Äitiyden/kasvattamisen pulmakohtia :D

[Äidin ongelma]

Tilanteet joista en oikeasti oikein tiedä että mikä olisi oikea tapa toimia.

1. 6 vuotiaalle lapselle tulee kylään ikätoveri. Tahtoisivat leikkiä keskenään mutta 3 vuotias haluaisi toki päästä mukaan touhuihin. Mikä on oikein?
Joko isommat leikkivät keskenään ja 3 vuotias pahoittaa mielensä ( ehkä itkeekin ) kun tahtoisi niin kovasti leikkiä isompien kanssa. Äidin/isän seura ei kelpaa vaan 3 vuotias mököttää yksinään.
Vai sanonko isommille että koettavat keksiä 3 vuotiaallekin sopivan roolin leikeistä?

Eka vaihtoehto tuntuu hyvältä sen vuoksi että tottakai isommillakin täytyy olla mahdollisuus leikkiä juuri niitä leikkejä joita tahtovat eikä niihin aina sovi pikkusisarukset.
Mutta toisaalta sitten taas tahtoisin rohkaista ja kannustaa lapsiani leikkimään niin että kaikki halukkaat pääsisivät mukaan ( ettei käy esim. koulussa/eskarissa sitten niin että joku lapsi jää aina leikeistä ulkopuolelle ).


2. Koen että minulla on huono itsetunto osittain sen vuoksi että kotona minua ei kukaan kuunnellut. Koskaan vanhempani eivät kuunnelleet mitä minulla on sanottavaa eivätkä kysyneet elämästäni oikeastaan mitään ikinä.
Nyt en halua tehdä samaa virhettä lasteni kanssa vaan pyrin kuuntelemaan aina kun heillä on asiaa. Nyt vaan huomaan että 6 vuotias rupeaa sängyssä keksimään juttuja mistä tahtoisi puhua.
Toisinaan jopa niin että huutaa äitiä ja kun menen kuuntelemaan niin sanoo "tota, niin, tota, tota, mitäs se nyt olikaan..." eli ei edes ole mitään mistä tahtoisi puhua mutta vetkuttaa unille menoa tuolla.
Eli missä kohtaa tulee raja? Eikö sängystä enää jutella ja huudella että on asiaa? Vaan jutellaan kaikki ennen sänkyyn menoa ( unisatu luetaan sohvalla )?

 

[endie]

1.
minusta 6-vuotiaiden ei tarvitse ottaa pienempää mukaan.leikkimistaidot on niin erilaiset vielä tuolloin.
2.
sänkyyn mentäessä jutellaan jos lapselle jotain tulee mieleen -kohtuuajan,sit lapselle sanotaan, että nyt käy nukkumaan ja jutut jatkuu aamulla sitten ..ja huuteluita ei enää noteerata.

aah.yksinkertaista.

 

[juuh]

1. Kuusivuotiaalle tulee kaveri, joten se on kuusivuotiaan "omaa aikaa". Kolmevuotiaan pitää sopeutua. Tämä asia olisi hyvä puhua valmiiksi jo ennen vieraan tuloa. Joskus voi antaa kolmevuotiaankin leikkiä isompien kanssa, mutta siten, että vahdit lähistöllä, koska isompien "hermo" alkaa mennä. Voit myös kysyä kuusivuotiaalta mitä mieltä hän on asiasta.

2. Älä anna lapsen kyttää hyväksi "hyväuskoisuuttasi". Jos lasta kuunnellaan ja lapsen kanssa keskustellaan yleensä aina, voi nukkumaan mennessä vaan todeta: "Hyvää yötä, jutellaan aamulla lisää".

 

[Rigel]

Sanoisin tuohon 1.-kohtaan, että kyllä 6-vuotiaan ja hänen kaverinsa VOI joskus odottaa ottavan pienemmän mukaan leikkiin. Mutta ei aina. Kuten itse kirjoitat, pikkusisarukset eivät aina sovi leikkeihin mukaan. Se ei silti tarkoitaa traumaattista lapsuutta, jos JOUTUU joskus ottamaan kolmivuotiaan mukaan leikkiin. Ja siitä voi tulla kaikkien mielestä ihan kiva leikki.