Aika karua luettavaa, kuinka vauvoja on ennenvanhaan "hoidettu".....onneksi nyt on asiat vähän paremmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huh huh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huh huh

Vieras
Aika karua luettavaa (Malla Rautaparran kirjasta; Kantamisen kausi, aika raskaudesta sylihoitoon), miten lapsia on hoidettu menneinä aikoina Euroopassa ja jonka vaikutteet yhä elävät jonkinasteisina :roll:

(kirjasta lyhennettynä muutamia lyhyitä pätkiä) :

"Kun vanhempien läheisyys ei ollut enää lapsen elinehto, sitä alettiin pitää haitallisena niin lapsen fyysiselle kuin moraalisellekin kehitykselle. Yksinolosta tuli arvokasta ja lasta alettiin kasvattaa jo varhain riippumattomaksi muiden ihmisten läheisyydestä. Tätä näkemystä on vahvistanut yhä laajeneva lastentarviketeollisuus. Monet lastenhoitovälineet korvaavat sylin, tai ne on tarkoitettu viihdyttämään yksinolevaa lasta.

1900-luvun alussa äideille alettiin opettaa sairauksien ennaltaehkäisyä. Tärkeimmäksi seikaksi nousi puhtaus. Äidin piti puhdistautua lastenhoitoa varten huolellisesti. Hänen oli käsienpesun lisäksi puhdistettava rinnanpäät ja pukeuduttava puhtaisiin, ennenkuin hän saattoi ottaa lapsen syliin. Äidin ruumiin eritteitä pidettiin lapselle haitallisina. Puhtaudesta huolehtiminen vierotti lapsen äidin läheisyydestä, sillä jos äiti noudatti ohjeita kuuliaisesti, hän ei voinut lähestyä lasta spontaanisti. Vielä enemmän läheisyyttä vähensivät mekaaniset aikataulut. Neljän tunnin imetysrytmi tunnettiin 1900-luvun alussa kaikkialla länsimaissa eikä lasta saanut imettää kerrallaan 15-20 minuuttia kauempaa.

Lapsen koulutus säännölliseen elämään aloitettiin muutenkin varhain, sillä jo vastasyntyneelle suositeltiin laadittavaksi aikataulu koko vuorokaudeksi. Äidin tuli noudattaa sitä johdonmukaisesti lapsen reaktioista riippumatta. Näin lapsesta kehittyi asiantuntijoiden mukaan nopeasti ennakoitava ja helppohoitoinen. Hän oppi imemään, nukkumaan ja ulostamaan säännöllisin väliajoin.

Synnytyssairaaloissa lapsi erotettiin äidistään välittömästi synnytyksen jälkeen 12-24 tunniksi. Äiti sai sairaalaoloaikana lapsen lähelleen vain imetystä varten, neljän tunnin välein.

Lastenhoidon asiantuntijat olivat sitä mieltä, ettei pikkulapsi tarvitse ihmisiä ympärilleen - päinvastoin seurustelua pidettiin kehitykselle vahingollisena. Lapsi piti jättää ensimmäisten kuukausien aikana yksin ja läheisyyttä tuli myöhemminkin rajoittaa muutamaan minuuttiin kerrallaan. Vielä 1960-luvulla ilmestyneessä lastenhoito-oppaassa neuvottiin leikkimään alle yksivuotiaan kanssa korkeintaan 15 minuuttia kerrallaan, eikä silloinkaan leikkiseurana saanut olla kuin yksi aikuinen.

Erityisen jyrkkää kantaa edusti amerikkalainen psykologi J.B. Watson, josta tuli yksi länsimaisen lastenkasvatuksen tiennäyttäjistä. Hän kehotti vanhempia olemaan lapsenhoidossa järkeviä, välttämään rakkauden ilmaisuja ja rajoittamaan fyysisen läheisyyden hoitotoimenpiteisiin. Muusta läheisyydestä lapselle oli vain haittaa, sillä se teki lapset riippuvaiseksi vanhemmistaan. Lapsen itkuunkin hän kehotti suhtautumaan välinpitämättömästi. Mitään uutta tämä läheisyyskielteinen ideologia ei ollut, pikemminkin se vahvisti aiempaa asennetta lapsiin. Eurooppalainen maatalousyhteisö oli korotsanut kurinalaisuutta lastenkasvatuksessa jo vuosisatojen ajan, kristillisiin arvoihin vedoten. Lapsen synnynnäinen taipumus pahuuteen piti taltuttaa, ja vanhempien suoranainen velvollisuus oli murtaa lapsen tahto säännöillä.

Länsimainen lastenhoitovalistus on korostanut lasten yksin nukkumisen tärkeyttä niin pitkään, että lastensänky tuntuu vastasyntyneen tärkeimmältä välineeltä. 1900-luvun alussa lastenhoidon asiantuntijat alkoivat pitää yksin nukkumista välttämättömänä lapsen itsenäistymiskehitykselle. Lapsi tuli totuttaa yksin olemiseen heti syntymän jälkeen, niin päivin kuin öin.

Kun kehto tuli Suomeen 1500-luvulla, lasta ei enää otetu mukaan työmatkalle, vaan saatettiin jättää koko päiväksi kehtoon. Lasta kuitenkin keinutettiin paljon, sillä sitä pidettiin kehitykselle tärkeänä. Muutaman vuosisadan kuluessa kehtokin joutui epäsuosioon. Äitejä kehotettiin hankkimaan lapsille kiinteäjalkaisia sänkyjä, sillä kehdon keinutuksen uskottiin hemmottelevan lasta ja haittaavan tämän kehitystä. Kehtoa paheksuttiin myös siksi, että sen keinutus vei hoitajalta aikaa."
 
Mutta tää kirja vähän avas silmiä ja selittää osaltaan vanhempien ihmisten asennetta vauvojenhoitoon. Moni nykyäiti on saanut mm. kuulla, että "älä pidä liikaa sylissä, ettei totu". Nyt kun tietää tän historian, niin näyttäytyy kaikki uudessa valossa.
 
anoppi on useasti puhunut tuosta ettei ennen vanhaan lapsia hyysätty ja päivitelly sitä kun otan vauvan syliin kun se itkee yms. ja hänen vanhin lapsensa on syntynyt -60-luvun lopussa. ja yksin pidettiin lapset vauvasta asti illoin aamuin tilan töiden aikana sisällä.
 
1970-luvulla vielä vauvat erotettiin äideistään vauvaloihin, jotta äidit sai levätä. Oma äitini kertoi tän ja ihmetteli, että nykyään vauvat on vierihoidossa äitiensä lähellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ainakin osittain:
anoppi on useasti puhunut tuosta ettei ennen vanhaan lapsia hyysätty ja päivitelly sitä kun otan vauvan syliin kun se itkee yms. ja hänen vanhin lapsensa on syntynyt -60-luvun lopussa. ja yksin pidettiin lapset vauvasta asti illoin aamuin tilan töiden aikana sisällä.

Nyt varmaan ymmärrät anoppiakin, kun ymmärrät millainen kasvatusasenne on ennenvanhaan ollut valloillaan

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
1970-luvulla vielä vauvat erotettiin äideistään vauvaloihin, jotta äidit sai levätä. Oma äitini kertoi tän ja ihmetteli, että nykyään vauvat on vierihoidossa äitiensä lähellä.

Mun anoppi luuli että poika ei ollut mun kanssa samassa huoneessa synnytyssairaalassa kun syntyi. Kun sanoin että oli mun kanssa koko ajan ja hoidin häntä niin oli ihan ihmeissään. Ei ole joo oikein nykyajassa mukana.
 
Hauskaa nähdä millaisia vaikutuksia ihmisiin nykyisellä läheisyyteen ja lempeyteen perustuvalla kasvatuksella on. Olisi ilo nähdä tuleivaisuuden toivot tasapainoisina ja rauhaarakastavina. Ainakaan mitään pahaa ei nykymeininki voi aiheuttaa.
 
Tuohan vaan kuvastaa sitä, että KAIKKI suositukset ovat oman aikansa tuotteita ja perustuvat sen hetkiseen parhaaseen tietoon. Ja siksi eri-ikäisten naisten käsitykset "oikeasta" vaihtelevat niin rajusti. Jokainen tietää, mikä auktoriteetti neuvolan tädillä ja lääkärillä on. Niin on ollut aiemminkin.

Mistä sen tietää, millaisia suositukset ovat sitten, kun meidän lapset ja lapsenlapset saavat omia lapsia? Tiede kehittyy ja uskomukset vaihtelevat.

Ja kaikista suosituksista huolimatta ihmiset ovat lisääntyneet kivikaudella ja lisääntyvät tänäkin päivänä ihan onnistuneesti varsin alkeellisissa oloissa.
 
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

No ei tulla, siis jos puhutaan kantamisesta ja lähellä nukkumisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

No ei tulla, siis jos puhutaan kantamisesta ja lähellä nukkumisesta.

Ja heti tuli kommentoija joka on aivan varma olevansa oikeassa. Mika ihmeen selvannakija sina olet? Viisikymmenta vuotta on pitka aika ja kaikki voi taas muuttua paalaelleen vaikka nyt me ei voida sita kasittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

No ei tulla, siis jos puhutaan kantamisesta ja lähellä nukkumisesta.

Ja heti tuli kommentoija joka on aivan varma olevansa oikeassa. Mika ihmeen selvannakija sina olet? Viisikymmenta vuotta on pitka aika ja kaikki voi taas muuttua paalaelleen vaikka nyt me ei voida sita kasittaa.

Jo nyt on tehty hyviä tutkimuksia, jotka lähestyvät vauvaa biologisesta näkökulmasta. Eli vauva kaipaa läheisyyttä kantamista jne. luonnostaan.

Nämä entisajan neuvot painottivat yhteiskuntaan sopeutumista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

No ei tulla, siis jos puhutaan kantamisesta ja lähellä nukkumisesta.

Ja heti tuli kommentoija joka on aivan varma olevansa oikeassa. Mika ihmeen selvannakija sina olet? Viisikymmenta vuotta on pitka aika ja kaikki voi taas muuttua paalaelleen vaikka nyt me ei voida sita kasittaa.

Jo nyt on tehty hyviä tutkimuksia, jotka lähestyvät vauvaa biologisesta näkökulmasta. Eli vauva kaipaa läheisyyttä kantamista jne. luonnostaan.

Nämä entisajan neuvot painottivat yhteiskuntaan sopeutumista.

No tottakai ne tutkimukset tuntuvat hyvilta nyt, mutta miten on 50 vuoden paasta? Sita et sina eika kukaan muukaan voi alkaa arvuuttelemaan. Joka vuosi tulee uusia tutkimuksia ja varmasti suuri osa niista tuntuu naurettavilta sinun lapsenlapsiesi mielesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

No ei tulla, siis jos puhutaan kantamisesta ja lähellä nukkumisesta.

Ja heti tuli kommentoija joka on aivan varma olevansa oikeassa. Mika ihmeen selvannakija sina olet? Viisikymmenta vuotta on pitka aika ja kaikki voi taas muuttua paalaelleen vaikka nyt me ei voida sita kasittaa.

Jo nyt on tehty hyviä tutkimuksia, jotka lähestyvät vauvaa biologisesta näkökulmasta. Eli vauva kaipaa läheisyyttä kantamista jne. luonnostaan.

Nämä entisajan neuvot painottivat yhteiskuntaan sopeutumista.

No tottakai ne tutkimukset tuntuvat hyvilta nyt, mutta miten on 50 vuoden paasta? Sita et sina eika kukaan muukaan voi alkaa arvuuttelemaan. Joka vuosi tulee uusia tutkimuksia ja varmasti suuri osa niista tuntuu naurettavilta sinun lapsenlapsiesi mielesta.

No silloin ne tuntuvat vielä paremmilta. Nämä nykyiset tutkimukset lähestyvät asiaa tosiaan siis biologisesta näkökulmasta, mikä on ihmislajille luontaisin tapa hoivata jälkeläisiään, jos kukaan ei neuvoisi. Äiti osaa luonnostaan lohduttaa itkevää vauvaa ja imettää. Jos kukaan ei neuvoisi, hän ei ikinä esim. keksisi alkaa huudattaa vauvaa yksin.

 
Noita on vaikka mitä ihmeellisimpiä juttuja. En muista tarkkaan miten meni, mutta miehen mummo puhu että ennen vauvoja ei saanut pitää pystyasennossa, koska sanottiin että niistä tulee silloin heikkopäisiä eli ilmeisesti mieleltään sairaita.. :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Kylla se niin on etta nykypaivan kasvatusopeille tullaan myos nauramaan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Sen takia ei kenenkaan pitaisi, ikina, mainostaa mitaan oppia yhtena ja ainoana oikeana vaihtoehtona.

No ei tulla, siis jos puhutaan kantamisesta ja lähellä nukkumisesta.

Ja heti tuli kommentoija joka on aivan varma olevansa oikeassa. Mika ihmeen selvannakija sina olet? Viisikymmenta vuotta on pitka aika ja kaikki voi taas muuttua paalaelleen vaikka nyt me ei voida sita kasittaa.

Jo nyt on tehty hyviä tutkimuksia, jotka lähestyvät vauvaa biologisesta näkökulmasta. Eli vauva kaipaa läheisyyttä kantamista jne. luonnostaan.

Nämä entisajan neuvot painottivat yhteiskuntaan sopeutumista.

No tottakai ne tutkimukset tuntuvat hyvilta nyt, mutta miten on 50 vuoden paasta? Sita et sina eika kukaan muukaan voi alkaa arvuuttelemaan. Joka vuosi tulee uusia tutkimuksia ja varmasti suuri osa niista tuntuu naurettavilta sinun lapsenlapsiesi mielesta.

No silloin ne tuntuvat vielä paremmilta. Nämä nykyiset tutkimukset lähestyvät asiaa tosiaan siis biologisesta näkökulmasta, mikä on ihmislajille luontaisin tapa hoivata jälkeläisiään, jos kukaan ei neuvoisi. Äiti osaa luonnostaan lohduttaa itkevää vauvaa ja imettää. Jos kukaan ei neuvoisi, hän ei ikinä esim. keksisi alkaa huudattaa vauvaa yksin.

Mutta miten voit sanoa etta biologinen nakokulma on paras? Totuus on etta aina seuraavat sukupolvet ovat nauraneet isovanhempiensa opeille, ei meidan sukupolvi ole yht'akkia loytanyt viisasten kivea, edes lastenhoidossa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ainakin osittain:
anoppi on useasti puhunut tuosta ettei ennen vanhaan lapsia hyysätty ja päivitelly sitä kun otan vauvan syliin kun se itkee yms. ja hänen vanhin lapsensa on syntynyt -60-luvun lopussa. ja yksin pidettiin lapset vauvasta asti illoin aamuin tilan töiden aikana sisällä.

mun anopilla on 4 lasta vuosien 63-70 välissä (oma mieheni on hänen kuopuksensa,synt 70).Se oli kans ihan kauhuissaan siitä,että otin vauvan syliin heti ku alkoi itkeä ja että pidin sylissä "turhaan".eli anopin mielestä vauvaa ei sais pitää sylissä enempää kuin on pakko ettei opi liian hyvälle.Ja se,että vauva nukkui ekan puoli vuotta mun vieressä,oli ihan kauhistus.anoppi oli suunnilleen sitä mieltä,että ei selviä hengissä (mutta hengissä se on vieläki,nyt jo 5v ja ihan normaali lapsi :D ).Monia muitaki ihan ihmeellisiä ohjeita antoi ja ihmetteli miksen noudattanu niitä...
 

Yhteistyössä