Ajankäytöstä ja elämänhallinnasta, somesta

[vierailija]

Miten hallitsette ajankäyttöänne? Oletteko töissä/koulussa vai kotona päivät? Mulla meinaa olla vaikeuksia ajankäytön suhteen, en ehdi kaikkea, mitä normiarjessa pitäs kaiken järjen mukaan ehtiä...syytän älypuhelinta ja somea. Miten opetella eroon jatkuvasta facebookin/instagramin vilkuilusta ja netissä surffaamisesta?

Ennen älypuhelinta aamulla riitti 1 h 15 min itteni ja muksun valmiiksilaittamiseen ennen töihinmenoa. Nyt tarvin kaks tuntia. Ennen älypuhelinta tulin töistä kotiin ja kahvin jälkeen aloin reippaasti kotihommiin ja ehdin usein iltasella lenkille tai kyläilemäänkin, nyt tuntuu, etten pääse edes salille kahta kertaa viikossa saati pidettyä kotia järjestyksessä. Puhelin eksyy käteen tuon tuostaan ja hups, taas meni puolituntia ihan noin vain.

Ärsyttää, vähemmälläkin seuraamisella pysyis ajan tasalla...miten eroon tästä tavasta? Onko muita, jotka on jääneet puhelinkoukkuun ja aika menee luuri kädessä? Hartiatkin on ihan jumissa jatkuvan alaspäin kattomisen takia...

 

[vierailija]

Miten hallitsette ajankäyttöänne? Oletteko töissä/koulussa vai kotona päivät? Mulla meinaa olla vaikeuksia ajankäytön suhteen, en ehdi kaikkea, mitä normiarjessa pitäs kaiken järjen mukaan ehtiä...syytän älypuhelinta ja somea. Miten opetella eroon jatkuvasta facebookin/instagramin vilkuilusta ja netissä surffaamisesta?

Ennen älypuhelinta aamulla riitti 1 h 15 min itteni ja muksun valmiiksilaittamiseen ennen töihinmenoa. Nyt tarvin kaks tuntia. Ennen älypuhelinta tulin töistä kotiin ja kahvin jälkeen aloin reippaasti kotihommiin ja ehdin usein iltasella lenkille tai kyläilemäänkin, nyt tuntuu, etten pääse edes salille kahta kertaa viikossa saati pidettyä kotia järjestyksessä. Puhelin eksyy käteen tuon tuostaan ja hups, taas meni puolituntia ihan noin vain.

Ärsyttää, vähemmälläkin seuraamisella pysyis ajan tasalla...miten eroon tästä tavasta? Onko muita, jotka on jääneet puhelinkoukkuun ja aika menee luuri kädessä? Hartiatkin on ihan jumissa jatkuvan alaspäin kattomisen takia...

Anteeks nyt vain, MUTTA mä en nimenomaan ymmärrä miten ihmisillä riittää aikaa puhelimelle ja someilulle! Olen tätä miettinyt ja paljonkin, että olenko mä jotenkin rajoittunut ja kummallinen, mutta tullut silti aina siihen lopputulokseen, että näin on parempi sekä itselleni, perheelle, että etenkin LAPSILLE. Ei mulla ole aikaa näprätä puhelinta. Ei edes vilkuilla. Usein se on jossain hyllyllä ja vastaan jos joku soittaa, jos sillä hetkellä kotona on sopiva rako, mut en edes säntäile minkään whatsapp viestien kilkatteluun tai muuhun.

Mä herään klo 6:30. Laitan itseni valmiiks, herätän muksut, puetaan, toinen lähtee kouluun, toinen päikkyyn ja mä töihin. En mä katso puhelimesta herätyskellon sammutuksen jälkeen kuin onko akkua riittävästi. Iltapäivällä kiireesti hakee lapset, on ruuanlaitto, syliä kaipaa pienempi, isomman läksyt, köllitään pikkukakkosen ääressä ja rupatellaan päivän kuulumisia samalla tai laitan pyykkiä. Sitten mennään ulos yleensä, käydään pyörälenkki tai omassa pihassa keinutaan ja potkitaan palloa tai sitten on kuopuksen jumppa tai isomman fudistreenit. Tullaan kotiin, kerätään lelut ja roippeet kaappiin odottaa huomista, suihku lapsilla (ei aina), köllitään hetki sohvalla tai luetaan kirjaa jos ei kello ole liikaa ja sitten iltapala, pesut ja nukkumaan. Sitten, vasta sitten mä avaan facen tai netin tai omat ohjelmani tvstä. Mihin väliin sen puhelimen saa muulloin edes mahtumaan? Nää on elämäntapa kysymyksiä, ihan niin kuin syömiset ja hampaitten pesutkin. Mä en halua olla kännykällä kun se nyt ei ylipäätään palvele ketään täällä kotona, enkä kyllä ikinä haluisi tottuakaan sellaiseen elämään. Mieluummin mä sit vaikka katon muumeja telkusta kun se on kuopukselle tärkeetä. Ja lisään vielä, että siltikään yhtenäkään päivänä ei ole jäänyt facestatukset lukematta...

 

[vierailija]

Mua jotenkin puistattaa ihmiset jotka on koukussa puhelimeensa. Se on ärsyttävää ihan siitä syystä, että se on niin turhaa, mitään niin ihmeellistä siellä ei tapahdu, että pitää kokoajan notkua luurin varressa. Ja miksi puistattaa, no vaikka siksi kun se aikuisten somekoukku on vienyt monessa perheessä oman lapsen aseman aikuisen elämässä. Tekis mieli oikein ravistella ja kunnolla kun sellaista näkee.

Terv Edellinen kirjoittaja

 

[vierailijax]

Mua jotenkin puistattaa ihmiset jotka on koukussa puhelimeensa. Se on ärsyttävää ihan siitä syystä, että se on niin turhaa, mitään niin ihmeellistä siellä ei tapahdu, että pitää kokoajan notkua luurin varressa. Ja miksi puistattaa, no vaikka siksi kun se aikuisten somekoukku on vienyt monessa perheessä oman lapsen aseman aikuisen elämässä. Tekis mieli oikein ravistella ja kunnolla kun sellaista näkee.

Terv Edellinen kirjoittaja

Mua ärsyttää tuon lisäks se, kun vietän aikaa ystävän kanssa ja sen täytyy vähän väliä viestitellä jonkun toisen kanssa. Puhelin ja muut ystävät ilmeisesti tärkeämpiä kuin minä joka olen fyysisesti läsnä. Kuinkahan moni lapsi kokee samoin kun äiti plärää facebookia...

 

[vierailija]

Netin selaushan on puhelimella monin verroin hitaampaa kuin tietokoneella ja varsinkin kunnon näppäimistön ja hiiren omaavalla koneella.

Kannattaisiko opetella siihen, että mieluummin katsoo ne nettijutut kotona ollessa pelkästään tietokoneelta?

Ja ulos mukaan ottaisi mahdollisuuksien mukaan vain vanhan netittömän puhelimen tai ei puhelinta ollenkaan ja vaan vain kellon käteen ajan katsomista varten? Monesti on tietysti hankalaa, jos ei poissa kotoa ollessa pysty vaikka tarkistamaan jotain asiaa netistä, mutta jos yrittäisi karsia ne älypuhelimen mukaanottokerrat välttämättömään minimiin?

 

[vierailija]

Mä hallitsen someiluni hyvin kun en kanna puhelinta mukanani huoneesta toiseen. Tuo on minusta niin kumma ilmiö. Ollaan sohvalla, puhelin on käsinojalla, mennään keittiöön, otetaan puhelin työtasolle, siis että miksi? Miksi se raahataan joka paikkaan? En käsitä? Eikö se puhelin pärjää yksin jossain? Kai sen nyt kuulee kun se soi?

Ihan vinkkinä aplle, että älä kanna sitä puhelinta mukanasi. Laita eteisen lipaston päälle tai mikä paikka nyt onkaan jossa ei niin vietetä aikaa ja tee niitä kotijuttuja ja ole lapsellesi läsnä. Älä yksinkertaisesti kiinnitä puhelimeen mitään huomiota.

 

[vierailija]

Mua jotenkin puistattaa ihmiset jotka on koukussa puhelimeensa. Se on ärsyttävää ihan siitä syystä, että se on niin turhaa, mitään niin ihmeellistä siellä ei tapahdu, että pitää kokoajan notkua luurin varressa. Ja miksi puistattaa, no vaikka siksi kun se aikuisten somekoukku on vienyt monessa perheessä oman lapsen aseman aikuisen elämässä. Tekis mieli oikein ravistella ja kunnolla kun sellaista näkee.

Terv Edellinen kirjoittaja

millon on ollut siis se aikakausi kun lasten kanssa oltiin ihan koko ajan? Ei koskaan juteltu kavereille, luettu lehtiä, kirjoja tai mitään. Jotenkin naurattaa välillä someongelman liioittelu. Kyllä minunkin isältä sai aina kahdesti kysyä kun luki aamulehtensä, sen jälkeen pihalla jutteli naapurin kanssa tunninkin helposti ja käski mennä leikkimään omiaan, äiti luki kirjoja ja radiota kuuntelivat.

Rajansa tietenkin kaikella, mutta liioittelu on vaan naurettavaa ja sellaista sokeutta nykyajan pahuudesta. Toki sitä on ollut aina sen ajan uudista "hömpötyksistä", kuten romaaneista, radiosta, musiikksta ja televisiosta aikoinaan.

 

[vierailija]

millon on ollut siis se aikakausi kun lasten kanssa oltiin ihan koko ajan? Ei koskaan juteltu kavereille, luettu lehtiä, kirjoja tai mitään. Jotenkin naurattaa välillä someongelman liioittelu. Kyllä minunkin isältä sai aina kahdesti kysyä kun luki aamulehtensä, sen jälkeen pihalla jutteli naapurin kanssa tunninkin helposti ja käski mennä leikkimään omiaan, äiti luki kirjoja ja radiota kuuntelivat.

Rajansa tietenkin kaikella, mutta liioittelu on vaan naurettavaa ja sellaista sokeutta nykyajan pahuudesta. Toki sitä on ollut aina sen ajan uudista "hömpötyksistä", kuten romaaneista, radiosta, musiikksta ja televisiosta aikoinaan.

No öö tottakai saa tehdä muutakin kun olla lasten kanssa, mutta luulen, että tässä koko jutussa oli lähinnä kyse siitä kun se someilu on ihan jo ongelma. Kun lehteä luetaan sitä luetaan, kun jutellaan naapurille niin jutellaan, kun ripustetaan pyykit niin ripustetaan. Lähinnä näissä puhelinriippuvuuksissa on ongelmana se, ettei sitä puhelinta voi jättää hetkeksikään valvonnan alta ja tavoitettavista. Saatetaan sanoa lapselle, että mennään vaan tekemään jotain, silti otetaan puhelin läheisyyteen ja valehtelematta noin 3min välein se on avattava ja katsottava joku juttu. Sama toistuu yleensä kaiken muunkin tekemisen aikana. Voisi olettaa, että netistä luetaan lööpit, palstat ja face, sitten puhelin vaikka edes tunniksi sivuun ja muihin puuhiin, mutta kuten apkin kirjoitti, se ei onnistu. Kyllä minunkin mittapuulla siinä ollaan jo eri asiassa kuin aamulehdenluku ja radion kuuntelu.

 

[vierailija]

Taidan olla ap kohtalotoverisi. Myönnän olevani nettiriippuvainen ja se häiritsee jo muuta ajankäyttöäni. En vain ole osannut irroittautua tästä koukusta.

 

[vierailija]

Mua ärsyttää tuon lisäks se, kun vietän aikaa ystävän kanssa ja sen täytyy vähän väliä viestitellä jonkun toisen kanssa. Puhelin ja muut ystävät ilmeisesti tärkeämpiä kuin minä joka olen fyysisesti läsnä. Kuinkahan moni lapsi kokee samoin kun äiti plärää facebookia...

No ihan sama asia tässä on meneillään, kun aikoinaan television tultua koteihin, täytyi koko muun poirukan olla paikallaan töllöttämässä sitä minkä vanhemmat halusivat katsoa. Kanavia ei ollut monta, mutta koko perhe istui SUURESSA olohuoneessa tuijottamassa samaa kanavaa. Kaukosäätimestä tuli harvainvaltaa myöhemmin, kun se mahdollisti kanavapujottelun.

Lapsilla kun ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sopeutua. Tyhmiä he eivät ole, jos ei vanhemmat omilla tavoillaan pakota tiettyyn kaavaan. Niskavammaisia koukkusormia varmaan tulee enemmän kuin mummoista ja papoista ikinä ennen

Media yrittää tulla perässä. Esimerkiksi Tiilikaisen kannattaisi kieltää pikimmiten mukamakkaroiden myynti, niin saataisiin sianlihat kaupaksi - niihin lihaa yli 98%
No, ei pystynyt lukemaan artikkelia, kun en ole tilaaja enkä halua paperia yhtään postilaatikkoon. Kaikki on muka tehty - höpönhöpön,sanon vaan

 

[vierailija]

Taidan olla ap kohtalotoverisi. Myönnän olevani nettiriippuvainen ja se häiritsee jo muuta ajankäyttöäni. En vain ole osannut irroittautua tästä koukusta.

Mikä koukku? Kalatustermi tuokin, ihan kuin se kala tahtoisi nielaista sen koukun, missä oli mato?

Kansanterveysllaitoksella oli tutkimus, missä todettiin glutamaattien aiheuttavan - hiirille tosin - riippuvuutta. Jätä heti sellaiset pois - eihän niitä turhan takia tuoteselosteisiin ole vaadittu!
http://kaksplus.fi/threads/uunimakkara-miten-se-tehdaeaen.1470535/page-2

Toi tarvis laittaa sille Tiilikaiselle, jonka on muka kaikki keinot käyttänyt...

 

[vierailija]

millon on ollut siis se aikakausi kun lasten kanssa oltiin ihan koko ajan? Ei koskaan juteltu kavereille, luettu lehtiä, kirjoja tai mitään. Jotenkin naurattaa välillä someongelman liioittelu. Kyllä minunkin isältä sai aina kahdesti kysyä kun luki aamulehtensä, sen jälkeen pihalla jutteli naapurin kanssa tunninkin helposti ja käski mennä leikkimään omiaan, äiti luki kirjoja ja radiota kuuntelivat.

Rajansa tietenkin kaikella, mutta liioittelu on vaan naurettavaa ja sellaista sokeutta nykyajan pahuudesta. Toki sitä on ollut aina sen ajan uudista "hömpötyksistä", kuten romaaneista, radiosta, musiikksta ja televisiosta aikoinaan.

Toi on niin totta! Mutta kun jonku olis pitänyt tehdä ne kotihommatkin - missä sun äiti oli, kun isä luki lehteä?

Lehdet tilattiin kotiin, mutta tärkeät henkilöt lukivat monen paikkakunnan lehtiä pysyäkseen "ajan hermolla". Naisten täytyi olla "nuorekkaita" ja kaikkea muuta hömppää. Some saa ne ihmiset liikeelle, joilla ei ole vaihtoehtoja - jos siihen tulee tilaisuus. Ennen se tilaisuus oli puhelimen varassa - ehditkö vastaamaan puhelimeen. Nykyään moni pitää törkimyksenä sellaista, joka ei kiirehdi vastaamaan siihen jne. Kyllä some maailman muuttaa nyt, todella nopeasti. Esimerkiksi:
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjoi...laittoman-maahantulon-jarjestamisesta/721775/

 

[vierailija]

Mä hallitsen someiluni hyvin kun en kanna puhelinta mukanani huoneesta toiseen. Tuo on minusta niin kumma ilmiö. Ollaan sohvalla, puhelin on käsinojalla, mennään keittiöön, otetaan puhelin työtasolle, siis että miksi? Miksi se raahataan joka paikkaan? En käsitä? Eikö se puhelin pärjää yksin jossain? Kai sen nyt kuulee kun se soi?

Ihan vinkkinä aplle, että älä kanna sitä puhelinta mukanasi. Laita eteisen lipaston päälle tai mikä paikka nyt onkaan jossa ei niin vietetä aikaa ja tee niitä kotijuttuja ja ole lapsellesi läsnä. Älä yksinkertaisesti kiinnitä puhelimeen mitään huomiota.

Mulla on niinpäin, et puhelimen soittoääni ei kuulu kauas, mutta tekstiviesti kuuluu. Ei tarvitse vilkuilla kuin muutaman kerran päivässä. Soittelee sitten kun ehti niille, jotka ovat soittaneet. Useimmat laittaa tekstarin, jos en vastaa. Hirmuhelppo