Aito vauvakuume vai jotain muuta?

[kevätaurinko]

Kertokaapa minulle, mistä tietää, onko vauvakuume aitoa vai ihan jotain muuta?

Tilanne on siis seuraavanlainen... Olen nyt 25-vuotias ja kaveripiiriin ja ikätovereille työpaikalla on alkanut ilmaantua pyöristyviä massuja ja onpa useampi kaveri/tuttu tässä alkuvuoden aikana ehtinyt jo pyöräyttää sen perillisen kaiken kansan nähtäville. Olen käynyt ihastelemassa näitä jo syntyneitä vesseleitä ja tutkaillut tulevien äitien kanssa uä-kuvia masuasukeista.

Nyt on yhtäkkiä alkanut tuntua, että "entäs jos meillekin...?" Voiko nämä mun fiilikset olla oikeasti aitoja vai teettääkö alitajunta jotain jekkuja, eli otanko tietämättäni "lisääntymispaineita", kun kaverit/tuttavatkin saa lapsia? Vielä jokin aika sitten olin aika ehdottomasti sitä mieltä, etten tällä hetkellä halua lasta. Voiko tunnelmat vaihtua näin yhtäkkiä?

Tiedän, ettei kukaan voi mun puolesta tietää omien ajatusteni oikeellisuutta, mutta onko jollakin vastaavia kokemuksia tai muita ajatuksia aiheen tiimoilta? Pitäisi kai saada joku tolkku omiin ajatuksiin, ennen kuin ottaa asian puheeksi edes tuon miehen kanssa...

 

[Sisu]

Anna ajan kulua vähäsen. Sitten mietit asiaa uudestaan. Ja kyllä sen oikean vauvakuumeen sitten tunnistaa itsessään, tai ainakin minä tunnistin!

 

[vieras]

no sen voin sanoa, että tuskin kukaan katuu, että teki lapsen, jos siltä vähän kuitenkin tuntui

 

[Pömppiäisten äiti]

Mulla ainakin on krooninen vauvakuume. Kakkonen vasta 2 kk. :heart:

En ole koskaan miettinyt, onko vauvakuumeeni oikeaa vai ei. Kuume mikä kuume. Järki sitten vissiin (toivottavasti) sanoo loput.

 

[Lunatic]

Ympäristön painetta kenties, senhän vuoksi useammat vauvan alunalkaen tekevätkin.
Mutta mistäs sen tietää.

 

[terra incognita]

Vaikee sanoa toisen puolesta.. Odottele vähän aikaa ja mieti sitten asiaa uudestaan?? Jos vielä tuntuu että haluat vauvan niin eikun yrittämään..

 

[kevätaurinko]

Kiitoksia vastauksista! Tottahan se on, ettei kukaan voi asioiden todellista laitaa tietää mun puolesta. Ympäristön painetta ei ainakaan siinä mielessä ole, että kukaan ei ole sanonut/vihjaillut, että "hankkikaa lapsi".

Mietin koirien kanssa metsälenkillä käydessä, että ehkä tätä tunnetta ei vielä voi sanoa rehelliseksi vauvakuumeeksi. Ei tunnu olevan mitään polttavaa pakkoa saada oma käärö. Ennemminkin kyse on ehkä pienestä innostuksen poikasesta ja kutkuttavasta jännityksestä omia ajatuksiaan kohtaan, kun vauva-ajatuksia ei ole ollut sitten 20-vuotissynttäreiden!

Lisää vaan ajatuksia ja mietteitä, jos jollakulla on!