Äitini on höpertymässä, en tiedä miten jaksan huolehtia hänestä pikkulapsiarjen ohella :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Äitini on 62 v ja alkaa huolestuttavasti "höpsähtää". Hän kerää hirveästi tavaraa eikä heitä mitään pois, hän ei enää juurikaan siivoa, ei laita enää ruokaa. Mummoni dementoitui aika varhain, pelkään että äidilleni on käymässä samoin. Asumme puolen tunnin matkan päässä toisistamme, minulla on pieniä lapsia ja opiskelen aivan toisessa suunnassa. Olen ainoa lapsi, ja juuri nyt kyllä kaipaisin sisaruksia kovasti! En tiedä miten ottaisin äitini kanssa puheeksi sen että hän elää sikolätissä enkä enää halua tuoda lapsiani kylään, ties minkä ruokamyrkytyksen sieltä saa (keittiökin siivoton ja jääkaapissa ties kuinka vanhaa tavaraa). En itse kertakaikkiaan jaksa kaikkea, opiskelu ja arki pienten lasten kanssa on tarpeeksi rankkaa, kun mieskin tekee reissuhommia :(

Voinko itse ottaa yhteyttä jonnekin äitini tiimoilta, esim. terveyskeskukseen tai sosiaalitoimistoon?
 
Sosiaalitoimiston puoleen minä kääntyisin ekana, ohjaavat sieltä sitten eri suuntaan esim vanhustenhuoltoon tms jos on oikeampi paikka. Hyvä että olet huolestunut ja tajuat omien voimien olevan liian pienet. Joskus ammattiapu ON paras apu. Ja joskus sairas läheinen ottaa apua mielluummin vastaan vieraammalta :)
 
Kotihoito auttaa.. Otappa yhteyttä kotihoidon esimieheen ja juttele tilanteesta. He tekevät sitten kartoituskäynnin ja keskustelevat avun tarpeesta äitisi ja sinun kanssa. Ei kannata aikailla asian suhteen.
 
Voit ottaa yhteyttä kuntanne sosiaalivirastoon, vanhusvastuuseen. Kerro mikä on tilanne, ja luultavasti tulevat käymään. Jospa saisit äitisi lääkäriin, en tiedä missäpäin asut, mutta Helsingissä mehiläinen tekee perusteellisia tutkimuksia muistisairauksia ajatellen. Jos saisit äidillesi diagnoosin ja sitä kautta kunnon lääkityksen, voisi taudin edistyminen hidastua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hra Majuri:
Äitisi on hoitanut sua silloin kun olit pieni, nyt on vuorosi ja velvollisuutesi hoitaa äitiäsi, vai pakenetko kunniavelkaasi?

Ja äitini hoiti mummoani todella hyvin, kävi monta kertaa viikossa hänen luonaan sittenkin kun mummo oli dementiakodissa. Silloin jo päätin että minäkin teen saman palveluksen äidilleni. Mutta hänellä oli eri elämäntilanne silloin, minä olin jo iso koululainen ja ainoa lapsi, isäni kävi päivätyössä. Ja mummo asui samalla paikkakunnalla.
 
Äidillesi on tässä vaiheessa hyvä tehdä palvelutarpeen arviointi, mikäli hän ei kykene huolehtimaan itsestään. Kannattaa etsiä geriatriaan erikoistunut lääkäri (geriatri) ja viedä äitisi hänen vastaanotolleen, hän selvittää onko kyseessä alkava muistisairaus tms. Sen jälkeen ruvetaan miettimään pärjääkö äitisi kotonaan esim kotihoidon turvin ja millainen on paras mahdollinen lääkitys. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettu lääkehoito on hyvä keino hidastaa muistisairauden etenemistä. Ja voihan olla että äidilläsi on jokin vielä hoidettavissa oleva ongelma, johon lääkehoidon keinoin voidaan vaikuttaa ja "höperöityminen" parantaa.. Kaikki muistisairaudet eivät ole parantumattomia, vaikka iso osa onkin.. SItä ei voi tietää ennen kuin äitisi tutkitaan.

Ei kannata iedä kelle tahansa terveyskeskus lääkärille, vaan tässä vaiheessa todella kannattaa panostaa asiantuntemukseen ja vaikka vähän maksaa siitä että äitisi saa asiantuntijan tutkimuksen ja aiheen mukaisen hoidon!

Lääkäreitä on hyvin eerillaisia eikä monetkaan todella ole perehtyneitä vanhusten sairauksiin. Geriatri on ainoa lääkäri joka varmuudella osaa tulkita äitisi "höperyyttä" oikein!

Puhelinluettelo käteen ja etsi paikkakunnan geriatriaan erikuoistunut lääkäri ellei lähipiirisi kuulu ketää (vanhustyön tekijöitä) jotka osaisivat suositella jotain tiettyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hra Majuri:
Äitisi on hoitanut sua silloin kun olit pieni, nyt on vuorosi ja velvollisuutesi hoitaa äitiäsi, vai pakenetko kunniavelkaasi?

Ap´llä on omat lapset, joten ei hän välttämättä pysty "lunastamaan kunniavelkaansa". Pahimmillaan dementiaa sairastavan henkilön hoitaminen on 24/7 hommaa, jota ei voi tehdä jos on omia lapsia.
 
Geriatri voisi olla hyvä juttu, mutta siinä on taas se juttu että kuka sen maksaa. Minulla ei ole varaa eikä äitinikään saa kovin isoa eläkettä (hän jäi työttömäksi 90-luvulla ja työkyvyttömyys(tai varhais-)eläkkeelle viitisen vuotta sitten).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Hra Majuri:
Äitisi on hoitanut sua silloin kun olit pieni, nyt on vuorosi ja velvollisuutesi hoitaa äitiäsi, vai pakenetko kunniavelkaasi?

Ap´llä on omat lapset, joten ei hän välttämättä pysty "lunastamaan kunniavelkaansa". Pahimmillaan dementiaa sairastavan henkilön hoitaminen on 24/7 hommaa, jota ei voi tehdä jos on omia lapsia.

Eiköhän se "kunniavelka" ole lunastettu jo sillä että ap huolehtii hoidon ja tukitoimien alkamisen.

Työssäkäyvät ja pienten lasten vanhemmat ei pahemmin pysty hoitamaan sairastunutta / dementoitunutta tmv. vanhusta tai omaa vanhempaansa.
 
Aloittajalle: voimia raskaaseen tilanteeseen. Kannattaa henkisesti varautua taisteluun viranomaisia vastaan. Joissakin kunnissa hoitopaikat ovat todella kiven alla, ja omaisia todella syyllistetään, jos he eivät suunnilleen luovu omasta elämästään. Puhun ihan kokemuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hra Majuri:
Äitisi on hoitanut sua silloin kun olit pieni, nyt on vuorosi ja velvollisuutesi hoitaa äitiäsi, vai pakenetko kunniavelkaasi?

Ja äitini hoiti mummoani todella hyvin, kävi monta kertaa viikossa hänen luonaan sittenkin kun mummo oli dementiakodissa. Silloin jo päätin että minäkin teen saman palveluksen äidilleni. Mutta hänellä oli eri elämäntilanne silloin, minä olin jo iso koululainen ja ainoa lapsi, isäni kävi päivätyössä. Ja mummo asui samalla paikkakunnalla.

ap:lle: silloin kun äitisi on hoitanut sinun mummoa, niin tilanne tosiaan oli toinen, kuten itse totesit. Asutte eri paikkakunnilla, niin se on hyvin ymmärrettävää, että ei ole mahdollisuutta ottaa vastuuta äidistä. Ja jos ihmisellä huonontuu muisti niin, ettei kykene laittaa ruokaa tai huolehtimaan hygieniasta, niin siihen tarvitaan päivittäistä apua/tukea. Silloin minun mielestä on hyväkin pyytää apua ulkopuolisilta. Voit olla turvallisin mielen, kun tiedät jonkun käyvän äitisi luona päivittäin. Itse voit sitten osallistua äitisi hoitoon, kun vaan kykenet. Kuten kerta viikossa käyt äitisi kanssa esim. isommilla ruoka ostoksilla.
Voi olla toki hankalaa saada apua äidillesi, mut kannattaa kysyä ja taistella. Myös äitisi saattaa laittaa hanttiin, koska voi itse ajatella niin, että pärjää yksin. Mut selität äidillesi, että olet huolissasi hänestä ja koska et itse pääse joka päivä käymään, niin haluat et joku siellä käy.
 
Nyt kyllä mietin sitä että lasten tekeminen varhain olisi hyvä juttu, ja nimenomaan että lapsia olisi useampi. Oma äitini oli yli 30 kun sai minut, ja nyt hänen hoitamisensa kaatuu niskaani kun itsekin elän "ruuhkavuosiani". Ja olen tosiaan asian kanssa yksin, olisi niin ihanaa kun olisi joku muukin jakamassa vastuuta ja tukemassa henkisesti (ei niitä sisaruksia tietenkään aina kiinnosta kantaa vastuutaan, mutta useimmiten kuitenkin).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Geriatri voisi olla hyvä juttu, mutta siinä on taas se juttu että kuka sen maksaa. Minulla ei ole varaa eikä äitinikään saa kovin isoa eläkettä (hän jäi työttömäksi 90-luvulla ja työkyvyttömyys(tai varhais-)eläkkeelle viitisen vuotta sitten).

Osta äidillesi vaikka joululahjaksi. Tuntuu että sinä välität äidistäsi ja harmittelet kun et voi häntä auttaa. Ei se niin paljon maksa vaikka yksityisellä käyttäisit..

Kyllä kunnallisella puolellakin on geriatreja, jonot voivat olla pitkiä..

Jos kyseessä olisi oma äitini, repisin rahat jostain..

Työkseni nimiitäin hoidan jo vaikeasti dementoituneita ja tiedän että varhaisella puuttumisella olisi voitu taudin kulkua hidastaa merkittävästi!

Mutta päätös on ihan sinun omasi, mitä meinaat tehdä. Kaikki tässä maailmassa maksaa...
 

Yhteistyössä