äitissä kiinni (liikaa?)

[jasimi]

meillä rintaruokittu vauva, nyt 6 kk. rauhoittunut aina vain äitin sylissä. vasta viime aikoina oppinut olemaan isän kanssa hereillä ollessaan. tosi huono nukkumaan ollut aina. ihan pienenä nukahti ja nukkui vain sylissä. sänkyyn kun laski niin heräsi hetken päästä huutamaan. sitten oppi nukkumaan vieressä kun oli ensin nukuttanut kävelemällä syliin. sitten oppi nukahtamaan tissille sängyllä. nyt nukahtaa äitin viereen sängyllä tutin kans.

nukuttamaan isä ei kelpaa. yöllä nukkuu äitin kainalossa, ei missään muualla. päivällä nukkuu ulkona aina 45 min ja sitten herää. saattaa nukahtaa vielä uudestaan jos lykkii vaunuja jonkin aikaa. illalla nukahtaa siis äitin viereen ja herää 45min päästä, kun äiti menee viereen nukahtaa uudelleen. tarkistaako vai onko kysymys jostain univaiheen vaihtumisesta tuossa 45minuutin kohdalla? tämän jälkeen saattaa vielä pari kertaa herätä ja nukahtaa heti uudelleen kun vaan äiti käy vieressä vähän aikaa pötköttämässä. siis yleensä iltaisin teen vielä jotain hommia kun oon saanu vauvan nukkumaan, että en ala sillon vielä ite koisimaan.

vierastaa kaikkia vieraita jos äiti ei ole näkösällä. oli muutama päivä sitten n. tunnin ajan mummolassa hoidossa ja oli vierastanut kaikkia...

haluaisin pitää joskus "vapaaillan" mutta en henno huudattaa lasta. ja huudatusta se iskän nukuttaminen on. ja ei auta sekään että äiti nukuttais kun heräilee sitten kuitenkin ja jos isä menee sillon viereen niin huutaa vaan. mikä avuksi? miten saada lapsi paremmin nukkumaan? nukahtamaan isän kans?

vauva syö tissin lisäksi soseita ja puuroa mutta yösyöttöjä on silti vielä noin kaksi.

 

[marhe]

mitäs jos iskä tulis mukaan pötköttelemään nukutus vaiheessa? vauva tottuis iskän läsnäoloon ja pikkuhiljaa vois siittä yritellä sitte sitä että iskä ois vaan nukuttamassa...

 

[d u m b o]

Kannattaa varmaan vain pikkuhiljaa totutella vieraisiin ihmisiin ja jättää pikkuinen aina pieniksi ajoiksi heidän kanssaan ja palata pian takaisin, jotta toinen huomaa, ettei se äiti lopullisesti häviä.

Meillä on vauvat kaikki olleet äitin perään, mutta ei ihan noin pahasti. Muistaaksen taisi juuri toi puolen vuoden jälkeinen aika olla se pahin äiti kausi, tosin vuoden kieppeillä on ollut paha vierastukausi myös.

Onneksi vauva-aika on kuitenkin lyhyt ja vielä pääset yksinkin liikkeelle. Pikkuhiljaa hyvää tulee.

 

[P u P u]

Hmmmps, meillä tavallaan oli/on sama tilanne kun teillä.
Meidän poika ei ole rintaruualla vaan pulloruualla.
Aikaisemmin tilanne pääsi suhteellisen "pahaksi" kun oltiin pojan kanssa käytännössä koko pojan valveillaolo ajan kahdestaan. Miehellä talon remontoimista ja kiirettä töissä joten saattoi poika tavata isäänsä hyvässä lykyssä tunnin päivässä, siitäkin ajasta mies söi, vaihtoi vaatteet yms.
Mies ei kelvannut pojalle syöttäjäksi, nukuttajaksi, tutin antajaksi tai syliksi. Tilanne oli paha niillä hetkillä kun poika oli vähääkään väsynyt.
Miehelle pistin komennon, että remonttihommat saa olla nyt hetken seis, vaikka ikävää onkin remontin keskellä asua, mutta kohta ei poika tunne isäänsä.
Vierastamista toki tapahtui ja tapahtuu muitakin ihmisiä kohtaan, mutta ei heillä ole tarvetta laittaa poikaa unille tai syöttää joten normaali vierastaminen hyväksyttäköön.
Tehohoitona meillä olis siis yliannos isää.
Nykyään isä kelpaa jo syöttäjäksi ja syliksi, mutta ei nukuttajaksi tai tutin antajaksi (tosin poika nykyään tutittaa itse itsensä )
Eli teidän tilanteeseen samoja ohjeita antaisin kun yllä olevat, totuttelua vaan vieraisiin, ole itse läsnä, mutta hiljalleen niitä "vieraitakin" siihen tilanteeseen mukaan ja kehtaisin jopa väittää kuinka nopeasti tilanne paranee.
Ei meilläkään tilannetta päästetty koskaan siihen tilanteeseen että poika olisi huutanut perääni, vaan hiljalleen koitin etääntymistä, kuten niin että aloitin syöttämisen ja mies siitä jatkoi vähän niinkun lennossa (toki ei onnistu tissillä =) )

Niin ja meillä poika nyt 6,5kk

 

[Piija]

Meidän tyttö onnyt 7kk ja on myös oikein äidin tyttö. :heart:
Nukuttamaan ei isä kelpaa, vaikka jonkun verran tyttöä hoitaakin. Väsyneenä vain äiti käy, oli kyse sitten syönnistä, nukuttamisesta tai sylistä muuten vaan. Vierastaa tosi paljon ja lyhytaikasessa hoidossa huutaaaaaaaa...... kunnes äiti tulee takaisin.
Pelottaa kun 3kk kuluttua pitäisi mennä päivähoitoon....

 

[Ögonblick]

Meillä vähän sama tilanne, tyttö 8kk ja VAIN äiti kelpaa. On aina kyllä ollut isänsäkin hoidossa, mutta eipä äiti suihkua pidemmälle voi mennä. Kaupassa käyntikin on liikaa. Tai menee hienosti siihen asti kun tulen kotiin ja vauva huomaa äidin olleenkin jossain pois!
Meillä asiaa on vielä edes auttanut se, ettei vauva ole koskaan syönyt muuta kuin rintaa, joten poissa voin olla vain sen mukaan. Mutta, minä ajattelen asian nyt niin, että tämä on tätä aikaa, jossain vaiheessa helpottaa taatusti, siihen asti on vain "kestettävä". Mitään muuta en voi antaa neuvoksi, kuin että pidä iskää hoitamassa lasta aina vain enemmän, ja käy itse vaikka viemässä roskat, kaupassa jne.. pikku hiljaa aikaa pidentäen.. Vauva oppii luottamaan siihen, ettei äiti hylkää vaan tulee kyllä takaisin.
Jaksamista. Kyllä se helpottaa vielä.

 

[pikkupeikko85]

voi ku "ihana" lukea et on kohtalo tovereita täällä taas!!! :wave:

meillä poika muutamaa pvää vaja 6kk ja tosiaa ihan täys äitin mussukka..ei kelpaa isi kun on vähänkin väsynyt..isi ei voi antaa iltaruokaa,ei sylitellä,laittaa nukkumaa,antaa tutia jne.. ainastaan äiti kelpaa... mies tekee pitkää päivää työssä ja mä olen pojan kanssa myös koton apäivät kaksistaa.. meillä on yritetty sillä nyt korjailla asiaa et kun poika on virkeä ni isi antaa oikein yli määrän sylittelyä juttelua jne.. meillä tuo poitsu on sellainen et viihtyy hienosti yksiksee leikkimässä lattialle tai sitterissä,mut isi sit ihan huviksee häntä kanniskelee ja sylittelevät et se isin syli tulis taas tutuksi ja turvalliseksi...

tää taitaa loppu peleissä olla aika monella "ongelma" kun mies töissä päivät ja itse on lapsen kans sit koko aika.. meillä tilanne on siltä osin edellee paha,et poika huutaa pää punasena juri niin kauan et mä otan hänet syliin.. nyt on hiukka edistytty siltä osin sit et isi voi antaa ilta vellin, mut sen jälkee sylittelyä on turha harrastaa koska rupeaa huutamaan..ilman huutoa säästytään kun isi laittaa vellittelyn jälkee lapsen sänkyynsä.. ja silittää hänen päätänsä sit..

ni ja meillä ollaa pullo ruokinnalla,et isä on kyll osallistunut ruuan antamisiin ja hoiteluihin parhaansa mukaan,mitä kotona on... meilä tehty nyt niin et meis melkeempä suihkun ja ruokansa jälkee on pojan kans sit loppu illan et tulisvähän tutummaksi sit...

peikko ja mico

 

[marslady]

Meillä tyttö 11kk. Me ollaan kans päivät kahdestaan tai sitten käydään mummolassa, kun isi on töissä. Tyttö oli pienenä itkuinen ja silloin ei rauhottunut kuin äidin syliin. Oli turha jättää esim.kauppa reissun ajaksi mummolaan, kun itki koko ajan. Nyt on sit jostain 6kk tienoilta asti alkanut pärjätä muidenkin kans kuin äidin. Mutta kuitenkin äiti on se, jonka lohtu kelpaa, jos esim. alkaa vierastaa jotain ihmistä.

Isi ei pienenä tohinut hoitaa, kun tyttö oli niin itkuinen, joten meillä opeteltiin kans sit myöhemmin isin kanssa oloa. Sitä vaan lisättiin. Nyt iltaisin teen kotihommia ja mies on lapsen kanssa leikkimässä olohuoneessa. Toisinaan menen mukaan, mut toisinaan en, että saavat rauhassa "tutkia" toisiaan. Nyt olen pistänyt merkille, että isi on kaikki kaikessa, kattoo isiä niin ihailevasti. Eli isi on valloittanut pikku sydämen ajan kanssa :heart:

meilläkään ei joku aika sitten isi kelvannut antamaan ruokaa. Mutta sekin korjaantunut pikku hiljaa.
Se olis kiva, kun isät voisivat olla enemmän kotona perheen kanssa. Lapset kasvaa niin äkkiä, että ei huomaakaan, kun kohta on jo iso tyttö Meillä on tyttö nukkunut aika pienestä asti yöt suhteellisen hyvin, tietänyt yö-päivärytmin. Kuitenkin vielä heräilee1-2 kertaa yössä ja juo vettä. Nukahtaa yleensä aika helposti uudestaan. Illalla nukkumaan meno on välillä itkuista, jolloin tassutellaan uneen.

Minä olen kans sitä mieltä, että isi kanssa pötköttelemään sängylle ja sitten pikku hiljaa vauva jäädä isän kanssa siihen. Kyllä se ajan kans helpottaa. Oli kyllä itselläkin turhautunut olo, kun minnekään ei päässyt eikä kukaan muu sopinut kuin äiti. Ja se oli aika rankkaa ja väsyttävää. Mutta niinkuin muutkin sanoivat, että vauva-aika kestää loppujen lopulta niin vähän aikaa, että jotenkin sen kestää

 

[RouvaJones]

Kyllä meilläkin 9kk ikäinen tyttö on oikea äidin tyttö :heart: Lattialle jos laitan, että itse touhuaisin samalla jotain, niin konttaa perässä ja kohta jo kiipeää minua vasten ja pitää ottaa syliin. Ei tosin aina -joskus kyllä ymmärtää lähteä omille teilleen heti kun silmä välttää Kyllä isäkin kelpaa aikalailla kaikkeen muuhun, paitsi yöunille nukuttamiseen (on kyllä joskus nukahtanut isänkin kanssa) -ja tietysti imettämiseen Mutta kyllä huomaa, että minun kanssani esim. rauhoittuu paremmin, jos on kiukku tai uni tai kaipaa muuten lohdutusta.

 

[RouvaJones]

meilläkään ei joku aika sitten isi kelvannut antamaan ruokaa. Mutta sekin korjaantunut pikku hiljaa.

Juu, unohtui äsken tuohon kirjoittaakin, että näin myös meillä -eli aina ei ole isä niin hyvin kelvannut kuin nykyään.