Äitiys on tätäkin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Tulipa hyvä mieli tänään. Lähdin tuossa iltapäivällä käymään Myyrmannissa ja kun pääsin bussipysäkille, siinä seisoi noin 10 "saatananpalvojan näköistä" nuorta. Ehdin olla pysäkillä muutaman sekunnin, kun siitä mustanpuhuvasta nuorisojengistä irtautui kaksi lähes parimetristä hahmoa möristen "MOOOOOOOOOI XX!!!" ja rynnäten halaamaan mua. Melkein tällanen pikkunen keittiönoita rutistui kahden ison velhon syleilyyn. Toisen nuoren miehen tunnistin nopeasti, toinen joutui sanomaan nimensä, vuoden ja luokan ennenkuin tunnistin. Junnun ala-astekavereita =)

Bussissa sitten istuin takapenkillä jengin keskellä ja toinen pojista kertoi siinä tyttöystävälleen, miten hän oli 10 veenä oppinut XX:n luona syömään puikoilla ja miten hänen vanhempansa olivat ihmetelleet sen jälkeen kiinalaisessa ravintolassa, kun kaveri popsi sapuskansa puikoilla tosi sukkelaan. Toinen nuorista taas kertoi kavereilleen, että "XX:n koti oli aina meille jätkille avoinna, aina siellä sai ruokaa ja yösijan, jos tarvitsi. Kun faijapuolen kanssa tuli pahasti riitaa ja faijapuoli alkoi kännissä mäiskimään mutsia, niin tiesin, että XX:n luo voi aina mennä ja kerran olin XX:n luona kokonaisen viikon". Ja sitten toinen poika kysyi toiselta, että "muistatko, mitä tapahtui, jos sanoi VITTU?". Toinen siihen totesi, että "juu, muistan, XX tuli koputtamaan ovea ja kysyi muka vihaisena, että "MIKÄ TIPPU?"" Jotenkin liikuttavan mukavaa, että olen jättänyt muistimerkkejä myös muiden kuin omien lasteni elämään =)
 
Olen ollutkin sinusta sitä mieltä, että olet HYVÄ ÄITI ollut lapsillesi (ja tottakai vieläkin olet). Mutta ihailtavaa, että olet ollut noin avosydäminen myös lastesi ystäville! Uskon, että nuo asiat ovat merkinneet kys. lapsille todella paljon, koska muistavat ne edelleen! Ihailtavaa välittämistä!
*tähän kuuluisi sellainen hatunnosto hymiö*

ps. toivon, että kun omat lapseni ovat isompia, osaisin olla yhtä avoin ja välittävä myös heidän ystäviään kohtaan! Eräänlainen roolimalli olet siis myös ;)
 
tuollaisia vanhempia ei täällä ainakaan enää ole.

Oma mummoni on/oli tuollainen. Kaikille lapsille äiti, aina ruokaa ja tilaa pöydässä ja sydämessa muillekin kuin omille.

täällä harvoin lapset pääsee edes sisälle leikkimään. Oli minulle yllätys. Kuvittelin aina, että sitten lapsia paljon pöydässä ja paljon iloa ja naurua ja leikkiä. Mutta olen sitten itsekin vähentänyt vieraiden kyläilyjä, kun ei kutsuta vastavuoroisesti (ei ole avioero tai väkivaltaperheistä kyse, ihan tavallisia)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Sä olet ollut sellainen vapaaehtoinen tukiperhe niille. Voikun löytyisi tarvitseville lapsille välittäviä aikuisia, jotka edesauttaisivat muistorikkaan lapsuuden toteutumista.

Tuollaisia ihmisiä ei taida enää olla.

On maksullisia tukiperheitä, mutta näyttää kyllä aika usein siltä, että sitä tehdään osaksi rahan takia ja jotta oma lapsi saa kaverin...

muutenhan voisi kutsua niitä omien lasten kavereita ihan ilman maksua, jos haluaa auttaa. varmasti apua tarvitsevia on kaikkien lasten lähpiirissä. Palstan kirjoituksen perusteella ollaan aina "huolissaan" siitä naapurin lapsesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmi:
tuollaisia vanhempia ei täällä ainakaan enää ole.

Oma mummoni on/oli tuollainen. Kaikille lapsille äiti, aina ruokaa ja tilaa pöydässä ja sydämessa muillekin kuin omille.

täällä harvoin lapset pääsee edes sisälle leikkimään. Oli minulle yllätys. Kuvittelin aina, että sitten lapsia paljon pöydässä ja paljon iloa ja naurua ja leikkiä. Mutta olen sitten itsekin vähentänyt vieraiden kyläilyjä, kun ei kutsuta vastavuoroisesti (ei ole avioero tai väkivaltaperheistä kyse, ihan tavallisia)

Ja siis tiedän tuon, että oma mummo on ollut samanlainen, hänen kertomuksista, joissa nuo lapset aikuistuttuaan/isompina tulleet juttelemaan samantapaisia juttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Sä olet ollut sellainen vapaaehtoinen tukiperhe niille. Voikun löytyisi tarvitseville lapsille välittäviä aikuisia, jotka edesauttaisivat muistorikkaan lapsuuden toteutumista.
Mun kotini on aina ollut avoinna tarvitseville lapsille. Sillä tavallahan mä tuon "ottopoikanikin" 14 vuotta sitten sain =) Poika oli 13 v, kun äitinsä kuoli ja isänsä kysyi, josko voisi jättää meille vara-avaimen. Mä olin siihen maailman aikaan hoitovapaalla ja naapurin avain ei meidän avainkaapissa liikaakaan painanut. Yhtenä päivänä sitten "ottopoikani" tuli koulusta ja oli unohtanut avaimen aamulla kotiin. Olin juuri leiponut ja tää poika siinä ovensuussa pipo lumirännästä märkänä vetäisi keuhkonsa täyteen vastaleivotun pullan tuoksua enkä mä voinut olla kysymättä, maistuisiko vastaleivottu pulla ja kaakao :D Ja siihen se poika jäi, päätti "adoptoida" mut uudeksi äidikseen ja just eilen, nyt jo kohta 27 v mies, oli meillä perinteisellä Kekri-päivällisellä siinä missä biologiset lapsenikin =) Olen yhtä onnellinen hänestä kuin näistä synnyttämistäni lapsisistakin.

 
Ihana varaäiti olet noillekin pojille, kun noin sinua arvostavat ja aiheesta.
Tuosta kiroiluasiasta tuli mieleeni.. Meillä kotona ei kiroilla, paitsi nykyisin tuo vanhin, jos haluaa minun pinnani poltta..
No kaksi vanhinta olivai 1. ja 2. luokalla ja hiihtolomalla joutuivat keskenään olemaan päivät. Kun tulin töistä, kysyin oletteko syöneet päivällä ( varasin valmista ruokaa kaappiin ). Vanhin vastasi jotein, mitä en halunnut kuulla. Kysyin uudestaan ja sanoi: Syötiin niitä VITUN pinaattilettuja. Hmm, kysyin että mitä sanoit. Ja tyttö vastas että vit.. vit.. vit... Kerrankin keksin mitä sanoa. Sanoin siis: Toivottavasti maistuivat hyvältä jos pimsloorasi kautta ne söit. Ei kuulunut vuosiin ko sanaa meillä... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vilttiketjun varamies:
Ihana varaäiti olet noillekin pojille, kun noin sinua arvostavat ja aiheesta.
Tuosta kiroiluasiasta tuli mieleeni.. Meillä kotona ei kiroilla, paitsi nykyisin tuo vanhin, jos haluaa minun pinnani poltta..
No kaksi vanhinta olivai 1. ja 2. luokalla ja hiihtolomalla joutuivat keskenään olemaan päivät. Kun tulin töistä, kysyin oletteko syöneet päivällä ( varasin valmista ruokaa kaappiin ). Vanhin vastasi jotein, mitä en halunnut kuulla. Kysyin uudestaan ja sanoi: Syötiin niitä VITUN pinaattilettuja. Hmm, kysyin että mitä sanoit. Ja tyttö vastas että vit.. vit.. vit... Kerrankin keksin mitä sanoa. Sanoin siis: Toivottavasti maistuivat hyvältä jos pimsloorasi kautta ne söit. Ei kuulunut vuosiin ko sanaa meillä... :)
:D :D :D Mä olen ollut aika tarkka tuon kiroilun suhteen kotona ja olen tarkka myös siinä, mitä sanoja omasta suustani päästän. Musta oli jotenkin hellyttävää huomata, että noillekin pojille oli jäänyt mieleen se, että meillä ei kiroilla. Mutta ihan hyvällä asian muistivat ja kyllä joka kerta, kun mä tosiaan kävin ovella sanomassa "MIKÄ TIPPU?", kukaan kolleista ei enää sinä iltana kiroillut =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja harmi:
On maksullisia tukiperheitä, mutta näyttää kyllä aika usein siltä, että sitä tehdään osaksi rahan takia ja jotta oma lapsi saa kaverin...
Mä en koskaan kelvannut viralliseksi tukiperheeksi, sijaisperheestä tai adoptiosta puhumattakaan. Koska olen ollut yh. Mutta olen "kiertänyt byrokratian" pitämällä oveni avoinna tarvitseville lapsille. Ja on niitä tarvitsijoita näihin vuosiin kyllä mahtunutkin. Jotkut päivän, jotkut viikon ja jotkut koko loppuelämänsä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja harmi:
On maksullisia tukiperheitä, mutta näyttää kyllä aika usein siltä, että sitä tehdään osaksi rahan takia ja jotta oma lapsi saa kaverin...
Mä en koskaan kelvannut viralliseksi tukiperheeksi, sijaisperheestä tai adoptiosta puhumattakaan. Koska olen ollut yh. Mutta olen "kiertänyt byrokratian" pitämällä oveni avoinna tarvitseville lapsille. Ja on niitä tarvitsijoita näihin vuosiin kyllä mahtunutkin. Jotkut päivän, jotkut viikon ja jotkut koko loppuelämänsä.

Ärsyttää noissa monissa virallisissa tukiperheissä se, että nuo motiivit paistavat läpi (raha, omalle kaveri), ja se, että jotkut ajattelevat olevansa jotenkin parempia arvoiltaa kuin ne tukilasten perheet.

Että katsotaan (täälläkin joku maininnut) millaiset vaatteet on niillä tukilapsilla(huonommat, likaisemmat ym) ja miten hienot itsellä, ja miten niillä vanhemmilla on sellaiset arvot ja moraalit ja meillä tällaiset... jotenkin ylennetään itsensä sen takia, että on kelvannut tukiperheeksi, vaikka kaikki varmaan tietävät että niistä on pula, kun muuttojen takia on vain paljon yksinäisiä perheitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja harmi:
On maksullisia tukiperheitä, mutta näyttää kyllä aika usein siltä, että sitä tehdään osaksi rahan takia ja jotta oma lapsi saa kaverin...
Mä en koskaan kelvannut viralliseksi tukiperheeksi, sijaisperheestä tai adoptiosta puhumattakaan. Koska olen ollut yh. Mutta olen "kiertänyt byrokratian" pitämällä oveni avoinna tarvitseville lapsille. Ja on niitä tarvitsijoita näihin vuosiin kyllä mahtunutkin. Jotkut päivän, jotkut viikon ja jotkut koko loppuelämänsä.

ei vitsi, ihan niinkun meidän äiti. Sekään ei kelvannut samasta syystä vaikka olisi halunnut, mutta on meillä niit epävirallisia sijaislapsia riittänyt.. :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja rouva-x:
Metsä vastaa niin kuin siihen huudetaan. Jos teet hyvän teon toiselle, saat sen varmasti joskus takaisin. :)
Mä taas uskon siihen, että jos teen tänään hyvän teon toiselle, se toinen tekee jonain päivänä hyvän teon jollekin kolmannelle. Ja siten hyvä saadaan - vaikkakin pienessä määrin - kiertämään =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja rouva-x:
Metsä vastaa niin kuin siihen huudetaan. Jos teet hyvän teon toiselle, saat sen varmasti joskus takaisin. :)
Mä taas uskon siihen, että jos teen tänään hyvän teon toiselle, se toinen tekee jonain päivänä hyvän teon jollekin kolmannelle. Ja siten hyvä saadaan - vaikkakin pienessä määrin - kiertämään =)

ja tämä se juuri on hieno ajatus!!!! =)

ihana tarina ja ihana äiti olet varmasti lapsille...niin biologisille kuin niille muillekin joita olet elämäsi aikana hoivannut!!! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja harmi:
On maksullisia tukiperheitä, mutta näyttää kyllä aika usein siltä, että sitä tehdään osaksi rahan takia ja jotta oma lapsi saa kaverin...
Mä en koskaan kelvannut viralliseksi tukiperheeksi, sijaisperheestä tai adoptiosta puhumattakaan. Koska olen ollut yh. Mutta olen "kiertänyt byrokratian" pitämällä oveni avoinna tarvitseville lapsille. Ja on niitä tarvitsijoita näihin vuosiin kyllä mahtunutkin. Jotkut päivän, jotkut viikon ja jotkut koko loppuelämänsä.

Kyllä nykyään yksinhuoltaja kelpaa tukiperheeksi ja jopa ihan sijaisvanhemmaksikin. Tietysti siis jos on muutenkin sopiva.

Rikastumaan sillä ei kyllä todellakaan pääse joten aika köyhä pitää olla jos rahan takia siihen hommaan rupeaa, ihan harmaalle vierailijalle tämä...
 
Luin ketjun läpi, ja oikeasti tippa tuli linssiin! Sinä olet tehny ihailtavaa ja kunnoitettavaa vapaaehtoistyötä! Koko tämä asia olisi julkaisemisen arvoinen. Arvostan just tämmösiä ihmisiä todella korkealle, jotka voivat pyyteettömästä antaa tarvitsevalle sen tuen ja huolenpidon, mitä toinen tarvitsee. Olet aivan mahtava ihminen, ja sanon tämän pelkästään tän ketjun perusteella. Kaikki voisi ottaa sinusta mallia! Ja jos Suomenniemi olisi kaltaisisiasi pullollaan, niin kenenkään ei tarvitsisi elää lähimmäisenrakkauden puutteessa. Toivotan sinulle oikein mukavaa syksyn jatkoa!! =) :flower:
 

Uusimmat

Yhteistyössä