R
rikkipoikkihalki
Vieras
Raskaus on ollut minulle elämäni paras asia tähän mennessä ja olen maailman onnellisin tulevasta lapsestani. Läheiset ovat jakaneet onnen kanssani kaikkia muita lukuunottamatta paitsi äitiäni. Hänen käytöksensä on todella masentavaa ja loukkaavaa, ja viimeksi eilen jouduin ruokakaupassa pidättämään kyyneliä, kun hän päätti soittaa ja avautua taas, että tiedänkö mihin olen ryhtymässä.
Hänen mielestään raskaus ei ole hyvä idea, koska:
1. Minulla on korkeakoulututkinto kesken. Hänen mielestään tutkinto on maailman tärkein asia, vaikka olen jo nyt vakituisessa työsuhteessa alani töissä ja pääsen tästäkin etenemään ilman minkäänlaisia papereita. Haluan valmistautua jossain vaiheessa, mutta tutkinto ei millään tavalla ole itselleni itseisarvo tai tee elämästäni yhtään sen parempaa.
2. Joudun jäämään koulusta poissaolevaksi. Hänen mielestään minun pitäisi suorittaa vauvan kanssa kursseja itsenäisesti kotona, jos vain mahdollista.
3. En ole naimisissa.
4. Olen seurustellut nykyisen avopuolisoni kanssa liian vähän aikaa. Hän on maininnut kaikkien kuullen, miten on outoa, että seurustelin teini-ikäisestä asti niin monta vuotta edellisen poikaystäväni kanssa, mutta tämän nykyisen kanssa hankin jo parin vuoden yhdessäolon jälkeen lapsia. Miten edellisen suhteeni kesto määrittelee yhtään mitään? Se ei ollut suhde, jossa olisin kuvitellut perustavani perheen, mutta tämä nykyinen on tuntunut siltä heti alusta asti.
5. "Mitä jos te eroatte?" On aika loukkaavaa kuulla lähes joka puhelussa murehtimista siitä, että mitä jos eroamme. Mitä jos kuolen huomenna? Kaikki on mahdollista, mutta me elämme sillä periaatteella, että pysymme yhdessä. Eikä se (kymmenien) vuosien yhdessäolokaan takaa sitä, ettei eroaisi.
6. "Olikohan tämä kumminkin vahinko?" Olen sanonut tuhat kertaa, että raskaus on suunniteltu ja enemmän kuin toivottu. Äitini jaksaa silti vihjailla vahingosta, koska eihän kukaan täysjärkinen tahallaan lapsia hankkisi minun elämäntilanteeseeni.
Millä saisin taottua järkeä äitiini? En yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella tätä voivoittelua. Tiedän koko sydämestäni, että tämä raskaus on juuri oikea päätös, oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa ja juuri tämän lapsen on synnyttävä. En vaadi iloitsemaan puolestani, mutta ei ainakaan tarvitsisi loukata ja masentaa omilla puheillaan. Onko muilla samoja kokemuksia?
Hänen mielestään raskaus ei ole hyvä idea, koska:
1. Minulla on korkeakoulututkinto kesken. Hänen mielestään tutkinto on maailman tärkein asia, vaikka olen jo nyt vakituisessa työsuhteessa alani töissä ja pääsen tästäkin etenemään ilman minkäänlaisia papereita. Haluan valmistautua jossain vaiheessa, mutta tutkinto ei millään tavalla ole itselleni itseisarvo tai tee elämästäni yhtään sen parempaa.
2. Joudun jäämään koulusta poissaolevaksi. Hänen mielestään minun pitäisi suorittaa vauvan kanssa kursseja itsenäisesti kotona, jos vain mahdollista.
3. En ole naimisissa.
4. Olen seurustellut nykyisen avopuolisoni kanssa liian vähän aikaa. Hän on maininnut kaikkien kuullen, miten on outoa, että seurustelin teini-ikäisestä asti niin monta vuotta edellisen poikaystäväni kanssa, mutta tämän nykyisen kanssa hankin jo parin vuoden yhdessäolon jälkeen lapsia. Miten edellisen suhteeni kesto määrittelee yhtään mitään? Se ei ollut suhde, jossa olisin kuvitellut perustavani perheen, mutta tämä nykyinen on tuntunut siltä heti alusta asti.
5. "Mitä jos te eroatte?" On aika loukkaavaa kuulla lähes joka puhelussa murehtimista siitä, että mitä jos eroamme. Mitä jos kuolen huomenna? Kaikki on mahdollista, mutta me elämme sillä periaatteella, että pysymme yhdessä. Eikä se (kymmenien) vuosien yhdessäolokaan takaa sitä, ettei eroaisi.
6. "Olikohan tämä kumminkin vahinko?" Olen sanonut tuhat kertaa, että raskaus on suunniteltu ja enemmän kuin toivottu. Äitini jaksaa silti vihjailla vahingosta, koska eihän kukaan täysjärkinen tahallaan lapsia hankkisi minun elämäntilanteeseeni.
Millä saisin taottua järkeä äitiini? En yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella tätä voivoittelua. Tiedän koko sydämestäni, että tämä raskaus on juuri oikea päätös, oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa ja juuri tämän lapsen on synnyttävä. En vaadi iloitsemaan puolestani, mutta ei ainakaan tarvitsisi loukata ja masentaa omilla puheillaan. Onko muilla samoja kokemuksia?
hävetkää "vieraat"
