P
päähän kohdistunut vamma
Vieras
Lue, miksi aivovammoilta kannattaa suojautua
ja miten ymmärtää aivovamman saanutta
Aivovamma ja käyttäytymisen ongelmat
Aivovammojen aiheuttamia käyttäytymisen ongelmia
Aivovamma ei yleensä ole yksittäinen vamma, vaan pikemminkin kyse on monimuotoisista
vammoista. Eri aivojen osiin syntyneet vauriot vaikuttavat
oireiltaan eri tavoin. Aivot näyttävät toipuvan melko hyvin itsestään, erityisesti
vauriota seuraavien parin vuoden aikana, mutta aivot tarvitsevat aistiärsykkeitä
toipuakseen.
Vaurioituneet aivot pyrkivät itse korjaamaan itsensä järjestämällä toimintansa uudelleen. Ne aivojen
osat, joilla ei aikaisemmin ole ollut jotakin tiettyä tehtävää, voidaan ottaa käyttöön suorittamaan
vahingoittuneille alueille aiemmin kuuluneita tehtäviä. Silloin, kun hermosolut vahingoittuvat,
mutta eivät tuhoudu kokonaan, niiden aksonit ja dendriitit muodostavat uusia versoja ja näin
aivoissa avautuu uusia väyliä.
Aivovammautuneen kanssa on opeteltava tulemaan toimeen. Läheisten on tärkeintä muistaa, ettei
uudenlaiseen elämään sopeutuva aivovamman saanut henkilö mene rikki siitä, että hänen
elinympäristönsä toimii riittävän rajoittavasti, johdonmukaisesti ja realistisesti myönteiseen
kehittymiseen kannustavasti. Vammautunutta ei pidä paapoa. Häntä ei saa alistaa eikä masentaa
ylihuolehtivalla kohtelulla. Eikä suuttuminen tai jyrkkä käskyttäminenkään useinkaan auta. Apua ja
neuvoa kannattaa kysyä kuntoutuksen ja sosiaalialan ammattilaisilta.
Impulsiivisuus ja estottomuus
Impulsiivisesti toimiva ei hallitse tekemistensä ja puheidensa säätelyä. Hän ilmaisee ajatuksiaan,
tunteitaan ja mielipiteitään ajattelematta niiden surauksia. Hän ei näytä pystyvän harkitsemaan
huolellisesti vaihtoehtoja eikä karsimaan sopimattomia tekoja. Tällaiset vaikeudet johtuvat
otsalohkojen pinnan alla sijaitsevien alueiden vaurioista.
Impulsiivisuus ja estottomuus voivat johtaa sekä vammautuneen että läheiset hyvin noloihin
tilanteisiin. Jos tällainen käyttäytyminen liittyy käsityskyvyn puutteeseen, ei henkilö näytä
ymmärtävän käyttäytymissääntöjen rikkomisen merkitystä.
Äkkipikaisuus ja ärtyneisyys
Hyvin usein aivovammoissa on kyse emotionaalista käyttäytymistä ja turhautumisen sietoa
kontrolloivien aivojen osien vauriosta. Potilas pystyy huonosti hallitsemaan impulssejaan, jotka
ennemminkin vahvistuvat kuin tukahtuvat tai pysyvät kurissa. Vamman myötä juuri mikään ei
rajoita alkukantaisista reaktioista, kuten vihasta ja pelosta vastaavia vanhoja emootiokeskuksia
aivojen keskiosissa eli mantelitumaketta ja limbistä järjestelmää. Pienimmät ja
merkityksettömimmät ärsykkeet ovat niitä, jotka aiheuttavat voimakkaimmat raivonpurkaukset,
koska ne paljastavat kyvyttömyyden, mikä on valtavan stressin syy.
Tunteiden ailahtelu
Tunteiden ailahtelulla tarkoitetaan tunteiden hallinnan menettämistä, erityisesti itkun ja naurun.
Kyse on siitä, että henkilö on menettänyt kykynsä erottaa milloin ja miten ilmaista tunteitaan.
Vaikeus johtuu impulsseja ja tunteita säätelevien aivoalueiden vauriosta. Tunteiden ailahtelu on
voimakkaammin nähtävissä oikean aivoalueen vaurioissa.
Ajan mittaan aivovamman saanut alkaa oppia hallitsemaan uudelleen tunteitaan, mutta sekin vaatii
harjoittelua ja keskittymistä. Myös joistakin lääkkeistä on todettu olevan apua.
Itsekeskeisyys
Empatiakyvyt sijaitsevat otsalohkoissa. Kyky kuvitella miltä toisesta tuntuu, on korkean tason
pitkälle kehittynyt henkinen kyky. Vammautunut muuttuu usein itsekeskeiseksi, koska aivovamma
voi rajoittaa potilaan kykyä tiedostaa ja käsittää omaa ja toisten ihmisten käyttäytymistä sekä kykyä
asettua toisen ihmisen asemaan. Potilaan voi olla myös vaikea poimia hienovaraisia sosiaalisia
vinkkejä toisten kanssa toimiessaan.
Läheiset saattavat myös kannustaa potilasta itsekeskeisyyteen ylihuolehtimalla tämän tarpeista.
Itsekeskeisyys ei parane itsestään, vaan vammautuneen läheisten on pidettävä kiinni omista
tarpeistaan ja jämäkästi rajattava ja ohjattava vammautuneen käyttäytymistä.
Ilkeys
Läheiset ihmiset, kuten perheenjäsenet joutuvat yleensä aivovammautuneen ilkeyden kohteeksi.
Heti vamman jälkeen potilas pystyy melko vähän hallitsemaan käyttäytymistään ja saattaa olla ilkeä
kenelle tahansa. Kun käyttäytymisen hallinta alkaa parantua, sopeutuu potilas toisiin ihmisiinkin.
Impulssien hallinta sosiaalisissa tilanteissa vaatii lujaa yrittämistä. Siksi tuttujen ja läheisten
seurassa tavallisesti rentoutuneemmalla potilaalla väkivaltainen käyttäytyminen puhkeaa esiin. Hän
ei välttämättä ole ilkeämpi kuin ennen onnettomuutta, mutta hän vain reagoi aiempaa
spontaanimmin.
Apaattisuus ja motivaation puute
Otsalohkojen ulkopinnan yläosa huolehtii emootioista, motivaatiosta ja tulevaisuuden
suunnittelusta. Tälle alueelle kohdistunut aivovaurio aiheuttaa apaattisuutta ja spontaanisuuden
puutetta. Henkilö ei pysty käsitteellistämään eikä suunnittelemaan toimintoja tai ponnistelemaan
tavoitteiden saavuttamista kohti.
Ajan kuluessa motivaation puute voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, mielihyvän puutteeseen ja
jopa masennukseen. On tärkeää myös erottaa apatia masennuksesta. Apaattinen henkilö on suureksi
osaksi välinpitämätön tai potee täysin mielenkiinnon puutetta.
Masennus
On tarpeen erottaa toisistaan normaali ja vakava masennus. Terveessä masennuksessa henkilö on
hyvin surullinen, pessimistinen ja suree menetyksiään, joihin hänen on sopeuduttava. Vakavassa
masennuksessa henkilö on emotionaalisesti lukossa eikä pysty ilmaisemaan tunteitaan avoimesti.
Ahdistus
Stressin ja ahdistuksen oireet, kuten paniikkikohtaukset, aiheuttavat huolta ja jännitystä ja ovat
yleisiä. Elämä aivovamman jälkeen on usein hyvin stressaavaa. Kun henkilö ymmärtää, että on
monia sellaisia asioita, joita hän ei pysty tekemään samalla tavoin kuin ennen vammaa, vaatii
sopeutuminen uuteen tilanteeseen paljon aikaa. Vahvistuakseen psyykkisesti ja sosiaalisesti, hän
tarvitsee tukea ja kannustusta, ei ylenpalttista auttamista, mikä heikentää hänen itsetuntoaan.
Joustamattomuus ja pakkomielteisyys
Jäykkä ja joustamaton käyttäytyminen on kuin putkinäkö, erityisesti, jos aivovammautuneelle tulee
pakkomielteeksi jokin tietty asia tai ajatus ja hän jauhaa sitä jauhamasta päästyään. Ongelma on
otsalohkojen vaurioitumisessa. Ihmisen on tällöin vaikea vaihtaa kanavaa, jolloin ajattelusta tulee
jäykkää ja yksioikoista. Jos hän on ahdistunut tai epävarma, on pakkomielteinen käyttäytyminen
vielä todennäköisempää. Tämäntyyppinen käyttäytyminen voi olla erityisen ärsyttävää
vammautuneen läheisille ja johtaa helposti sosiaaliseen eristyneisyyteen.
Seksuaaliset ongelmat
Aivovamman saaneen ihmisen seksuaalisuus voi muuttua monesta syystä. Kun hypotalamus, joka
säätelee seksuaaliviettiä ja testosteronin eritystä tai sensorisen aivokuoren sukuelimiin vaikuttava
alue vaurioituvat, seksuaalinen halu joko lisääntyy tai vähenee.
Kun aivovamman saaneen sosiaalisen käyttäytymisen koodisto muutenkin voi olla vaurioitunut,
saattavat ongelmat kärjistyä. Vammautunut tulkitsee väärin toisten ihmisten seksuaalista
käyttäytymistä tai on hyvin kärsimätön ja mustavalkoisesti ajatteleva. Liian suorasukainen toisen
ihmisen lähestyminen aiheuttaa vammautuneelle monenlaisia hyljeksityksi tulemisen tilanteita.
ja miten ymmärtää aivovamman saanutta
Aivovamma ja käyttäytymisen ongelmat
Aivovammojen aiheuttamia käyttäytymisen ongelmia
Aivovamma ei yleensä ole yksittäinen vamma, vaan pikemminkin kyse on monimuotoisista
vammoista. Eri aivojen osiin syntyneet vauriot vaikuttavat
oireiltaan eri tavoin. Aivot näyttävät toipuvan melko hyvin itsestään, erityisesti
vauriota seuraavien parin vuoden aikana, mutta aivot tarvitsevat aistiärsykkeitä
toipuakseen.
Vaurioituneet aivot pyrkivät itse korjaamaan itsensä järjestämällä toimintansa uudelleen. Ne aivojen
osat, joilla ei aikaisemmin ole ollut jotakin tiettyä tehtävää, voidaan ottaa käyttöön suorittamaan
vahingoittuneille alueille aiemmin kuuluneita tehtäviä. Silloin, kun hermosolut vahingoittuvat,
mutta eivät tuhoudu kokonaan, niiden aksonit ja dendriitit muodostavat uusia versoja ja näin
aivoissa avautuu uusia väyliä.
Aivovammautuneen kanssa on opeteltava tulemaan toimeen. Läheisten on tärkeintä muistaa, ettei
uudenlaiseen elämään sopeutuva aivovamman saanut henkilö mene rikki siitä, että hänen
elinympäristönsä toimii riittävän rajoittavasti, johdonmukaisesti ja realistisesti myönteiseen
kehittymiseen kannustavasti. Vammautunutta ei pidä paapoa. Häntä ei saa alistaa eikä masentaa
ylihuolehtivalla kohtelulla. Eikä suuttuminen tai jyrkkä käskyttäminenkään useinkaan auta. Apua ja
neuvoa kannattaa kysyä kuntoutuksen ja sosiaalialan ammattilaisilta.
Impulsiivisuus ja estottomuus
Impulsiivisesti toimiva ei hallitse tekemistensä ja puheidensa säätelyä. Hän ilmaisee ajatuksiaan,
tunteitaan ja mielipiteitään ajattelematta niiden surauksia. Hän ei näytä pystyvän harkitsemaan
huolellisesti vaihtoehtoja eikä karsimaan sopimattomia tekoja. Tällaiset vaikeudet johtuvat
otsalohkojen pinnan alla sijaitsevien alueiden vaurioista.
Impulsiivisuus ja estottomuus voivat johtaa sekä vammautuneen että läheiset hyvin noloihin
tilanteisiin. Jos tällainen käyttäytyminen liittyy käsityskyvyn puutteeseen, ei henkilö näytä
ymmärtävän käyttäytymissääntöjen rikkomisen merkitystä.
Äkkipikaisuus ja ärtyneisyys
Hyvin usein aivovammoissa on kyse emotionaalista käyttäytymistä ja turhautumisen sietoa
kontrolloivien aivojen osien vauriosta. Potilas pystyy huonosti hallitsemaan impulssejaan, jotka
ennemminkin vahvistuvat kuin tukahtuvat tai pysyvät kurissa. Vamman myötä juuri mikään ei
rajoita alkukantaisista reaktioista, kuten vihasta ja pelosta vastaavia vanhoja emootiokeskuksia
aivojen keskiosissa eli mantelitumaketta ja limbistä järjestelmää. Pienimmät ja
merkityksettömimmät ärsykkeet ovat niitä, jotka aiheuttavat voimakkaimmat raivonpurkaukset,
koska ne paljastavat kyvyttömyyden, mikä on valtavan stressin syy.
Tunteiden ailahtelu
Tunteiden ailahtelulla tarkoitetaan tunteiden hallinnan menettämistä, erityisesti itkun ja naurun.
Kyse on siitä, että henkilö on menettänyt kykynsä erottaa milloin ja miten ilmaista tunteitaan.
Vaikeus johtuu impulsseja ja tunteita säätelevien aivoalueiden vauriosta. Tunteiden ailahtelu on
voimakkaammin nähtävissä oikean aivoalueen vaurioissa.
Ajan mittaan aivovamman saanut alkaa oppia hallitsemaan uudelleen tunteitaan, mutta sekin vaatii
harjoittelua ja keskittymistä. Myös joistakin lääkkeistä on todettu olevan apua.
Itsekeskeisyys
Empatiakyvyt sijaitsevat otsalohkoissa. Kyky kuvitella miltä toisesta tuntuu, on korkean tason
pitkälle kehittynyt henkinen kyky. Vammautunut muuttuu usein itsekeskeiseksi, koska aivovamma
voi rajoittaa potilaan kykyä tiedostaa ja käsittää omaa ja toisten ihmisten käyttäytymistä sekä kykyä
asettua toisen ihmisen asemaan. Potilaan voi olla myös vaikea poimia hienovaraisia sosiaalisia
vinkkejä toisten kanssa toimiessaan.
Läheiset saattavat myös kannustaa potilasta itsekeskeisyyteen ylihuolehtimalla tämän tarpeista.
Itsekeskeisyys ei parane itsestään, vaan vammautuneen läheisten on pidettävä kiinni omista
tarpeistaan ja jämäkästi rajattava ja ohjattava vammautuneen käyttäytymistä.
Ilkeys
Läheiset ihmiset, kuten perheenjäsenet joutuvat yleensä aivovammautuneen ilkeyden kohteeksi.
Heti vamman jälkeen potilas pystyy melko vähän hallitsemaan käyttäytymistään ja saattaa olla ilkeä
kenelle tahansa. Kun käyttäytymisen hallinta alkaa parantua, sopeutuu potilas toisiin ihmisiinkin.
Impulssien hallinta sosiaalisissa tilanteissa vaatii lujaa yrittämistä. Siksi tuttujen ja läheisten
seurassa tavallisesti rentoutuneemmalla potilaalla väkivaltainen käyttäytyminen puhkeaa esiin. Hän
ei välttämättä ole ilkeämpi kuin ennen onnettomuutta, mutta hän vain reagoi aiempaa
spontaanimmin.
Apaattisuus ja motivaation puute
Otsalohkojen ulkopinnan yläosa huolehtii emootioista, motivaatiosta ja tulevaisuuden
suunnittelusta. Tälle alueelle kohdistunut aivovaurio aiheuttaa apaattisuutta ja spontaanisuuden
puutetta. Henkilö ei pysty käsitteellistämään eikä suunnittelemaan toimintoja tai ponnistelemaan
tavoitteiden saavuttamista kohti.
Ajan kuluessa motivaation puute voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, mielihyvän puutteeseen ja
jopa masennukseen. On tärkeää myös erottaa apatia masennuksesta. Apaattinen henkilö on suureksi
osaksi välinpitämätön tai potee täysin mielenkiinnon puutetta.
Masennus
On tarpeen erottaa toisistaan normaali ja vakava masennus. Terveessä masennuksessa henkilö on
hyvin surullinen, pessimistinen ja suree menetyksiään, joihin hänen on sopeuduttava. Vakavassa
masennuksessa henkilö on emotionaalisesti lukossa eikä pysty ilmaisemaan tunteitaan avoimesti.
Ahdistus
Stressin ja ahdistuksen oireet, kuten paniikkikohtaukset, aiheuttavat huolta ja jännitystä ja ovat
yleisiä. Elämä aivovamman jälkeen on usein hyvin stressaavaa. Kun henkilö ymmärtää, että on
monia sellaisia asioita, joita hän ei pysty tekemään samalla tavoin kuin ennen vammaa, vaatii
sopeutuminen uuteen tilanteeseen paljon aikaa. Vahvistuakseen psyykkisesti ja sosiaalisesti, hän
tarvitsee tukea ja kannustusta, ei ylenpalttista auttamista, mikä heikentää hänen itsetuntoaan.
Joustamattomuus ja pakkomielteisyys
Jäykkä ja joustamaton käyttäytyminen on kuin putkinäkö, erityisesti, jos aivovammautuneelle tulee
pakkomielteeksi jokin tietty asia tai ajatus ja hän jauhaa sitä jauhamasta päästyään. Ongelma on
otsalohkojen vaurioitumisessa. Ihmisen on tällöin vaikea vaihtaa kanavaa, jolloin ajattelusta tulee
jäykkää ja yksioikoista. Jos hän on ahdistunut tai epävarma, on pakkomielteinen käyttäytyminen
vielä todennäköisempää. Tämäntyyppinen käyttäytyminen voi olla erityisen ärsyttävää
vammautuneen läheisille ja johtaa helposti sosiaaliseen eristyneisyyteen.
Seksuaaliset ongelmat
Aivovamman saaneen ihmisen seksuaalisuus voi muuttua monesta syystä. Kun hypotalamus, joka
säätelee seksuaaliviettiä ja testosteronin eritystä tai sensorisen aivokuoren sukuelimiin vaikuttava
alue vaurioituvat, seksuaalinen halu joko lisääntyy tai vähenee.
Kun aivovamman saaneen sosiaalisen käyttäytymisen koodisto muutenkin voi olla vaurioitunut,
saattavat ongelmat kärjistyä. Vammautunut tulkitsee väärin toisten ihmisten seksuaalista
käyttäytymistä tai on hyvin kärsimätön ja mustavalkoisesti ajatteleva. Liian suorasukainen toisen
ihmisen lähestyminen aiheuttaa vammautuneelle monenlaisia hyljeksityksi tulemisen tilanteita.