Äitiysneuvolan terveydenhoitaja

[vieras]

Minulla oli ensimmäisessä raskaudessa aivan ihana neuvolan terveydenhoitaja. Käyn vieläkin moikkaamassa häntä vaikka raskaudesta on jo aikaa. Aina hänellä on aikaa ja aina hän muistaa mistä on juteltu viimeksi. Harmittaa ettei hän ole enää äitiysneuvolassa töissä.. Ruusuja hänelle. Onko kellään muulla sattunut yhtä ihanaa terkkaria äitiysneuvolaan? Rima on todella korkealla hänen jälkeen.. Aina vaan moititaan mutta nyt on kiitoksen paikka.

 

[meah]

Mulla oli vielä esikoisen ja keskimmäisenkin aikaan aivan ihanat neuvolan tädit.

Tähän nykyiseen verrattuna lähes mikä ja kuka tahansa olisi ihanaa :/

 

[Ristiinkulkija]

Niin kypsä neuvolantäteihin et jos sattuu vielä niin käymään että perheemme kasvaisi niin taitaisi jäädä neuvolat käymättä.

 

[jep]

Mulla oli kans odotusaikana aivan ihana terkka, nyt muutettiin toiselle alueelle ja uus terkka on jotenki flegmaattinen, vaikka ystävällinen onkin... Sääli, ennen oli niin kiva käydä neuvolassa, nyt se on jotenki "pakollinen paha" vaikkei sinänsä valittamista oo uudestakaan terkasta.

 

[Ninniliina]

Ei nyt noin ihanaa, mutta esikoisen aikaan oli sellanen oikeen tosi järkevä ja mukava tapaus. Kakkosen aikaan mulla oli muistaakseni 11 eri tätiä Kolmosen kans kävi myös vähän huono tuuri kun ilmeisesti tuo vakkari oli sairaslomalla siinä loppupuolella niin siel oli jos jonkinmoista sijaistajaa sitten :/

 

[ap]

Hän saattoi aina silloin tällöin soittaa ja kysellä kuulumisia, ainakin jokaisen kontrolliultran jälkeen. Hänelle sai aina soittaa. Hänelle saattoi itkeä kaikki murheet ja aina tuli paremmalle mielelle. Sairaalaankin hän soitti ja saattoi vaihtaa lääkäriä jos mulle oli sattunut huono lääkäri.
Kävin häntä tervehtimässä uudessa paikassa ja itkettiin molemmat. Voi että kuinka kurjaa kun en häntä enää terkkariksi saa..

 

[vieras]

Mä odotan aina, että olisi neuvolan terkalla sijainen tai joku harjoittelija siellä. Ikinä ei muista mistä juteltu viimeksi, hoitelee asioiden ylöskirjaamiset aina jäkijunassa, unohtelee kirjoittaa lupaamanasa lähetteet jne. Esikoinen syntyi imukupilla ja siitäkös täti jaksaa jauhaa joka ikinen kerta. Itselleni ei siitä ole mitään traumoja jäänyt, mutta ilmeisesti olisi pitänyt... Joka ikinen kerta ottaa asian puheeksi ja jankkaa, että olenkos nyt ehtinyt prosessoida sitä viime kertaista imukuppisynnytystä mielessäni ja haluaisinko keskustella siitä. No en koe tarvetta, EDELLEENKÄÄN...

 

[No en]

voi kyllä sanoa samaa.