Hae Anna.fi-sivustolta

Aikuinen ADHD-lapsi

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä Äiti55, 26.07.2007.

  1. adhd-rangaistus Vierailija

    Tyttöni ovat 27 ja 34v.,täsmälääkitys olisi varmasti helpottanut pahimpia sähläyksiä. Synnytysten yhteydessä tulleen happi vajeen vuoksi tuli adhd. Onneksi nykyään seurataan raskauksia paremmin ja tehdään sektio, jos ed. raskauksissa ongelmia.
     
  2. Amur Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 776
    Saadut tykkäykset:
    2
    Kerran oma nuori aikuiseni oli siinä tilanteessa että laskut olivat rästissä monita kuukautta, varmaan myös tukihakemukset osittain täyttämättä eikä nuori tehnyt muuta kuin makasi asunnossaan kasvot peitettynä... Olin aikalailla kauhuissani. Yritin olla kaverina yhteydessä sosiaalitoimistoon, mutta ketään ei saatu vastaamaan ei puheluihin eikä sähköposteihin.

    Apu löytyi kun otin yhteyttä kunnan mielenterveystoimistoon ja esitin huoleni nuoren tilanteesta. Sosiaalitoimisto reagoi välittömästi ja tukien käsittelyyn tuli vauhtia.
     
  3. Kiitos vastauksesta Vierailija


    MIKSI aina pitää yhteiskunnan hoitaa? Miksi ihmiset eivät itse ota vastuuta jälkeläisistään? Miksi oletatte, että kyllä sossu/Kela kaiken maksaa?

    Sen jos saisin tietää, olisin kovin tyytyväinen.
     
  4. Amur Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 776
    Saadut tykkäykset:
    2
    Yhteiskunnallisia asioita käsitellään eri ketjussa
     
    Last edited: 24.07.2013
  5. Kiitos vastauksesta Vierailija

    Miten niin ei kuulu aiheeseen? Yhteiskuntapolitiikkaahan te tässä jauhatte mitä suurimmissa määrin.
     
  6. ravinto Vierailija

    Aiheuttaako ruokavalio ADHD:ta? Tarkkaamattomuushäiriötä, ADD, ja tämän häiriön lisäksi ylivilkkautta. Tämä kirja näyttää tien luonnonmukaisempaan hoitoon ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. Kirja löytyy myös kirjastosta.

    ADD- ja ADHD-ruokavalio - Dr. Howard Peiper, Rachel Ym. Bell - Nidottu, pehmeäkantinen (9789526757735) - Kirjat - CDON.COM


    ADHD:n lääkehoito kyseenalaista!

    ADHD - YouTube


    Japanilais-amerikkalais-saksalainen kaksoissokkotutkimus vahvistaa tietoa, jonka mukaan soijasta uutettu fosfoseriini lievittää lasten ADHD:n oireita. Lapset saivat päivittäin joko 200 mg fosfoseriiniä tai lumevalmistetta kahden kuukauden ajan. Fosfoseriini paransi tarkkaavaisuutta, vähensi yliaktiivisuutta ja impulsiivista käyttäytymistä ja paransi lyhytaikaista kuulomuistia.

    Fosfoseriiniä saa terveyskaupoista, markettien luontaistuotehyllyiltä ja apteekeista. ADHD:n lisäksi se voi ehkäistä dementiaa ja olla avuksi stressissä. Fosfoseriini on turvallinen luonnonaine, jota on runsaasti esimerkiksi säilykkeinä myytävissä pikkumakrilleissa.

    The effect of phosphatidylserine administration on memory and symptoms of attention-deficit hyperactivity disorder: a randomised, double-blind, placebo-controlled clinical trial - Hirayama - 2013 - Journal of Human Nutrition and Dietetics - Wiley Onl



    ADHD:n ja ADD:n hoito ravinnolla!

    ADHD ja sen hoito ravintolisillä - Itsehoidon artikkelit - Tohtori Tolonen
     
  7. Äitiliini-64 Vierailija

    Itselläni on nyt 26-vuotta täyttänyt ADHD poika. Esikois-pojallamme todettiin vasta10 -vuotiaana ADHD. Se johtui raskaudenaikaisesta hapenpuutteesta ,lapsivesi oli vihreää. Poika syntyi sectiolla perätilan takia. Jo 4-vuotiaana olin ihan varma, että hänellä on joku vaiva, mutta en osannut sanoa mikä. Eikä osattu neuvolassakaan sanoa mitään, vaikka hahmotushäiriö näkyi piirustuksissa. Vein psykologille hänet, mutta eipä tiennyt psykologikaan. Tuumasivat vaan että luontaista vilkkautta ja ettei niin nuorena voida muka tehdä vielä sellaisia diagnooseja.( mikä oli paskapuhetta, se pitää tehdä ennen kouluikää että osataan tukea koulun alkua riittävästi)Eka luokka meni hyvin, mutta jo toisella luokalla alkoi keskittymiskyky herpaantua. Ensimmäinen selkeä lausunto tuli silmälääkäriltä, joka tutki pojan silmät, kun epäilimme, että hänellä olisi silmissä vikaa, jos se vaikka auttaisi hahmotus-asiaa. Vikakin löytyi, hajataitto ja piilokarsastus silmissä, mikä korjaantui silmälaseilla parissa vuodessa! Oppimisen ongelmat koulussa jatkuivat ja 14-vuotiaana laitoimme raskaana päätöksenä pojan perhekotiin . Perheemme oli hajoamispisteessä ja isä alkoholinkäyttö ei yhtään helpottanut asiaa. Kamalat ristiriidat isän kanssa sotkivat pojan päätä lisää. Isän mielestä pojalla ei ollut mitään sairautta, vaikka hän oli itsekin ollut tutkimuksissa ylivilkkauden takia lapsena. Poika oli perinyt sen isältään ,mikä oli luultavasti liian kova pala isälle. Perhekodissa poika opiskeli yläasteen hyvällä menestyksellä ( KA 8,5) ja söi Ritalin-lääkettä koko yläasteiän.Hän muutti takaisin perhekodista luokseni täytettyään 18.Halusin korvata ne menetetyt vuodet oman perheen kanssa hänelle.
    Eromme jälkeen alkoi taistelu alkoholia ja rikollisuutta vastaan. Se oli todella raskasta aikaa. Olimme paljon tekemisissä poliisien ja sairaalan kanssa. Monet kerrat hain häntä putkasta, maksoin sakkoja, puhuin hänet pinteestä ja hain hänen kadonneita tavaroitaan ties mistä. Koskaan en tiennyt näenkö häntä enää hengissä , tai mitä kodistamme katoaa seuraavaksi. Rakkaus lapseen on uskomaton voima. Vuosien taistelun jälkeen , monen asunnon remontin ja siivouksen jälkeen ,satojen eurojen menettämisen jälkeen sanoin että nyt riittää( taas kerran). Mä en enää auta sua, jos et rupea elämään kunnolla. Mä en halua tuntea sua enää. Sanelin ehdot ja se piti sisällään, että se menee kouluun, joka jäi joskus kesken. (Armeijan hän kävikin yllätyksekseni lähes loppuun. Sai jopa palkintoja sieltä, kun on selkeät helpot säännöt ja kaikki tekee samalla tavalla.) Adhd ei tajua, että joutuu hyväksikäytetyksi.Hänellä ei ole sosiaalista silmää ihmisille. Ei osaa suojella itseään vääriltä ihmisiltä. Näiden mulkvistien kanssa väsyin tappelemaan. Niillä oli aina ikävä kun sillä oli rahapäivä. Muuten ei kuulunut kahvikutsuja. Asuessamme yhdessä sain hänet tajuamaan tämän kuvion. Se hyväksikäyttö oli hirveän surullista pojan kannalta. Mutta kaikki tämä o kannattanut. Tänä päivänä asuu yksin ja opiskelee sitä kouluaan nyt motivoituneempana kuin koskaan ja hoitaa omat raha-asiansa ja makselee velkojaan pikkuhiljaa pois. Lähes joka kk olen joutunut avustamaan rahallisesti ,mutta nyt hän oppinut jo maksamaan takaisin lainat. pikkuhiljaa.. mutta ei ne ikinä opi jos ei ole motivaatiota. Tavoitteita pitää olla ja aikuisen tulee asettaa ne rajat. Seuraava palkinto tulee olemaan ajokortti kun koulu on käyty. Siihen tähtään.
     
  8. adhd Vierailija

    aika kamalia kokemuksia teillä adhdeistä... muistakaa kuitenkin että ei meillä oo helppoa! eikä me tahallaan mokata. Tosin ainakin sen hallitsen itse etten hauku toisia esim vanhempia ellei he oo tehny jotain väärää.. vaikka aihettakin ois. Pitäskö joidenki teistä miettiä miten ymmärtää adhdta paremmin jja viiä lapsi vaikka hoitoon ja hommata lääkitys.. voxrakin saattaa auttaa vaikka onki tosi mmieto
     
  9. nii vielä Vierailija


    että ei se arki oo todellakaan helppoa ilman apua..mullaki tänää unohtu lääkkeet mut sitte huomasinki et mul ois ollu niit ja aamul olin hermoromahdukses sen takia ja eile loppu röökit ja lopetin sit tupakan polton jja sit tnä en ottanu lääket ku huomasin vast illal et niit ois ollu ni en voinu ottaa ku veiis yöunet varmaa....

    mut mmulla auttaa että enn ppäästtä tilanteita niin pahoiksi että yritän vaan ite kaikkeni mutta kyllä siihen uupuu esim joskus olen käyttäny huumeita tai alkoholia kun olen väsyny nii pahasti kaikkeen. on tuplasti hankalampaa hoitaa asioita adhd:na. ja oon aina yrittäny olla kiltti ja miellyttää mmuita ja silti aina ongelmissa. ja auttanu reppanoita ja joutunu itekki siihe myllytyksee sekaa että kai siinäki haittasa jos liian hyvä ihminen on.

    kannattaisi koittaa keksiä mitä se adhd tykkäisi tehdä, ja hakekaa sairaslomaa ni kela maksaa... ottakaa ppykälist selvää ei tääl suomes nälkää kuolla jos lukutaidon vaa omaa.. tietääkseni ellei oo sairas jotenki muute mut jjos välittävät läheiset auttaa niin kyl pärjää..
     
  10. Animo Fractum Vierailija

    Itse sain diagnoosin vasta vuosi sitten, nykyään aika vahvalla concentra-annostuksella valun päivästä toiseen.
    Oma isoin ongelma oli aina se että kaikki pitivät tosi viisaana, opin englannin tosi nopeasti, muistin ulkoa isoja litannioita kiinnostavia tekstejä, ynnä muuta. Mutta en ole kyenny esimerkiksi matematiikkaa opiskelemaan kunnolla, en vieläkään hahmota jako- ja kertolaskuja.
    Tämä aiheutti kotona suuret taistelut, molemmat vanhemmat olivat tavallaan itsekkäitä, avioeroperhe kun oli kyseessä. Heillä oli aina ne isot ongelmat, minut pystyi aina lyömään hiljaiseksi jos vaadin liikaa huomiota.

    Tämä koko karuselli ajoi minut raskaisiin masennuksiin, itsemurhaajatuksiin ynnä muihin positiivisiin mietteisiin. Tajusin jo silloin että minulla ei ole kaikki ok. Vuosien päästä puhuin kouluterveydenhoitajalle, kaikki mitä siitä hyödyin oli että en päässyt armeijaan koska olin masentunut. Mitään jatkotutkimuksia ei tehty, vaikka olin vielä peruskoulussa.
    ADD on itselle siitä niin pirullinen, koska se saa minut tuntemaan itseni hulluksi. En minä halua tehdä itselleni negatiivisia asioita, mutta teen silti. Elämä muutenkin ajautuu aina huonoon suuntaan, ja en osaa käsitellä muutoksia. Nykyään pelkään mennä yksin kauppaan, enkä uskalla enää mennä ulos mukavuusalueeltani.

    En tosiaan ole köyhästä perheestä, että rahahuoliin en ole törmännyt, mutta raha ei korvaa riekaleiksi mennyttä itsetuntoa. Äiti nykyään itkee että oli nuorena niin kokematon ettei osannut olla avuksi, eikä nähnyt lapsessa kasvavaa syvää mustaa aukkoa. Isä ei vieläkään osaa käsittää että lapsessa on "vikaa". Olen lyönyt psykopolin lappuja käteen joissa selitetään varsin selvästi ongelman nimi. Mutta kun "ei niitä ennenkään ole kenelläkään ollut" tai jotain vastaavaa. Koska eihän omassa geenialtaassa voi olla perinnöllisiä sairauksia.

    Kun tämä keskustelu on ollut hyvin hyvin negatiivinen "niitä" ADD- ja ADHD- ihmisiä kohtaan, niin voin todellakin taata että ei se paljon mukavampaa olla vankina siinnä rikkinäisessä pääkopassa. "Normaali" ihminen voi olla mitä haluaa, minä en. Ja se sattuu.

    Jos joku vanhempi lukee tätä miettien että pitäisikö lapsen keskittymishäiriöistä puhua jo aikaisessa vaiheessa kouluterveydenhoitajalle, vaikka koulu "sujuukin", niin tee lapselle palvelus, ja ole vanhempi, ja tee se vaikea päätös. Minun hätähuudot jäivät kuulematta, ja lopputuloksena tiedostan että minusta ei varmaan vaan tule mitään.
    Oma tie nousi ammattikorkeassa pystyyn, seuraavaksi minun tarinan jatkoa aletaan miettimään pskykologien ja kelan kanssa.

    Kiitos ja anteeksi. Nauttikaa stressittömyydestä minunkin puolesta.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti