Toi on kieltämättä hyvä kysymys. Syntymäpäivänä onnitellaan mun mielestä siksi, että joku on saavuttanut tietyn iän. Voi onnitella naapuriakin. Äitienpäivä taas on mielestäni päivä, jolloin onnitellaan omaa äitiä eikä naapurin lasten äitiä.Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Onhan se noinkin. Mutta en mä ainakaan ole itse koskaan muistanut äitienpäivänä muita kuin omaa äitiäni. Enkä isänpäivänä muita kuin omaa isääni. Synttäreinä sitten muistetaan niitä, joilla synttärit on...olipa kyse sitten siskosta, omasta lapsesta tai kaverista.Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
) että "eihän se ole mun äiti / isä, joten miksi muistaa". Juhlien järjestäminen, juhlittavan muistaminen / kunnioitus on myös tapakasvatusta omille lapsille. Ja olen itse sitä mieltä, että kun perheessä jollakin jäsenellä on juhlapäivä, kaikki perheenjäsenet häntä muistaa. Eli tässä tapauksessa myös isä äitiä ja marraskuussa äiti isää.Meillä on lapset aina muistaneet kortilla ja/tai lahjalla ja olen saanut aamiaisiakin sänkyyni. Eka äitienpäiväaamiaiseni oli mukillinen mikrossa haaleaksi lämmitettyä vettä kera teepussin ja varmaan desilitra sokeria sekä näkkileipä, jossa päällä juustoraastetta ja ketsuppiaAlkuperäinen kirjoittaja EJK:Joo, saahan sitä jokainen muistaa ketä haluaa tai olla muistamatta, mutta jotenkin niin kalskahtaa aina korvaan (silmille
Esikoinen taisi olla kolmen vanha, kun tuon aamiaisen mulle sänkyyn kantoi :heart: Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Eka äitienpäiväaamiaiseni oli mukillinen mikrossa haaleaksi lämmitettyä vettä kera teepussin ja varmaan desilitra sokeria sekä näkkileipä, jossa päällä juustoraastetta ja ketsuppia
suloista.Ehdottomasti suloisin äitienpäiväaamiaiseniAlkuperäinen kirjoittaja EJK:
Mä mietin, että oiskohan niillä, joilla mies ei osta äitienpäivälahjaa tai mitenkään erityisesti huomioi vaimoaan äitienpäivänä, lapsuudenkodissa ollut myös tapa, että vain sitä omaa äitiä/isää lahjotaan ja onnitellaan? Tarkoitan, että ei osata edes ajatella, että nyt pitäisikin toimia toisin. Ehkä tästäkin olisi hyvä puolison kanssa puhua, jos itse on tottunut toisenlaiseen tapaan ja haluaa, että omaa tapaa noudatetaan omassakin perheessä.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Ehdottomasti suloisin äitienpäiväaamiaiseniAlkuperäinen kirjoittaja EJK:
Niinpä. Meillä ei isäni koskaan ostanut äidilleni äitienpäivälahjaa vaan me lapset askarreltin - ja isompana ostettiin - jotain. Synttärinä isäni kyllä osti lahjan äidille ja hääpäivinä tietysti myös. Ja jouluna. Mutta musta olisi hyvä sopia parisuhteessa näistä asioista, jos toiselle jokin yksityiskohta on kovinkin tärkeä. Itse muistana ikoinaan, kun exän kanssa alettiin olemaan yhdessä, että meni melkein koko joulupöytä uusiksi, kun molemmat kertoivat, mitä joulupäydässä pitää olla ja pitääkö kinkun olla kuuma vai kylmä. Eli ne omat odotukset täytyy toiselle kertoa eikä olettaa toisen olevan ajatustenlukija.Alkuperäinen kirjoittaja EJK:Varmaanhan se on aika pitkälle kotoa opittua. Tapakasvatus ja se, että mallista opitaan on paljon tehokkaampaa, kuin pelkät sanat. Niin hyvässä kuin pahassa
