Ajatteli polttaa

[poroksi vaan]

vanhat päiväkirjat. Ne on niin täynnä ahdistusta ja aina pelkään et joku pääsee lukeen niitä . En oikein tiedä edes miksi olen säästänyt niitä...

 

[leijona76]

Siitä vaan. Itekin poltin ettei kukaa pääse lukemaan, itsekään en enää halunnu niitä säilyttää.

 

[Tää on niin totta]

Missään vanhassa ei kannata koskaan piehtaroida. Syntyy takuuvarmasti aina ahdistusta, kaunaa ja ehkä ikäviä puheluita.

Nimim. Sivusta seurannut yli 30 vuotta

 

[Muumidaa]

Mulla on ollut verrattain melko kepee lapsuus ja nuoruus, toki murrosikään kuuluvaa ahdistusta oli, mutta aattelin säästää päiväkirjani mun tyttärelle ni voi lukea mitä mutsi kelas saman ikäisenä.

Mut joo, vähän ohi aiheen tämä.

 

["joops"]

Mietin tos viikonloppuna et jos yhtäkkii kuolen on juoruämmät heti tonkimassa mun tavaroita, eli tuhoon myös

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mä olen myös polttanut. Olen pitänyt päiväkirjaa nuorempana (12-19 v.) eikä ne todellakaan sisältäneet semmoista tekstiä, jota toivoisin mun lasten lukevan. Eikä mulla itselläkään ollut mitään mielenkiintoa niitä enää säilytellä, joten takkaan pistin.

 

["Vieras"]

Sivusta seurannut, miten niin vanhassa piehtaroida? Puheluita, kenelle? Saa mun puolesta soittaa, vaikea vaan haudan taa... Itse säästän kaikki päiväkirjat ja henkilökohtaiset paperit, tekstiviestit kirjoitan ylös jne, osin siksi että suunnittelen kirjoittaa muistelmat joskus ja helpompi jos autenttisia muistelmia tallella. Muutenkin haluan säästää, ovat osa elämääni josta olen ylpeä.

 

["aha"]

[QUOTE="Vieras";27716864]Sivusta seurannut, miten niin vanhassa piehtaroida? Puheluita, kenelle? Saa mun puolesta soittaa, vaikea vaan haudan taa... Itse säästän kaikki päiväkirjat ja henkilökohtaiset paperit, tekstiviestit kirjoitan ylös jne, osin siksi että suunnittelen kirjoittaa muistelmat joskus ja helpompi jos autenttisia muistelmia tallella. Muutenkin haluan säästää, ovat osa elämääni josta olen ylpeä.[/QUOTE]

ootsä joku julkkis vai muuten mielenkiintonen, vai ihan tylsistynyt provoilija

 

[Ultramariini]

Minä taas olen katunut sitä, että poltin kaiken teinivuosiltani.
Vuosiin koin sen hyvänä asiana, mutta joskus olisin sittenkin halunnut lukea niitä.
Ehkä olisin saanut vielä tartuntapintaa siihen ihmiseen, joka silloin olin. Ja ehkä se toisi näkökulmaa oman teinytyvän tyttären ymmärtämiseen.

En tarkoita sitä, että mieltäisin meidän olevan täysin samanlaisia, mutta ehkä omien angstisten ajatusten lukeminen voisi olla valaiseva kokemus.



Ei päiväkirjojen säästäminen tarkoita aina vanhoissa vellomista. Toki sitäkin voi olla.
Mutta se polttaminen, vaikka edustaisikin tarvetta laittaa joillekin asioille päätepisteen, voi luoda myös itselleen sellaisen osaksi valheellisen mielikuvan, että kun " asiat " polttaa, niitä ei enää ole.

Ja nyt siis puhun omasta näkökulmastani. Poltin päiväkirjat, revin kuvat, hävitin paljon asioita.
Koska en halunnut olla se ihminen, joka niissä olin. Liekit eivät sitä ihmistä kadottaneet.


Aika muutti kylläkin, mutta joskus tosiaan kaipaisin pientä tartunta/ tirkistyspintaa siihen millainen silloin olin.