Äitini on kateellinen/katkera minulle .. (??)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olen aina pannut merkille että äitini kohtelee minua erilailla kuin sisariani (löytyy vanhempi veli ja pikkusisko). He ovat aina täydellisiä ja minä se perheen paholainen. Näin siis oli silloin kun olin nuorempi ja asuin kotona. Minä sain aina kaiken huudon ja rangaistukset kaikesta.

Nyt aikuisena minusta tuntuu ettei hän iloitse puolestani tai on katkera minulle jostakin.

Minulla on yksi ihana lapsi. Ihana mies jonka kanssa menimme hiljattain naimisiin. Ekasta lapsesta neuvoi tekemään abortin koska minusta ei ole äidiksi ja miehestäni isäksi :O :O :O tämä sai karvani nousemaan pystyyn. lapsemme meille kaikki kaikessa, elämämme valo ja teemme kaikkemme hänen puolestaan.

Nykyään kuitenkin rakastaa lapsenlastaan kovasti ja hän on kaikkien silmäterä.

Kun menimme naimisiin sain vaisun onnittelun kera teennäisen hymyn. kaikki muut suvussa ja miehen suvussa olleeet iloisia.

Odotan toista lastamme. Kertaakaan ei ole onnitellut ja aiheesta ei juuri puhuta.
Jos joku muu ottaa asian puheeksi niin vaihta puheen aiheen yhteen tuttuun raskaana olevaan.
Tässä esimerkki: Yksi päivä sukulaisemme sanoi että ai että sulla on sitten maha kasvanut paljon, aivan ihana pallo johon äitin tokaisi "mutta oletkos nähnyt "elsan" mahan se on jo sen ja sen kokoinen ja elsakun on niin laihakin että maha on oikein kaunis.
Joka kerta käy näin. vaihtaa puheen aiheen siihen toiseen ja jättää minun raskauteni huomioimatta.

Noh kun kerroin hänelle kumpi mahassani oleilee sanoi aijaa "no maija" saat pikku veljen, onko kiva? Vaikkakin se tuskin pitää paikkaansa voi vaihtua viellä niillä yksilläkin piti olla varma mutta toisin kävi. Siis todella ilkeästi töksäytti tuonkin.


Minusta tuntuu että hän on jostain minulle katkera tai sitten vaan inhoaa minua.

Itse hän on eronnut monta vuotta sitten isästämme ja elää nyt uusioperheen äitinä pitkän yksin olon jälkeen..

En tiedä miksi äitini on tuollainen mutta tuntuu todella pahalta ettei oma äiti iloitse puolestani.. :(
 
Jospa äitisi "näkee" sinussa itsensä ja on pettynyt siihen, että sinulla menee hyvin? Ihminen voi tosiaankin olla katkera omalle lapselleen. Koeta kysyä häneltä ja kerro miltä sinusta tuntuu.

Ihan sanoilla:oletko koskaan onnellinen puolestani?
 
:hug:

ehkä äitisi ei pidä sinua yhtä läheisenä kuin muita lapsiaan... se on hirveetä mutta niin totta.... minunkin oli aikoinani pakko se myöntää siskoni kanssa itsellemme että me ollaan aina niitä kakkosia ja kolmosia meidän perheessä... mutta elä anna katkeruuden voittaa vaan koita kääntää se voitoksi
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jospa äitisi "näkee" sinussa itsensä ja on pettynyt siihen, että sinulla menee hyvin? Ihminen voi tosiaankin olla katkera omalle lapselleen. Koeta kysyä häneltä ja kerro miltä sinusta tuntuu.

Ihan sanoilla:oletko koskaan onnellinen puolestani?

Tuo hymiö tuolla on liikaa, ei ollut tarkoitus.
 
kysy suoraan äidiltäsi ja latele muutama esimerkki... puhumalla asiat suoriksi ja ehkä äitisi tajuaa sitten loukkaavasi sinua! sano et asia vaivaa sinua ja halua kysyä.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
:hug:

ehkä äitisi ei pidä sinua yhtä läheisenä kuin muita lapsiaan... se on hirveetä mutta niin totta.... minunkin oli aikoinani pakko se myöntää siskoni kanssa itsellemme että me ollaan aina niitä kakkosia ja kolmosia meidän perheessä... mutta elä anna katkeruuden voittaa vaan koita kääntää se voitoksi

Miten voi kääntää voitoksi sen että oma äiti ei rakasta???
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
:hug:

ehkä äitisi ei pidä sinua yhtä läheisenä kuin muita lapsiaan... se on hirveetä mutta niin totta.... minunkin oli aikoinani pakko se myöntää siskoni kanssa itsellemme että me ollaan aina niitä kakkosia ja kolmosia meidän perheessä... mutta elä anna katkeruuden voittaa vaan koita kääntää se voitoksi

Miten voi kääntää voitoksi sen että oma äiti ei rakasta???

Ainakin rakastamalla omia lapsiaan senkin edestä, ja kohtelemalla heitä tasapuolisesti.
 
Tämä on todella hirveää minulle. Minulla ei ole edes isää elämässäni joka voisi anta aminulle sitä vanhemman rakkautta. Mutta minulla on ihana veli joka välittää minusta ja on todella iloinen meidän puolesta. Ja rakastaa kummilastaan täydestä sydämestä ja odottaa tätä tulevaa todella innoissaan.

Siskonikin näyttäisi välittävän.

Mutta äitini on suoraan sanottuuna helvetin inhottava paska.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiskirätti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
:hug:

ehkä äitisi ei pidä sinua yhtä läheisenä kuin muita lapsiaan... se on hirveetä mutta niin totta.... minunkin oli aikoinani pakko se myöntää siskoni kanssa itsellemme että me ollaan aina niitä kakkosia ja kolmosia meidän perheessä... mutta elä anna katkeruuden voittaa vaan koita kääntää se voitoksi

Miten voi kääntää voitoksi sen että oma äiti ei rakasta???

Ainakin rakastamalla omia lapsiaan senkin edestä, ja kohtelemalla heitä tasapuolisesti.

Niin minä EN IKINÄ haluaisin että minun lapseni tuntee etten rakasta häntä.!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
:hug:

ehkä äitisi ei pidä sinua yhtä läheisenä kuin muita lapsiaan... se on hirveetä mutta niin totta.... minunkin oli aikoinani pakko se myöntää siskoni kanssa itsellemme että me ollaan aina niitä kakkosia ja kolmosia meidän perheessä... mutta elä anna katkeruuden voittaa vaan koita kääntää se voitoksi

Miten voi kääntää voitoksi sen että oma äiti ei rakasta???

Olet jo aikuinen nainen :hug: et tarvitse äiti saman tavalla kun lapsi.
Ole onnellinen sun oma elämä ja perhe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä!:
kysy suoraan äidiltäsi ja latele muutama esimerkki... puhumalla asiat suoriksi ja ehkä äitisi tajuaa sitten loukkaavasi sinua! sano et asia vaivaa sinua ja halua kysyä.....

Tuosta suoraan sanomisesta.. Ei ollaa koskaan puhuttu mistään asioista. Ei ole ollut äidin lohduttavaa olkapäätä on aina ollut vain se räyhäävä äiti. Joten en osaa puhua hänen kanssaan tälläisistä asioista.
 
Mulla on hiukan vastaavanlaisia kokemuksia ja käytännössä en vain turvaudu äitiini, en kerro hänelle asioistani ja pidän tietoisesti välimatkaa. Olen kohtelias, kun nähdään, mutta ei hän mikään tukipilari mulle ole. Kummalliset lausahdukset yritän unohtaa ja en jää juttusille juhlissa tms. tilaisuuksissa kovin pitkäksi aikaa. Äidillä on tn. hiukan heikko itsetunto, mutta mulla ei ole halua tai energiaa ponkittääkään sitä. Sisko jaksaa ja kärsii joskus meidän kylmistä väleistä, mutta on toisaalta huomannut syyn.
 
Mulla siis aivan sama tilanne, tosin mä oon sisaruksista vanhin. Ja mulla on onneksi isä johon voin turvautua ja kertoa asioitani, äidiltä en saa kun moitteita ja haukkuja.
 
Kuulostaa tutulta,ihan kuin minun kirjoitukseni,valitettavasti.Minunkin äitini on samanlainen:( minä en osaa mitään ja minä olen joku pakollinen pahe.
Äitini hankki minulle häädön yhdestä asunnosta koska kävi potkimassa oveani,huuti etten muka tahallani avaa ovea:(paha avata jos ei kotona,minä kuulemma valehtelin.
Ei naapurit jaksaneet tätä menoa katsella kun äiti 3kertaa päivässäkin ramppasi potkimassa oveani:(
Äiti nauroi ivallisesti että 'itsepähän häätösi aiheutit mitä et avannut ovea minulle'
Aloin seurustelemaan niin oli miehelleni tullut puhumaan paskaa minusta:(
Kuulemma minulla joku toinen ja petän miestäni sun muuta skeidaa..en jaksa edes muistella.

Muutin toiselle paikkakunnalle (toiselle puolen Suomea)
ja nyt kun emme tapaa livenä:)puhumme joskus puhelimessa niin hänen kanssaan voi jotenkin edes puhua:)
Jos otan nuo entiset asiat puheeksi niin minä kuulemma valehtele ja olen 'älytön'
ja pitää lopettaa moiset valheet?!?!

No mennyt on mennyttä ja elämä jatkuu,onneksi ei enään äitin talutus nuorassa ja ohjauksessa.
Itse en jaksa menneessä rämpiä ja äitini ei onneksi ole täällä joten saan rauhassa 'elää'
Mennyt siis mennyttä ja sitä ei valitettavasti voi muuttaa,ei muuten uin omalla asenteella ja jatkaa omaa elämää:)
 
Kuten tuossa yhdessä tapauksessa jo eräs kertoikin,elämä jatkuu:)
Sinulla on perheesi,älä jää menneeseen murehtimaan.Menneiden miettimisellä et auta ketään,et edes itseäsi,jatka elämää.
 
minulla etäinen äiti ja hänen edestään olen itkuni itkenyt aikoja sitten. Minulla on onneksi ihana anoppi, joka käy ystävästä ja joskus äidistäkin. Myös naapurista löytyy vanhempi naishenkilö, josta olen saanut hyvän ystävän. En usko enää tarvitsevani äitiä, mutta on mukavaa, että elämässä on vanhempia ihmisiä, joilla on sitä elämänkokemusta. :)
 
minulla etäinen äiti ja hänen edestään olen itkuni itkenyt aikoja sitten. Minulla on onneksi ihana anoppi, joka käy ystävästä ja joskus äidistäkin. Myös naapurista löytyy vanhempi naishenkilö, josta olen saanut hyvän ystävän. En usko enää tarvitsevani äitiä, mutta on mukavaa, että elämässä on vanhempia ihmisiä, joilla on sitä elämänkokemusta. :)
 
Kurja tilanne. Paras neuvo täällä on mielestäni ollut ylläpitää kalseaan äitiin kylmän kohtelias suhde. Sure surusi itse, et saa äidiltäsi sitä vastausta mitä haluaisit vaikka kuinka pyytäisit, sillä hänellä ei yksinkertaisesti ole taitoa siihen.
 
Olen aina pannut merkille että äitini kohtelee minua erilailla kuin sisariani (löytyy vanhempi veli ja pikkusisko). He ovat aina täydellisiä ja minä se perheen paholainen. Näin siis oli silloin kun olin nuorempi ja asuin kotona. Minä sain aina kaiken huudon ja rangaistukset kaikesta.

Nyt aikuisena minusta tuntuu ettei hän iloitse puolestani tai on katkera minulle jostakin.

Minulla on yksi ihana lapsi. Ihana mies jonka kanssa menimme hiljattain naimisiin. Ekasta lapsesta neuvoi tekemään abortin koska minusta ei ole äidiksi ja miehestäni isäksi :O :O :O tämä sai karvani nousemaan pystyyn. lapsemme meille kaikki kaikessa, elämämme valo ja teemme kaikkemme hänen puolestaan.

Nykyään kuitenkin rakastaa lapsenlastaan kovasti ja hän on kaikkien silmäterä.

Kun menimme naimisiin sain vaisun onnittelun kera teennäisen hymyn. kaikki muut suvussa ja miehen suvussa olleeet iloisia.

Odotan toista lastamme. Kertaakaan ei ole onnitellut ja aiheesta ei juuri puhuta.
Jos joku muu ottaa asian puheeksi niin vaihta puheen aiheen yhteen tuttuun raskaana olevaan.
Tässä esimerkki: Yksi päivä sukulaisemme sanoi että ai että sulla on sitten maha kasvanut paljon, aivan ihana pallo johon äitin tokaisi "mutta oletkos nähnyt "elsan" mahan se on jo sen ja sen kokoinen ja elsakun on niin laihakin että maha on oikein kaunis.
Joka kerta käy näin. vaihtaa puheen aiheen siihen toiseen ja jättää minun raskauteni huomioimatta.

Noh kun kerroin hänelle kumpi mahassani oleilee sanoi aijaa "no maija" saat pikku veljen, onko kiva? Vaikkakin se tuskin pitää paikkaansa voi vaihtua viellä niillä yksilläkin piti olla varma mutta toisin kävi. Siis todella ilkeästi töksäytti tuonkin.


Minusta tuntuu että hän on jostain minulle katkera tai sitten vaan inhoaa minua.

Itse hän on eronnut monta vuotta sitten isästämme ja elää nyt uusioperheen äitinä pitkän yksin olon jälkeen..

En tiedä miksi äitini on tuollainen mutta tuntuu todella pahalta ettei oma äiti iloitse puolestani.. :(
 

Yhteistyössä