Äitini tuntuu vihaavan isääni

["vieras"]

Ongelma olikin jo otsikossa, äitini tuntuu todella vihaavan isääni, puhuu hänelle todella töykeästi, arvostelee vieraidenkin kuullen ja jos mahdollista minullekin, itse yritän kääntää keskustelun silloin muihin asioihin.
Ovat naimisissa siis, eivätkä ilmeisestikään aio erota. Isäni on "vanhan kansan" ihminen siinä, ettei hyväksy avioeroa.
En tiedä miten isäni asian kokee, osaako olla välittämättä, mutta mä stressaan asiaa kun kyläillään ja toisaalta ahdistaa se malli jonka lapset saa toisille ihmisille puhumisesta, kun heille niin rakkaat isovanhemmat antaa niin kummallisen esimerkin.

Olisko vertaistukea?

 

["vieras"]

mitä jos juttelisit vanhempiesi kanssa?

 

["vieras"]

Olen jutellut äitini kanssa vaikka kuinka monta kertaa, silloin hän vaan puhuu siitä miten mun isä on kamala ihminen jne, muistan siis tällaista jo ihan lapsuudesta, kun olin ala-asteella niin puhui aina mun isästä tosi ikävään sävyyn minulle.
Äitini on ilmeisen onneton avioliitossaan, ja tavallaan ymmärrän häntäkin.
En vaan jaksa kuunnella sitä vihan määrä joka tulee jos isää yrittää puollustaa, joten olen hiljaa. Monta vuotta olin kuuntelijana ja yritin sovitella mut kun mikään ei muutu ja viha tuntuu vain lisääntyvän ja äitini kokee että hänessä ei ole vikaa, että hänellä on oikeus puhua isälleni sillälailla.
Isäni on siis ollut hyvä isä ja meillä on hyvät välit nyt aikuisenakin. Äitikin on oikein mukava ja huolehtivainen silloin kun ei hauku isää. Tosin on minuakin joskus samaan tapaan haukkunut, mutta ei usein onneksi.

 

[Vieru]

Sama täällä. Viimeksi kun itkin vanhemmille, etten kestä sitä puhetyyliä ja luulin että ne tajus, äiti alko lohduttaan mua ja sano, et pitää iskälle puhuttelun. Äiti on niin pelottava ettei sille uskalla sanoa vastaan. Joskus jos sanoo, se alkaa itkeä ja syyllistää. Se on tosi raskasta.

 

["vieras"]

miksi te ette sano äiteillenne et ne kääntää teidät vaan itseään vastaan?