Ajatteletko ikääsi?

[Mummeliisa]

En oikeastaan ajattele ikääni sen kummemmin. Täytän loppuvuodesta 27v. Joskus tunnen olevani henkisesti paljon paljon vanhempi, kun taas toisinaan on ihmeellistä ajatella että minäkö muka olen jo tämän ikäinen Olen siis aikuinen ja lapsi samassa kropassa Joskus harmittaa kun nuoren fyysisen ikäni vuoksi ihmiset saattavat kuvitella etten tiedä elämästä mitään. Kaikenlaista näihin vuosiin on kuitenkin mahtunut. Ja hyvä niin. Tunnen itseni kaiken kokemani jälkeen viisaammaksi ja osaan mielestäni katsoa elämää eri kantilta kuin jos että olisin elänyt ns tavallista tasaista elämää

Minä luulen että on jotenkin yleisinhimillistä ajatella omien kokemusten perusteella, etteivät muut tiedä elämästä mitään - ajatukseen syyllistyvät niin nuoret kuin vanhemmatkin.

Minun tyttäreni teki taannoin tilaustyön yhdelle oikein mukavalle vanhemmalle rouvalle ,joka kehui tuotokset, mutta totesi myös että tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kuinka tyttären työt syvenevät sitten, kun hän "aikanaan joutuu kokemaan joitain oikeita vastoinkäymisiä ja menetyksiäkin eikä elämänsä ole enää pelkkää ikäisensä pintaliitelyä."

Tytär hymyili ja totesi että varmasti tulee aikanaan olemaan monenlaista mielenkiintoista.
Kotimatkalla pysähtyi kukkakaupan kautta ja käväisi sitten viemässä narsissit veljensä, isänsä ja tyttärensä haudoille.

 

[Mummeliisa]

Paitsi jos mummon rollaattorista aletaan huomautella...

Rollaattoria SAA käyttää maalivahtina ollessaan.
Ihan turha valittaa moisesta...

 

[Kerpele]

En ajattele. Paitsi silloin kun minua aliarvioidaan ikäni vuoksi..

Eiku.. pakko korjata. Kyllä mä ajattelen.. Joskus mietin että miten voi olla mahdollista että mä olen elänyt vasta 26-vuotta, kun sielu tuntuu vuosisatoja vanhalta, ja joskus sitä on vaan niin väsynyt kun tuntuu että on nähnyt jo niin paljon. Sitten taas on ihmisiä jotka saattavat olla fyysiseltä iältään kymmeniä vuotta vanhempia, ja tulee tunne että he ovat jopa "nuorempia" kuin minä.. Tiiä sitten mistä johtuu tämmönen, onko se oikeasti joku mielenterveyden ongelma, vai olenko oikeasti lennellyt sieluna siellä täällä syntyen uudestaan..?
Sinäänsä yritän olla uskomatta mihinkään pilipaliin kyllä..

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Rollaattoria SAA käyttää maalivahtina ollessaan.
Ihan turha valittaa moisesta...

No, jos siitä ennakkopäätös on olemassa, hieno homma!

 

[Madicken04]

30+ onkin monella tasapainoinen ikä.
Tosin minulla epäilys että sinun tasapainosi kantaa kyllä useamman vuosikymmenen ...

Itseasiassa ikä oli hankalampi juttu nuorempana kun elämä ei oikein mennhytkään sen mukaan mitä oli etukäteen ajatellut. olin haaveillut saavani lapsia jo tyyliin 18-20v, jokatapauksessa niin että 25v piti olla se ammatti, työpaikka ja tarvittavat pari lasta sekä oma tupa jossain muodossa, sitten olisi voinut vielä myöhemmin tehdä 1-2 lasta lisää noin "vanhoilla päivillä".

Kuitenkin 25v ikäisenä sain juuri opinnot lopuilleen eikä sitä miestä kenen kanssa olisin perheen perustanut ollut vielä löytynytkään. Siinä vaiheessa ja pari vuotta aiemmin mietin ettei tämä nyt ihan niin mennyt kuin piti. Tosin sitten muutaman seuraavan vuoden sisään nuo muutkin palaset löytyivät kohdalleen. Mutta siis kaikkineen muutenkin tämä ikä vaan tuntuu hyvältä eikä vanheneminenkaan sen enempää pelota.

 

[Mummeliisa]

En ajattele oikeastaan. Täytin tänä vuonna 30v. Ikä on vaan jäänyt sellaiseksi numeroksi. Joskus olen miettinyt minkä ikäinen tunnen olevani, ja huomannut etten osaa oikeastaan vastata. Nuorena pidän itseäni edelleen. Saattaa olla niin vielä 50 v .

Enkä huomaa (ainakaan itse) iän vaikuttavan valintoihini elämässä. Suurin vaikuttava muutos syntyi 10 vuotta sitten. Lasten myötä ns. teini-ikä ja relluttelu ja jne jäi taakse. Sen jälkeen ei mielestäni ikäni ole vaikuttanut. Ei tietänkään tuossakaan tapauksessa. Muutoksen syy oli ensimmäinen lapsi.

Kai sitä iän myötä jokainen vähän muuttuu, ja se vaikuttaa myös valintoihin jne... Mutta ainakin itsellä se on tapahtunut niin pikku hiljaa, ettei sitä sinänsä huomaakkaan.

Ehkä minullakin on sellaisia valintoja joihin ikä kyllä vaikuttanut, mutta joita en itse huomaa...
Hyvin mahdollista.

 

[123rfjkbvdtjvi]

Välillä.

Välillä siksi, että ihmiset ikäni kuullessaan usein sanovat hämmästyneinä, että "ai, sä olet sen ikäinen?!" enkä vieläkään tiedä, että minkä ikäiseksi he sitten minut kuvittelivat.

Ja toiseksi siksi, että käyn koko ajan sisäistä taistelua siitä, että pääsisin eroon omasta ajatusmaailmastani, jossa minun pitää suorittaa ja suoritusten kautta tulla hyväksytyksi, ja suorituksiin liittyy myös ikä.

Ja sitä paitsi, keskimmäisellä lapsista on tällä hetkellä jostain syystä ikävaihe, jossa koko ajan keskustellaan iästä. Jos en siis itse muista ikääni ajatella, lapsi kyllä puhuu siitä käytännössä jokainen päivä.

 

[harmailee]

Välillä.

Välillä siksi, että ihmiset ikäni kuullessaan usein sanovat hämmästyneinä, että "ai, sä olet sen ikäinen?!" enkä vieläkään tiedä, että minkä ikäiseksi he sitten minut kuvittelivat.

Ja toiseksi siksi, että käyn koko ajan sisäistä taistelua siitä, että pääsisin eroon omasta ajatusmaailmastani, jossa minun pitää suorittaa ja suoritusten kautta tulla hyväksytyksi, ja suorituksiin liittyy myös ikä. .

Tuo on niin totta, että sitä suorittaa asioita hirveästi, ja ne suoritukset liittyy ikään. Yritän itsekin olla ajattelematta, koska sen toisen lapsen pitäisi tulla, koska pitäisi saada se isompi asunto, koska minun pitäisi olla siinä-ja-siinä-pisteessä elämässäni... Ekat 25 vuotta elämästäni tähtäsin siihen koulutukseen, työpaikkaan ja perheeseen. Nyt kun olen 27, mulla on koulutus - tosin hankin varmaan joskus vielä toisenkin ammatin itselleni, nykyinen akateeminen ei ehkä sopinutkaan mulle - työpaikka ja lapsi, mutta edelleen sitä sitten kasaa niitä paineita itselleen ja miettii ikäänsä.

Se on varmaan naisille tyypillistä juuri siksi, kun biologinen kello tikittää... En ainakaan miehessäni huomaa tällaista ollenkaan! Siis että miettisi omaa ikäänsä tai että mihin ikään mennessä mitäkin "pitäisi" saavuttaa.

Ja minäkään en koskaan tiedä, minkäikäiseksi minua luullaan, koska useimmiten ikäni kertoessani saan juuri tuon "Ai sä olet sen ikäinen!" vastauksen. Puhelimessa ilmeisesti kuulostan ikäistäni vanhemmalta mutta kasvotusten päinvastoin... Tai jotain.

 

[Jotta]

Ajattelen, ettei sitä kannata ajatella.

 

[123rfjkbvdtjvi]

Tuo on niin totta, että sitä suorittaa asioita hirveästi, ja ne suoritukset liittyy ikään. Yritän itsekin olla ajattelematta, koska sen toisen lapsen pitäisi tulla, koska pitäisi saada se isompi asunto, koska minun pitäisi olla siinä-ja-siinä-pisteessä elämässäni... Ekat 25 vuotta elämästäni tähtäsin siihen koulutukseen, työpaikkaan ja perheeseen. Nyt kun olen 27, mulla on koulutus - tosin hankin varmaan joskus vielä toisenkin ammatin itselleni, nykyinen akateeminen ei ehkä sopinutkaan mulle - työpaikka ja lapsi, mutta edelleen sitä sitten kasaa niitä paineita itselleen ja miettii ikäänsä.

Minulla ei itsellä ollut minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa siitä, että pitäisi jossain tietyssä iässä olla perhe, lapsia, puoliso. Tai ellei ennakkosuunnitelmaksi lasketa sitä, että etukäteen arvelin että minkä varmaankin, jos joskus puolison "hankin", hankin sellaisen sitten kun olen päälle nelikymppinen En muutenkaan pidä lapsiani suorituksena, ne liittyy aina johonkin muuhun, lähinnä ammatilliseen jne suorittamiseen.

Minullakin on koulutus, perhe, ja alanvaihto tai -laajennus toiveissa.

 

[PölyEsteri]

Aiemmin mun on ollut vaikea edes muistaa ikääni, nyt mä kelaan sitä koko aika, kun se on tasan 30. Mietin sitä ikää ehkä siinä mielessä, että oho, miten mä oon tän ikäinen, kun viimeks olin joku 16. Valintoihin tai tekemisiin mun ikä ei vaikuta oikeastaan. Tai sillä tavalla ehkä, että joskus olen miettinyt vaikka vaatteista ja hiuksista, että hyhhyh, onkohan tämä kolmekymppisen valinta... En välttämättä haluais kadottaa sitä fiilistä, että oon 16.

 

[harmailee]

Minulla ei itsellä ollut minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa siitä, että pitäisi jossain tietyssä iässä olla perhe, lapsia, puoliso. Tai ellei ennakkosuunnitelmaksi lasketa sitä, että etukäteen arvelin että minkä varmaankin, jos joskus puolison "hankin", hankin sellaisen sitten kun olen päälle nelikymppinen En muutenkaan pidä lapsiani suorituksena, ne liittyy aina johonkin muuhun, lähinnä ammatilliseen jne suorittamiseen.

Minullakin on koulutus, perhe, ja alanvaihto tai -laajennus toiveissa.

Miksiköhän minä pidän sitä lasta hirveän isona suorituksena? No, kärjistäen tietysti, mutta siis alitajuisesti koko ajan pelkäsin, että jos en saa lasta ajoissa, se jää kokonaan saamatta!

Nykyiset paineet liittyy lähinnä siihen isomman asunnon saamiseen, ei niinkään työelämään, siellä olen tilanteseeni ihan tyytyväinen tällä hetkellä.

Eikä sitä ikäänsä tietenkään päivittäin ajattele. Aina välillä vaan huomaa jonkun uuden rypyn silmäkulmassa ja ajattelee, että kas vain! Mistäs tuokin tuli? Vaatekaupassa kyllä ajattelen monestakin vaatteesta, että ehkä 10 vuotta ja 5 kiloa sitten tuo olisi ollut tosi hieno, mutta nyt otan tämän hiukan hillitymmän version.

 

[Huspati Huta]

Joo, kyllä minä ajattelen. Enemmän näin kun tulee pyöreitä tai viisiä vuosia täyteen. Nyt esim, kun piti ajokorttia varten toimittaa todistus näöstä ja muutenkin. Ammattiini jotenkin liittyy, että kaikki ovat hyvin tietoisia omasta ja toisten iästä, samoin eläkeiästä En juurikaan ajattele, että jotain olisi ohitse iän vuoksi, vaikka niinkin varmasti on. Ne ovat lähinnä sellaisia asioita, jotka saavatkin olla ohitse jo. En tunne itseäni vanhaksi mitenkään negatiivisessa mielessä, vaikka olenkin melko vanha jo. Ikä ei ole minulle paha asia. En nuorenakaan ajatellut, että onpa ihana olla nuori tai onpa kamala olla nuori. Jos johonkin olen ollut itsessäni tyytyväinen, niin ikääni, vaikka sehän nyt ei ole mitenkään omaa asiotani tai että siihen mitään voisi vaikuttaa.

 

[tyttelii]

Olen 16 vuotias ja nyt tälläki hetkel työharjottelussa, niii vanhemmat ihmiset suhtautuu muhun välinpitämättömästi, yrittää pitää juoksupoikana yms. Jotkut sanoo että voi voi kun sä olet vielä niin nuori, mutta kateelliset huutelee. En mieti ikääni niin, että olen alempiarvoinen, koska olen nuorempi. Mutta kyllä on ihanaa olla vielä nuori

 

[Aamuäree]

Lähinnä huonoina päivinä.

 

[Lilith Le Mort]

Välillä ajattelen että onpas sitä jo "vanha". Mä teen mitä haluan. En ajattele onko se sopimatonta minun ikäiselleni. En nyt tietenkään teinks rupea. Täytän tänä vuonna 41v.

 

[Lilith Le Mort]

Olen 16 vuotias ja nyt tälläki hetkel työharjottelussa, niii vanhemmat ihmiset suhtautuu muhun välinpitämättömästi, yrittää pitää juoksupoikana yms. Jotkut sanoo että voi voi kun sä olet vielä niin nuori, mutta kateelliset huutelee. En mieti ikääni niin, että olen alempiarvoinen, koska olen nuorempi. Mutta kyllä on ihanaa olla vielä nuori

Tollaset aikuiset ovat typeriä.