N
näin
Vieras
Meidän tytöllä alettiin 4kk ikäisenä epäillä lonkkaluksaatiota. Sitten rampattiin sairaalassa, yksi lastenkirurgi totesi, että ei ole vikaa. Toinen sanoi, että on täysin päin helvettiä lonkka. Kolmannelle valitin siitä, että en usko siihen että tarvitaan vetohoito ja kipsi ja tiäs mitä ja vielä vuoden hoito. Tämä kolmas oli itsekin epävarma ja otatti sitten magneettikuvat. Niistä näkyi, että on lievä lonkkaluksaatio. Olisi saattanut hoitua ihan itselläänkin, mutta tytölle laitettiin 12 viikoksi se von rosen lasta.
Sitten lastahoito päättyi ja röntgenkuvista näkyi, että on kunnossa. Meni reilu kuukausi, kun ilmoitettiin että toinen lääkäri olikin sitä mieltä, että tarvitaan leikkaus, kipsihoito ja lastahoito vielä. Lonkka ei olekaan lainkaan kunnossa.
Ajatukset risteili villinä päässä. MIetin, että onko tämä muka näin. Ajattelin, että kun kaikki tietää miten paljon meitä palloteltiin alussa niin tätä ei tehtäisi ellei oltaisi täysin varmoja. Mutta sitten sanoin kuitenkin miehelle, että ei tämä perkele voi olla näin. Näen itse, että tytön lonkka on täysin kunnossa. Oli silloin jo yli 10kk ja nousi tukea vasten seisomaan.
Kävimme kaksi kertaa yksityisellä kontrollissa ja kaikki oli kuin olikin kunnossa. Jälkikäteen saimme tämän yksityislääkärin kautta tietää, että se oli sellaista epävarmaa asioiden tarkistelua näiltä toisilta lääkäreiltä.
Eli luojan kiitos luotin siihen äidinvaistooni, vaikka puoli sukua katseli alta kulmain minua, joka aina vain tänistin lääkäreiden sanaa vastaan.
Sitten lastahoito päättyi ja röntgenkuvista näkyi, että on kunnossa. Meni reilu kuukausi, kun ilmoitettiin että toinen lääkäri olikin sitä mieltä, että tarvitaan leikkaus, kipsihoito ja lastahoito vielä. Lonkka ei olekaan lainkaan kunnossa.
Ajatukset risteili villinä päässä. MIetin, että onko tämä muka näin. Ajattelin, että kun kaikki tietää miten paljon meitä palloteltiin alussa niin tätä ei tehtäisi ellei oltaisi täysin varmoja. Mutta sitten sanoin kuitenkin miehelle, että ei tämä perkele voi olla näin. Näen itse, että tytön lonkka on täysin kunnossa. Oli silloin jo yli 10kk ja nousi tukea vasten seisomaan.
Kävimme kaksi kertaa yksityisellä kontrollissa ja kaikki oli kuin olikin kunnossa. Jälkikäteen saimme tämän yksityislääkärin kautta tietää, että se oli sellaista epävarmaa asioiden tarkistelua näiltä toisilta lääkäreiltä.
Eli luojan kiitos luotin siihen äidinvaistooni, vaikka puoli sukua katseli alta kulmain minua, joka aina vain tänistin lääkäreiden sanaa vastaan.