Toggle sidebar

Äitini hoiti vauvaani kännissä, milloin antaisitte tai antaisitteko anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikeita asioita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vaikeita asioita

Vieras
Jätin 10kk ikäisen vauvani hoitoon äidilleni 2 tunniksi. Ennenkin on jätetty ja hyvin on mennyt. Äitini on alkoholisti mutta silti olen luottanut häneen, ettei hän ikinä menisi ryyppään kun vauva olisi hänellä hoidossa. Mutta kuinkas ollakkaan, kun haimme tyttöämme äidiltäni niin hän oli kännissä kuin käki :( Menin hirveään paniikkiin enkä sanonut äidille mitään, otin lapsen ja lähdin enkä sen jälkeen ole ollut häneen yhteydessä. Tästä on nyt 2kk ja äitini yrittää soitella sun muuta, enkä todella tiedä miten suhtautua. Olen edelleen vihainen, häneen ei voi luottaa! Jotenkin tuntuu, että inhoan koko ihmistä, ajatuskin hänestä saa melkein oksennuksen kurkkuun :( Silti en halua viedä lapseltani mummoa...
Mitä siis teen?
 
Tekisin hyvin selväks että vauvan aikana ei alkoa oteta tai sit hää ei vauvaa nää...Mä olen niin ehdoton että en ole käynyt edes näyttämässä lastani omalle mummolleni/isälleni koska tiedän alkoholin olevan ongelma, itseasiassa, en edes ilmoittanut että lapsi on syntynyt, mutta eipä sieltä kukaan perään ole kysynyt joten prioriteetit lienee aika selviä siinä kohtaa..
 
Mulla meni vuosi jotta pystyin olemaan minkäänlaisissa väleissä moisen teon jälkeen...siinä sitten oltiin jonkinverran tekemisissä muutama vuosi kunnes katkaisin välit lopullisesti.

Mä vaan en yksinkertaisesti jaksa moista.

Nyt välien katkomisesta on yli vuosi, eikä ole kyllä käynyt mielessänikään soittaa hälle.
 
Kamala tilanne! :(

Mä varmaan olisin kans tosi järkyttynyt ja pitäisin etäisyyttä äitiini tuollaisessa tilanteessa. Antaisin ajan kulua. Laittaisin varmaan tekstarilla syyn, miksi en halua juuri nyt olla tekemisissä. Sais ihminen vähän mennä itseensä ja miettiä tekosiaan.

Enkä ikinä enää luottaisi häneen missään asiassa, etenkään lastenhoidossa. Jos ei siis raitistuisi täysin.
 
Vähän sama tilanne, odotan ensimmäistä. Äitini on alkoholisti ja olen jo alkanut stressaamaan ihan kaikkee, kuten ristiäisiä yms. Häätkin meni aikoinaan pilalle äitini känni ääliö juttujen vuoksi. En usko että koskaan voin luottaa äitiini niin paljon, että lapsen hoitoon antaisin, mutta pelkään ettei hän ole koskaan edes sen vertaa selvinpäin, että lasta näkisi.
 
[QUOTE="Rouva";21896894]Kamala tilanne! :(

Mä varmaan olisin kans tosi järkyttynyt ja pitäisin etäisyyttä äitiini tuollaisessa tilanteessa. Antaisin ajan kulua. Laittaisin varmaan tekstarilla syyn, miksi en halua juuri nyt olla tekemisissä. Sais ihminen vähän mennä itseensä ja miettiä tekosiaan.

Enkä ikinä enää luottaisi häneen missään asiassa, etenkään lastenhoidossa. Jos ei siis raitistuisi täysin.[/QUOTE]

samaa mieltä.
 
Niin ja vielä; toki lapselle on tärkeää tuntea isovanhempansa ja parhaimmillaan suhteen vaaliminen on kullan arvoista.

Mutta mitä lapsesi tekee juopolla, epäluotettavalla mummulla? Mitä hän sellaisesta suhteesta saa?
 
Vaikeaksi tekee tämän myös se, että äiti oli paras ystäväni, pystyimme puhumaan kaikesta ja olimme läheisiä ja sitten hän mokasi noin pahasti ja tätä en voi anteeksi antaa. Niin monet kerrat olen hälle anteeksi antanut, ja hän on tehnyt minulle niin paljon pahaa että en edes tajua miksi olisinkaan tai miettisin tätä! Olisi varmaan parempi olla ilman tuota ihmistä...
 
[QUOTE="Rouva";21896916]Niin ja vielä; toki lapselle on tärkeää tuntea isovanhempansa ja parhaimmillaan suhteen vaaliminen on kullan arvoista.

Mutta mitä lapsesi tekee juopolla, epäluotettavalla mummulla? Mitä hän sellaisesta suhteesta saa?[/QUOTE]

Juuri tämän takia itse oon katkaissu välit toisen puolen sukuun, lapsi kun ei tollasesta meiningistä mitään saa, korkeintaan kasan pettymyksiä kun mummo tms. ei nyt pystykkää kun on vähä ottanut, tai näkee sitä juopottelua/juoppoporukkaa..Mielummin sit pois silmistä kokonaan..
 
Äitini saa nyt vain kestää seuraukset! Hän ei voi aina sanoa että olen alkoholisti ja näitä sattuu. Hän saa tyytyä siihen että lähetän tytöstämme hänelle kuvia ja joskus laitan hänelle vaikka tekstarilla tyttömme kuulumisia.
 
Jotain olisi voinut sattua! Onneksi ei tälläkertaa sattunut, mutta se ei riitä puolustukseksi että "olen alkoholisti ja näitä sattuu", VAUVAN KANSSA EI VOI SATTUA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

On varmasti vaikeaa katkaista välit kokonaan jos oletteolleet niin läheisiä, mutta sinuna en ikinä koskaan jättäisi häntä vauvankanssa edes viideksi minuutiksi.
 
Siis täh. Mie olen luullut aina olevani ton ongelman kanssa yksin, kyseessä siis anoppi. Kerran jätin jo onneks isommat tytöt4 ja 8 vuotiaat pariks tunniks sinne, niin hakiessa tytöt kertoi sit et mummi vaan nukkui. Sen jälkeen en ole edes harkinnut lastenhoitoa hänelle.

Sen verran oon antanut periks jo, et voi tulla tänne mun kotiin, mun valvovan silmän alle leikkimäänja olemaan lasten kanssa mutta mä olen kattomas kyl siinä kotona kans sitten. En enää ikinä luottais siihen.: /
 
En antaisi anteeksi. Ei tuollaista voi antaa anteeksi!

Minulla vähän sama ongelma, kaikki isovanhemmat on jokseenkin alkoholisoituneita. En tosin ole jättämässäkään lasta heidän hoitoonsa valvomatta.
 
Meillä on appiukko tuollainen. Siksi hän saakin tavata lapsiamme vain meillä, selvinpäin ollessa. Me ei käydä siinä talossa ollenkaan. Se on todella, todella ikävää :(
 
minä jouduin kiertämään monia perheitä, lastenkoteja ja koulukoteja äitini takia. minä jouduin katsomaan äitin juoppokavereita jotka yrittivät käyttää minua hyväksi. minä jouduin valehtelemaan aina kaikille äitini takia. minä jouduin lintsaamaan koulusta äitini takia kun minun piti hoitaa pienempää siskoani. minä lohdutin 9 vuoden ikäisenä 7 vuotiasta siskoani kun äiti oli lähtenyt yöllä kotoa pois. minä jouduin hakemaan äitini baarista yöllä yöpaidassani. minä jouduin olemaan äiti jo 9 vuoden ikäisenä ja pitämään perhettä "kasassa" ja minä jopa jouduin varastaam kaupasta ruokaa. nyt kaikki on selvää, äitini ei kuulu enää minun elämääni!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
minä jouduin kiertämään monia perheitä, lastenkoteja ja koulukoteja äitini takia. minä jouduin katsomaan äitin juoppokavereita jotka yrittivät käyttää minua hyväksi. minä jouduin valehtelemaan aina kaikille äitini takia. minä jouduin lintsaamaan koulusta äitini takia kun minun piti hoitaa pienempää siskoani. minä lohdutin 9 vuoden ikäisenä 7 vuotiasta siskoani kun äiti oli lähtenyt yöllä kotoa pois. minä jouduin hakemaan äitini baarista yöllä yöpaidassani. minä jouduin olemaan äiti jo 9 vuoden ikäisenä ja pitämään perhettä "kasassa" ja minä jopa jouduin varastaam kaupasta ruokaa. nyt kaikki on selvää, äitini ei kuulu enää minun elämääni!
Click to expand...


mikä siis sai sut ajattelemaan et se hoitais vauvan kunnolla?
 
luulin että äiti olis jotenki viisastunut tai parantunut! en tajua miksi! ajattelin ettei se muka voisi tehdä samoin minun lapselleni kuin minulle, mutta en tiedä miten ihmeessä niin ajattelin.
 
Oma äitini on raitistunut alkoholisti ja isovanhempani (jo kuolleet) olivat alkoholisteja. Omasta lapsuudestani muista näistä isovanhemmista sekä todella hyviä asioita että niitä hyvin kurjia juoppomuistoja. Mummoni oli minulle todella tärkeä, mutta vähitellen tuli siihen kuntoon, etten enää kouluikäisenä halunnut hänen luokseen mennä. Oli niin kurjaa katsoa hänen touhujaan, kun itse jo ymmärsin mistä kysymys. Oman lapseni saatuani äitini oli jo raittiina eli ei ole tarvinnut tätä ap:n kokemusta jakaa tai miettiä tällaista tilannetta. Mutta... Mikäli äitini edelleen joisi (ajoittain), niin en uskaltaisi hänelle lasta jättää hoitoon. Luultavasti olisimme tällaisessa tapauksessa tehneet hänelle selväksi, että näkee lasta meillä ollessaan selvinpäin ja että puhelimitse ainakin tuo pitää etukäteen pyrkiä varmistamaan. Alkoholisteille vain on tyypillistä se, että he eivät päissään ollessaan laisinkaan ymmärrä omaa tilannettaan, kaikki eivät ymmärrä sitä selvänä ollessaankaan. Useimmat kokevat, että heidän pieni juomisensa ei tuota kenellekään mitään vahinkoa ja että eivät he ole niin humalassa, että lapsi sitä huomaisi. Alkoholismi on sairaus, joten en itse haluaisi käyttää lasta kuitenkaan rankaisukeinonakaan. Enhän minä rankaise lapsen tapaamisilla/tämän eväämisellä syöpää sairastavaa sukulaistanikaan. Mutta emme me hänenkään luona lapsen kanssa silloin vieraile, kun hän voi huonosti. Eli tilannetta voidaan mielestäni hyvin verrata.
 
Alkoholisti on aina alkoholisti. Jolloin juoma menee kaiken, aivan kaiken edelle. Jos et lapseltasi halua viedä mummoa, tavatkaa häntä yhdessä valvotusti. Sitten kun siihen itse pystyt. Ja tietysti painottaen et jos ei ole selvinpäin ette tule.
 
Päihdetyötekijänä voin sanoa, että alkoholistiin ei kannata luottaa. Ei kannarta luottaa siis siihen, että kukaan tai ketään menisi viinan edelle, sitten kun se hetki on käsillä. Todella surullista, mutta niin monta kertaa olen saman asian todistanut, ettei kannata ottaa riskejä. Voimia. Toivottavasti saat lapsestasi voimaa jaksaa ilman äitiäsi, on hän sinulle rakas, olisi hän kuinka juoppo tahansa.
 
Vähän samanlainen tilanne. Yritän viimeiseen asti välttää mummolassa käyntiä, koska aina saa pelätä ja arvailla missä kunnossa äitini on. Meillä saa lasta tavata vapaasti, koska sentään vielä autoilee selvin päin.

Hankalaksi tilanteen tekee se, että juominen on satunnaista, ja selvänä ollessaan hän on mitä parhain mummo. Ja lapset tietysti pitävät paljon.

Ehkä kaikkein säälittävintä koko tilanteessa on se, että en saa suoraan sanottua mistä kenkä puristaa. Klassinen virtahepo olohuoneessa -tilanne siis. Siitä sitten poden syyllisyyttä, ajatellen että ehkä juominen loppuisi jos saisi kerrottua mitä siitä ajattelen. Toisaalta taas tuntuu epäilyttävää alkaa käyttämään lasta kiristyksen välineenä, tyyliin "et nää lasta jos..."
 
Kuinka sä luotit alkoholistiin? Ei heihin voi luottaa, valitettavasti. Sairauden kuvaan kuuluu kataluus, etenkin kun puhutaan asioista joihin alkoholi liittyy, eli kaikkeen.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa