Äitiysloman alkua odotellessa...

[työmotivaatio 0]

Vielä on äitiyslomaan vajaa kuukausi aikaa. Odotus sujunut hyvin, mutta nyt jo todella kokee olevansa raskaana..;-) Yöllä heräilee jatkuvasti pissalle, selkä rasittuu töissä istuessa ja väsymys painaa iltapäivisin. Ajatukset vauvassa ja kodissa, työ ei enää maistu ja päivät tuntuvat tuhottoman pitkiltä. Miten te muut olette jaksaneet ja motivoineet itsenne olemaan töissä äitiysloman alkuun asti? Saisihan sitä varmaan sairaslomaa, mutta mitä järkeä pyytää sitä kyllästymisen vuoksi.. Varhennetulle äitiyslomallekaan ei viitsi jäädä, käyttää kaiken mahdollisen ajan sitten vauvan kanssa.
Kokemuksia, vinkkejä, tuntemuksia!

 

[muupu]

Minä yritän asennoitua niin, että olen nyt töissä ja yritän nauttia tästä loppuajasta, ja nautin sitten kotona olosta vauvan kanssa.
Sitten kotona on kuitenkin niin erilaista ja päivät rullaa samaa rataa, voi vielä hetkisen olla tässä oravanpyörässä.
Tuskin tätä touhua kotona ollessa kaipaa, mutta ehtii sitä pitkästyä kotona odottamiseen jos nyt sinne jää.
Äitiyslomaan kolme kuukautta vielä.

 

[ks2]

joo meinas olla töissä pahoja motivaatio-ongelmia ainakin viimeisen kuukauden.. luonnollisestikin ajatukset pyörii jo muissa asioissa mutta yritin koko ajan tsempata itseäni että mieluummin terveenä töissä kun vaivaisena kotona makaamassa! Nyt oon ollu lomalla jo huikeat 3 päivää, mutta ei oo vielä oikein 'lomafiilis', ehkä sekin asia kohta realisoituu.

 

[väsähtänytelli]

nimittäin mä en jaksanutkaan.Sain sairaslomaa työn raskauden ja väsymyksen takia. Työnteosta seurasi kaikenlaisia oireita ja voinkin nyt sairaslomalla paremmin kuin moneen kuukauteen. Olin kyllä ajatellut jatkaa töissä äitiysvapaaseen asti, mutta neuvolassa eivät pitäneet sitä järkevänä ja oikeassa olivat, todella. Että jos ei todella jaksa, ei kannata väkisin yrittää jo lapsenkin takia. Sekin on hyvä, että nyt en ainakaan ole ihan poikki jo valmiiksi, kun lapsi tulee. Ja se on kumma, miten mielialakin paranee, kun saa levätä tarpeeksi.

Jostain syystä aikani ei tule ollenkaan pitkäksi. Nyt vasta ehdin nukkua tarpeekseni ja jaksan ulkoilla ja liikkua ja jopa käydä ostoksilla. Vauvan tarvikkeiden hankkiminen on mukavaa, mutta raskasta ja aikaa vievää, työpäivän jälkeen melkein mahdotonta. Olen oikein ylpeä saavutuksistani, lapselle on nyt vaunut, sänky, amme, hoitopöytä, liinavaatteita, kantoliina, vaatteita ja vielä puuttuukin monenlaista: sitteri, turvaistuin, mitähän vielä? Siinä mulle työntekoa tarpeeksi, kun valmistaudun vauvan tuloon tavaroita hankkimalla ja muutenkin