V
vieras
Vieras
Olen aina pannut merkille että äitini kohtelee minua erilailla kuin sisariani (löytyy vanhempi veli ja pikkusisko). He ovat aina täydellisiä ja minä se perheen paholainen. Näin siis oli silloin kun olin nuorempi ja asuin kotona. Minä sain aina kaiken huudon ja rangaistukset kaikesta.
Nyt aikuisena minusta tuntuu ettei hän iloitse puolestani tai on katkera minulle jostakin.
Minulla on yksi ihana lapsi. Ihana mies jonka kanssa menimme hiljattain naimisiin. Ekasta lapsesta neuvoi tekemään abortin koska minusta ei ole äidiksi ja miehestäni isäksi :O :O :O tämä sai karvani nousemaan pystyyn. lapsemme meille kaikki kaikessa, elämämme valo ja teemme kaikkemme hänen puolestaan.
Nykyään kuitenkin rakastaa lapsenlastaan kovasti ja hän on kaikkien silmäterä.
Kun menimme naimisiin sain vaisun onnittelun kera teennäisen hymyn. kaikki muut suvussa ja miehen suvussa olleeet iloisia.
Odotan toista lastamme. Kertaakaan ei ole onnitellut ja aiheesta ei juuri puhuta.
Jos joku muu ottaa asian puheeksi niin vaihta puheen aiheen yhteen tuttuun raskaana olevaan.
Tässä esimerkki: Yksi päivä sukulaisemme sanoi että ai että sulla on sitten maha kasvanut paljon, aivan ihana pallo johon äitin tokaisi "mutta oletkos nähnyt "elsan" mahan se on jo sen ja sen kokoinen ja elsakun on niin laihakin että maha on oikein kaunis.
Joka kerta käy näin. vaihtaa puheen aiheen siihen toiseen ja jättää minun raskauteni huomioimatta.
Noh kun kerroin hänelle kumpi mahassani oleilee sanoi aijaa "no maija" saat pikku veljen, onko kiva? Vaikkakin se tuskin pitää paikkaansa voi vaihtua viellä niillä yksilläkin piti olla varma mutta toisin kävi. Siis todella ilkeästi töksäytti tuonkin.
Minusta tuntuu että hän on jostain minulle katkera tai sitten vaan inhoaa minua.
Itse hän on eronnut monta vuotta sitten isästämme ja elää nyt uusioperheen äitinä pitkän yksin olon jälkeen..
En tiedä miksi äitini on tuollainen mutta tuntuu todella pahalta ettei oma äiti iloitse puolestani..
Nyt aikuisena minusta tuntuu ettei hän iloitse puolestani tai on katkera minulle jostakin.
Minulla on yksi ihana lapsi. Ihana mies jonka kanssa menimme hiljattain naimisiin. Ekasta lapsesta neuvoi tekemään abortin koska minusta ei ole äidiksi ja miehestäni isäksi :O :O :O tämä sai karvani nousemaan pystyyn. lapsemme meille kaikki kaikessa, elämämme valo ja teemme kaikkemme hänen puolestaan.
Nykyään kuitenkin rakastaa lapsenlastaan kovasti ja hän on kaikkien silmäterä.
Kun menimme naimisiin sain vaisun onnittelun kera teennäisen hymyn. kaikki muut suvussa ja miehen suvussa olleeet iloisia.
Odotan toista lastamme. Kertaakaan ei ole onnitellut ja aiheesta ei juuri puhuta.
Jos joku muu ottaa asian puheeksi niin vaihta puheen aiheen yhteen tuttuun raskaana olevaan.
Tässä esimerkki: Yksi päivä sukulaisemme sanoi että ai että sulla on sitten maha kasvanut paljon, aivan ihana pallo johon äitin tokaisi "mutta oletkos nähnyt "elsan" mahan se on jo sen ja sen kokoinen ja elsakun on niin laihakin että maha on oikein kaunis.
Joka kerta käy näin. vaihtaa puheen aiheen siihen toiseen ja jättää minun raskauteni huomioimatta.
Noh kun kerroin hänelle kumpi mahassani oleilee sanoi aijaa "no maija" saat pikku veljen, onko kiva? Vaikkakin se tuskin pitää paikkaansa voi vaihtua viellä niillä yksilläkin piti olla varma mutta toisin kävi. Siis todella ilkeästi töksäytti tuonkin.
Minusta tuntuu että hän on jostain minulle katkera tai sitten vaan inhoaa minua.
Itse hän on eronnut monta vuotta sitten isästämme ja elää nyt uusioperheen äitinä pitkän yksin olon jälkeen..
En tiedä miksi äitini on tuollainen mutta tuntuu todella pahalta ettei oma äiti iloitse puolestani..