellinen kopio hänestä.

 

[pikkis]

Alkuraskauden ajan odoteltiin poikaa, varmaan isän ja sukulaisten ""toiveiden"" takia, viimeisen parin kuukauden aikana aloin nähdä unia tyttövauvasta ja jotenkin mielessäni tiesin että tyttö tulee - ja niin tulikin!

 

[pikkis]

Alkuraskauden ajan odoteltiin poikaa, varmaan isän ja sukulaisten ""toiveiden"" takia, viimeisen parin kuukauden aikana aloin nähdä unia tyttövauvasta ja jotenkin mielessäni tiesin että tyttö tulee - ja niin tulikin!

 

[**]

esikoista odottaessa oli sellainen tunne että tyttö ja osittain toivoinkin. olinhan nuori yh- äiti , jotenkin oli ajatus että tytön kanssa pärjää kaksistaan paremmin ja niinhän toive toteutui. ja nyt kuopusta odottaessa toivoin poikaa ja olihan raskaus erilainen ja poikahan sieltä tuli. en tiedä oliko vaistoilla mitään tekemistä ehkä luoja piti tästä äidistä ja toteutti hänen toiveensa, mikähän se kolmas toive sit olis

 

[K]

Vauvakuume oli kova. Odotusaikana alkuraskaudesta näin todella eläviä ja syviä unia poikalapsestani. Kirjoitin päiväkirjaankin asiasta. Raskauden edetessä nämä unohtuivat. Haaveilin tytöstä ja kun sain todellisen tiedon ultrassa, että poika tulee olin pettynyt. Saatuani lapsen syliini koin sen saman yhtenäisyyden kuin unissani, eikä sukupuolella ollut mitään merkitystä!

 

[*]

Heti saatuani tietää olevani raskaana näin unen, että saan pojan. Kun kätilö sitten vauvan synnyttyä sanoi, että poika tuli - niin minä siihen, että minähän sanoin ;-) Jotenkin oli vaan poikaolo koko ajan, vaikka kumpikin olisi ollut ihan yhtä tervetullut.