Äidit olkaa itsekkäämpiä!

[Nyt harmittaa=(]

Itse uhrasin koko ensimmäiset vuodet pikkulapsi ajasta lapsille. Nautin siitä silloin. Siirsin omat tarpeeni sivuun ajatellen, että nyt on lapsien aika ja kerkeän hoitaa itseäni ja tarpeitani sitten, kun lapset ovat vähän isompia.
Nyt lapset ovat hieman isompia ja olen alkanut taas ottaa myös omat tarpeeni huomioon. Lapset protestoivat hyvin voimakkaasti kaikkea "minun omaa" vastaan, sillä ovat tottuneet, että äiti on hyvin intensiivisesti heidän kanssaan ja heidän tarpeitaan varten. Näin jälkeen päin huomaan minkä virheen olen tehnyt, etten ole totuttanut lapsia siihen, että äidilläkin on elämää ja tarpeita.

 

[laiskimus]

Hei, en usko, että olet välttämättä tehnyt "virheen" toimimalla noin. Itse tunnustan olevani hyvinkin itsekeskeinen ja ei aina niin huomioiva äiti ja silti lapset kinuavat ja vaativat minulta. Oma elämäni pyörii tässä kotona 95% ja otan itsekkäästi itselleni aikaa, esim. tässä koneella roikkuen. Ehkä samalla lapset tottuvat siihen, ettei joka inahduksella tule "palvelua". Tunnen silti olevani huono äiti, kun en aina ole niin käytettävissä, kuin ehkä pitäisi