Äiti ollaanko me köyhiä?

["minä"]

Poika (8v) kysyi eilen kauppareissun jälkeen :" Äiti ollaanko me köyhiä?
No kun sä aina katsot mikä piimä on halvinta ja mikä jugurtti on halvinta . Aina sä katsot hintoja. Pitääkö meidän kohta muuttaa"?
Mä olin ihan huuli pyöreenä samoin mies.
Käytiin pitkä keskustelu rahankäytöstä ja siitä että jää enemmän rahaa kaikkeen kivaan jos ei tuhlaa turhaan rahaa jos samanlaisen saa halvemmalla.
Meillä ei kuitenkaan ikinä tarvitse olla nälässä ja niitä "kalliitakin" herkkuja syödään välillä.
On tainnut viimeaikoina olla uutisissa paljon juttuja köyhyydestä ja sen seurauksista . No onneksi poika kysyi ettei miettinyt vain omassa pikku päässään.

 

[harmaala]

Hyvä, kun poika kysyi. Meillä on käyty samaa keskustelua monesti tilanteissa, joissa lasten kaverit ovat saaneet jotakin kallista tai kavereiden perheet matkustaneet pari kertaa vuodessa ulkomaille. Meillä siis ei ma

 

[harmaala jatkaa]

(Äh, lähti toi viesti liian aikaisin). Siis meillä ei matkusteta. Vaikka rahat riittää elämiseen hyvin, niin kyllä katsotaan hintoja ja ostetaan tarjouksia ja punasella hintalapullakin olevia. Isossa perheessä rahaa menee todella paljon perusruokaan, joten on järkevää säästää niissä ja joskus hankkia jotain ekstraa.

 

["juu"]

Mua välillä nolottaa kun poika huutelee kaupassa että äiti tuu kattoon tää on tarjouksessa. Mutta meille se on ihan tapa katsastaa tarjoukset ja yrittää säästää jos mahdollista. Säästyneet rahat voi käyttää muualle. Esim kun lähetään johkin reissuun niin silloin ei rahaa lasketa. Eli mahdollisesti meilläkin joskus voidaan noita asioita miettiä sitten.

 

[hrrr]

Lapset tulkitsee juttuja omalla tavallaan, eli hyvä, että sinun lapsesi otti asian puheeksi.

Mä muistan omasta lapsuudestani yhden kauppareissun, kun pyysin karkkia äidiltä, mutta sain vastaukseksi, ettei nyt ole rahaa. Mulle tuli tosi kurja olo ja vein kärrystä pari viiliä yms. mun "omaa" juttua takaisin hyllyyn, äiti ei sen kummemmin hoksannut ihmetellä asiaa. Ajattelin, ettei mun tarvitse niitä saada, että raha riittää muuhun, tärkeämpään. Mua jännitti kamalasti kassalla, että riittääkö raha vai tuleeko äidille ongelmia. Monta monituista kertaa sen jälkeen mulla oli sama tunne. Tajusin kertoa asiasta äidille vasta vuosien päästä, jolloin kävi ilmi, että me ei koskaan oltu niin köyhiä, että yhden karkkipussin takia olisi talous mennyt kuralle, mutta äidillä oli kauppalista ja sen mukainen määrä käteistä rahaa mukana. karkkiin ei siis ollut budjetoitu rahaa, vaikka noin muuten sitä olisi ollutkin.

 

["aapee"]

Itse olen pitänyt huolen siitä etten ikinä perustele sitä että ei osteta rahan puutteella. Sanon mieluummin että me ei tarvita tai pitää miettiä mutta nyt ei osteta.
Useat pojan kavereista asuu hulppeissa omakotitaloissa ja reissaavat ulkomailla 2-3x vuodessa jne. Ollaan ihan peruskeskituloisia mutta tietenkin pojasta tuntuu että ollaan köyhempiä kuin muut no elämä on.