AJATUKSESTA YRITYKSEEN 11

Huomenta, täällä vähän flunssainen olo, mutta eiköhän se mene levolla pois.Sain miehen eilen houkuteltua pupuilemaan, ei ollut vielä niin flunssainen..eli nyt pitäisi olla ainakin riittävästi simppoja, siis että ei ole niin väliä milloin ovis on ollut. Tosin pelkään vaan niin paljon että tämä kierto nyt ollutkin jotenkin erilainen ja siksi tätä pientä vuotoa..Mietin kun kävin alkukierrosta gynellä ja sen jälkeen tuli myös tätä vuotoa, että ehkä tutkiessaan laukaisi jonkun jutun ja mun kroppa ajatteli nopeuttaa kiertoaan...no joo, en vaan tajua mutta viimeistään parin viikon päästä tämä on ohi.

Kunpa olisikin jotain kiinnittymisvuotoa, mutta en vaan usko. Siis kun kp15 alettiin jtp ja tämä vuoto alkoi siitä viikon päästä(kp22) ja nyt siis menossa kp26..niin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta että olisi ovis ollut niin paljon normaalia aiemmin ja heti olisi tärpännyt..ehkä mulla ei ole ollut ovista ollenkaan tässä kierrossa ja tämä vuoto ennustaa vaan menkkoja jotka alkavat normaalia aiemmin.

Onko meillä enää ketään jännäilijöitä?

 

kuulin just että yks kauempi tuttu, tai semmonen jonka tiedän on raskaana...itku siitä eilen illalla tuli kun toivoin että minäkin olisin... kaikki muut on raskaana paitsi minä!
mies onneks ymmärsi ja otti kainaloon...
Mut kyl täs paineita tulee kun oltiin porukalla viettämässä iltaa ja sitten yks kaveri että ai sekin on raskaana no koskas teille tulee... mulla ku oli valmiiks jo paha mieli niin sanoin että en tiiä tuleeko koskaan.. sain kyyneleet pidätettyä ja onneks muut jatko juttuaan...
oli kyl niin kova tälli et ihminen josta en olis uskonu että heti hankkii vauvaa, niin on raskaana jo nyt... äh! no jokainen tavallaan, ja ilonen olisin toki ollut jos se olisi joku läheisempi mut kateus nostaa päätään :/
ei oo kiva tunne ei :/
Odottelen nyt että viikko menis niin oviskin lähenis jos siis tapahtuu joka kierrossa.. mun kierto ku nyt on siihen 37n jumiutunu..suurinpiirtein ainakin..
Mulla on nyt ainakin 4 tuttua jotka ovat raskaana ja ootan kauhulla sitä että kuinka monta lisää on ennen minua... että kuinka monta kertaa sitä joutuu kyynelehtimään vaikkei pahalla tarkoita mutta kun kovasti toivoisi itselleenkin sitä onnea...

mutta siis läheisten raskauksista en ole kateellinen, vain onnellinen, ja Erica lasketaan näihin läheisiin ) ihan tosi!!

 

Iltapäivää, päivän raittiin ilman annos on tälle päivää täytetty. Ollaan koko päivä touhuttu pihalla ja äsken käytiin koiran kanssa pitkällä metsälenkillä. Nyt on ihan "kuumeinen" ja väsy/puhti pois olo. Raittiinilman myrkytys .

Mites Roosan polttarit meni? Toivottavasti oli hubaa ja että tänään päässä takovat sepät ovat kilttejä Tulehan kertomaan kun olo hieman normalisoitunut...hih

Voi mi-iu, noi on aina kamalia juttuja. Eihän sille mitään voi että pahoittaa mielensä jos lähipiiristä tulee vauva-uutisia. Itsekin olen itkuni itkenyt saman asian takia *lohtuhali*

Mulla on nyt vähän vastaava tilanne mutta käänteisenä. Mua pelottaa tosi paljon että menetän parhaimman ystäväni. Tilanne on se, että hän on miehensä kanssa yrittänyt vauvaa nyt nelisen vuotta. Monen monta ivf:ää on takana ja nyt on parhaillaan menossa taas uusi hoito. Ensi ti ois tarkoitus poimia munasolut talteen.
Mietin tosi pitkään miten kerron tämän uutisen. Me puhuttiin tästä kesällä, eli siitä jos tulee sellainen tilanne että raskaudun ennen häntä. Hän sanoi että toivottavsti sitten ymmärrän että hän on iloinen puolestamme mutta että se tulee sattumaan ja paljon. Tämän tietysti ymmärrän täysin! Ja lupasin kertoa asiasta heti kun/jos siinä tilanteessa ollaan. Hän vannotti etten pitäisi asiaa häneltä salaisuutena vain sen takia että heidän tilanne on mitä on.
No, nyt olemme siinä tilanteessa. Mietin milloin olisi paras hetki kertoa hänelle ja päädyin eilen soittamaan hänelle. Minusta asiasta oli nyt hyvä kertoa, koska ensiviikolla, jos kaikki menee hyvin, saa hän hedelmöittyneet alkiot takaisin. Ja en halunnut että silloin tulee järkyttäviä uutisia. Lisäksi hän tiesi kiertoni, joten olisin joutunut pahimmassa tapauksessa valehtelemaan jos hän olisi kysynyt ja täten pyörtämään lupaukseni.
Noh, tein vaikeaampaa vaikeamman puhelun eilen ja harmitti kamalasti "satuttaa" toista. Musta oli parempi kertoa asia puhelimessa, eikä niin että ollaan kaupungilla kahvilla jolloin itkulta ei pääse karkuun. Hän lupasi soittaa mulle tänän uudestaan, mutta sanoin että ei kiirettä. Ota aikaa ja soitat sitten kun siltä tuntuu.

Mua harmittaa tosi paljon tämä ja olo on tosi ristiriitainen. Olen älyttömän onnellinen tästä mutta samalla tunnen syyllisyyttä...toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Asiat tulee muuttumaan meidän välillä ihan varmasti jos he eivät onnistu. Musta tulee hänelle elävä muistuttaja siitä onnesta mitä hänellä ei ole.
En voi soittaa parhaalle ystävälleni ja iloita, hössöttää ja höpötellä vauva-asioista. Asiasta tulee tabu, josta ei voi puhua

Mitä mieltä te olette tästä? Vinkkejä miten toimisin parhaiten, niin etten loukkaisi rakasta ystävääni?

Sitten tämän hetkiseen olotilaan. Tää on ihan hassua, en jotenkin usko koko juttua, ja tänä aamuna tein viidennen raskaustestin . Kahta viivaahan sekin näytti, joten uskottava se kai on! Hih.
Olen nyt nukkunut perjantain jälkeen todella huonosti, tai siis yöt olen nukkunut suht putkeen mutta seiskan aikoihin kun alkaa puoliksi heräillä, niin asia on muistunut heti mieleen ja nukkumisen on voinut unohtaa sen jälkeen. Kaiken maailman ajatukset pyörii mielessä, tunnelma on iloinen , odottava, epäuskoinen, hämmentynyt, pelkokas ja välillä jopa hysteerinen Suurin pelko on että "tinolla" ei ole tarpeeksi tarrasukkia matkassa.

Raskausoireita ei oikeastaan ole. Vatsaa vihloo aina välillä ja eilen kaupoilla olin ihan varma että nyt se meni kesken ja vuoto alkaa. Mutta ei, onneksi. Rinnat ovat tavallista enmmän aremmat, ei suorastaan kipeät, vaan sellaiset pingottuneet ja täyteläisemmän tuntuiset. Mies jos kyseli että milloin ne alkaa kasvamaan (miehet... *silmien pyörittelyä*)
Viime viikolla mulla oli koko ajan kylmä, joten kaipa se näin jälkikäteen voidaan lukea raskausoireeksi. En silloin uskaltanut sitä sihen yhdistää.
Eilen rakasteltiin ekan kerran uutisen jälkeen. Mua jotenkin pelotti ensin koko homma, ja orgasmi arvelutti. Supistaahan se koko kohtua ihan kiitetävästi. Mutta jos siitä ois haittaa, niin ei kait maailmassa lapisa ois?! Joten annettiin mennä vaan eikä mitään jälkikipuiluja tullut.
Mies jotenkin kiihottuu ihan älyttömästi ajatuksesta rakastella raaskaan olevaa vaimoaan. Aika suloista musta

Hei ketäs me jännäillään seuraavaksi? bd bd Nyt rytinällä niitä plussia, putki on avattu!!

Sori ylipitkä teksti ja vuodatus.. :/

 

Heipä hei täältäkin! Krapulassa on tullut oltua ja pikkuhiljaa heräilen uuteen elämään...

Pahan kysymyksen kyllä pistit Erica! Vaikea mitään sanoa Mutta miten olisi suora puhe kaverisi kanssa ennenkuin asiasta tulee tabu? Ts kertoisit miltä sinusta tuntuu ja mitä pelkäät... Tai mua on ainakin ihmissuhteissa usein helpottanut avoin keskustelu ja yleensä vastapuoli reagoi ihan eri tavalla kuin pelkäsin. Uskon kyllä, että saatte asiat ajan kanssa soviteltua yhteen. Ja ken tietää, jos asiat käy hyvin, olette yhtäaikaa raskaana

 

Erica, on tosiaan paha juttu. Tuo suoraan puhuminen tietysti auttaa, mutta jotenkin ymmärrän ystävääsi ja sitä jos heillä ei nyt onnistu, niin vaikka olisit kuinka avoimesti kertonut pelkosi ja hän sanonut että voit huoletta puhua vauvajuttuja, niin tuskin silti niitä haluaisi yhtään kuunnella..varsinkin nyt kun heillä vielä tuo yritys käynnissä/asia niin tuoreena. Jos olisivat jo luovuttaneet ja hyväksyneet lapsettoman elämän niin tilanne voisi olla vähän helpompi.

Ihana kuulla että teillä on kaikki hyvin, mites nyt eteenpäin? soitatko heti huomenna neuvolaan ja siitä se sitten lähtee vai miten kuuluu toimia?!

Mä uskon että meilläkin mies olisi ihan onnessaan kun nyt jo pohtii miten kauniilta näyttäisin raskaana. Ja tietty rakastelu voi ensin jännittää, mutta toi on ihan hyvä asenne että ei ihmisiä näin paljoa olisi jos kaikki normaali elämä olisi haitaksi =)

Mä jännäilen 27-30.9 eli vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa jos kierto siis sen normi 37pv. Inhottaa kyllä kun alkukierron on aina niin lungisti ja hermoilematta ja sanoo hyväksyvänsä sen mitä ikinä tuleekaan, mutta tässä vaiheessa alkaa aina vähän miettimään ja toivomaan vaikka kuinka yrittäisi vaan olla.

Miten Erica nyt tuon työn suhteen? oletko sitä vielä miettinyt/murehtinut?

Mi-iu, mulla on niin sama juttu. Tuntuu että lähipiirissä sellaisetkin joiden ei vielä yhtään odottanut hankkivan lasta, ovat raskaana. On jotenkin niin ulkopuolinen olo kun toiset puhuu vauvantarvikkeista jne ja itse vasta jossain haaveissa on raskaana. Se kyllä helpottaa ainakin mua, että mies jaksaa halitella kun tarvitsen. Rutistukset!

 

Krapulainen tunnelma täälläkin... :O

Kiva lukea Erican alkuraskauden tunnelmia, toivottavasti jaksat jatkossakin meitä ilahduttaa. Teillä tuntuu ystäväsi kanssa olevan hieno suhde, kun olette etukäteenkin jo käsitelleet arkaa aihetta. Teit oikein kertoessasi raskaudesta heti, salailu satuttaa varmasti enemmän. Ystäväsi varmasti tarvitsee tukeasi jatkossa ja kykenee myös ajan kanssa iloitsemaan kanssasi. Anna hänelle tilaa, jos hän sitä tarvitsee -tee kuitenkin selväksi miten tärkeä ystävyytenne sinulle on. Älä jätä häntä kuitenkaan ulkopuoliseksi yhdestä elämäsi upeimmasta asiasta. Toivottavasti heilläkin tärppää ja saatte yhdessä nauttia äitiydestä!

Sunnuntain jatkoja!

 

mul taitaa olla nyt pikkasen apeita nää jutut vauvahaaveiden suhteen... tai ku tänäänkin kuuli juttua "ku ei olla saatu mitään aikaseks" ja se ja sekin on jo raskaana.. kyl tuli taas paha mieli.. vaikka kaverit ei sitä niin ollenkaan tarkoita, mut kyl must tuntu vähä ulkopuoliselta ku isit leikki lasten kans lattial ja sit kyseli et no millos mun mies liittyy seuraan... ja sitten puheet lapsista että "sitä ei voi tietää ku vasta sit ku on oma lapsi.." jutut.. ei ne ennen ole tuntunu näin tältä.. ulkopuoliselta ja pahalta.. ja tiedän todella että kaverit ei sitä niin tarkoita miten mä sen nyt käsitän...
On vaan joku toivoton olo näiden haaveiden kanssa ja mieli maassa.. mutta kyllä tämä vielä tästä... toivon mukaan..

Kiitos rutistuksista!!

Mä aina ajattelin ettei mulle tämmöstä masennuskompleksia tästä asiasta tule mutta nyt kyllä on... kun ei vaan kauaa kestäisi..

 

musta vaan tuntuu et mä en kestä mitään raskausjuttuja enää puolitutuilta... lähipiiristä voisin kestää ja jaksaakin.. mutta tänään en jaksanut edes kuulla kun kaverille (miespuolinen) oli tullut vauvakuumetta taas vaikka sillä yksi lapsi onkin jo.. Mä en jaksais että muut saavat vielä lisää ja lisää kun ite ei pääse edes alkuun... tää on niin vaikeesta... toisaalta olis niin onnellinen, mutta toisaalta toivon koko sydämeni pohjasta että he ei alkais viel yrittää ku muuten sattuis niin paljon jos ei itellä oo tapahtunu mitään..
Ja tää vasta tuntuukin kamalalta kun on niin itsekäs... jotenki mä kyl hajoilen ku kuuluu noita raskaus/vauvajuttuja nyt koko ajan.. ja viel ku on valmiiks jo maassa niin ei vaan pystyis enää kuulemaan!! :´(
*syvä huokaus*

Antakaa anteeksi tämä vuodatus... en vaan tiedä kelle muulle purkaisin näitä kamalia ajatuksia..

 

mä taidan olla aika kamala... :/
Tekis mieli vaan vetäytyä kuoreeni ja unohtaa kaikki ajatukset vauvoista... en uskonu et mikään mikä liittyis lapsiin/vauvoihin vois satuttaa mua näin paljon...
miten sitä niin toivookin että olisi raskaana.. ja jos sitä ei heti tapahdu niin olo on tämä.
No onneks tiistaina alkaa uusi työ jos se vaikka veis ajatuksia pois näistä kamalista.. ja olisin sitten taas oma iloinen itseni... toivotaan!

 

Voi mi-iu! En varmasti ole oikea ihminen kirjoittaan, mutta kun täällä langoilla pyörin..

Tosiaankin, muistan kyllä nuo tuollaiset tunteet. Silloin kun alettii yrittään tätä esikoista, niin se ei tosiaankaan tullut heti. Päätettiin tai päätin jättää ehkäisyn pois huhtikuussa, että meidän vauva syntyy sitten tammikuussa. En pitänyt yhtään hankalana, aattelin et heti olen raskaana. No, kuinkas kävikään, ei tullut vauvaa tammi-helmi-maalis-huhti-touko-kesä- eikä heinäkuussa. Elokuussa sitten sain syliini tuon meidän pojan! Ei se tosiaankaan heti aina tärppää. Mukava jos tärppää, heidän ei tarvitse käydä noita tunteita läpi, mitä pitempään yrittäneet käyvät..

Yritän tsempata sinua hirveästi. Muistan tarkasti kun veljeni vaimo ei meinannut kertoa, että hänen siskonsa saa vauvan. Senkin muistan, kun oltiin juuri kaupassa silloin niin sydämeni käpertyi kasaan.. Silloin tuli olo, meille ei ikinä tule. Mutta toisin kävi ja niin käy teillekkin. Ei välttämättä vielä ensi kuussa tai sitten, mutta kyllä se tulee, vähiten kun odottaa!! Tsemppiä oikein kovasti, kyllä se vielä iloksi muuttuu!

 

kiitos maijuliini!!
Kyllä tämä vielä tästä... muutamat kyyneleet taas vuodatin suihkussa ja mieskin halaili ja paijaili... eikä me olla kauaa yritetty edes..tjot alotettii pari kk ennen virallista yritystä.. mutta kun nämä kierrot on niin pitkiä että saa aina vaan odottaa ja odottaa... ja tuntuu että kaikki vaan raskautuu tosta noin (siis ei täällä vaan live-elämässä)..
ja kaikki mainokset ja tv-ohjelmat, pelkkiä raskauksia, abortteja jne ja kyyneleet tulee taas silmäkulmiin...

Mutta eiköhän meillekin ajallaan se haikara löydä, toivotaan..
Kiitos että saan tänne purkaa typeriä ajatuksiani! te ootte tosi tärkeitä! Ku ei mulla muuten olisi semmosta ihmistä jonka kanssa jauhaa näitä "ongelmia", kun jotenkaan sitä ei pysty avautumaan nyt varsinkaan niille joilla on jo lapsia.. ei vaan kykene, varsinkin kun heillä on pieniä lapsia..

Kiitokset kaikille ja paljon halauksia!!

Mi-iu

 

Huomenta kaikille, olittepa olleet eilen apeissa tunnelmissa! Toivottavasti mielenne on jo parempi. Olen samaa mieltä kaikkien kirjottaneiden kanssa. Ericalle tosin huomauttaisin,että sinulla on kaikki oikeus nauttia ja iloita raskaudesta ja kehoittaisin vielä muistamaan, että se ei ole keneltäkään pois. Yhtä lailla kuin sä tuet ystävääsi, yrittää hän varmasti iloita raskaudestasi. Mitä mä mietin, niin mä varmaan keskustelisin asian läpikotaisin hänen kanssaan ja sitten vain säästäisin häntä vauvajutuilta. Tosin tukeani tietenkin jatkaisin. Mut lähinnä: sulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudesta. Se hösssöttääkö siitä ystävälleen on eri asia...

Mi-iu, tiedän tunteen. Mulla on ihan sama tilanne. On kyllä upea lukea Maijuliinin kirjoituksia! Kiitoksia! Niistä saa itsekin voimaa ja uskoa, että kyllä me jossain vaiheessa onnistutaan. Tosiaan toivon, että myös Erica jatkaa tänne puolellekin kirjoittelua!!

Täällä vedellään viimeistä työpäivää ja harmitellaan sadetta ja menkkoja. Näyttävät vetelevän jo viimeisiään. Katse on jo puolentoistaviikon päässä olevasta oviksessa ja juhannusvauvassa. Taas taistoon!!! Jospa toi ympäristön muutos vaikuttaisi positiivisesti raskautumiseen... Tänään saan analyysin spermatuloksista (tiedän sitten seisonko päälläni oviksen aikaan) ja keliakiatestistä.

 

Huomenta!

Minkä pahan ajaisi pois . Jotenkin en vielä osaa mennä tuonne toiselle puolelle, joten notkun täällä ainakin toistaiseksi vielä

Kiitos kaikille kommenteille tuosta ystävä-tilanteestani. Niin, olen kyllä samaa mieltä, että on parempi puhua avoimesti asiat läpi. Mutta nyt pallo on hänellä ja hän ottaa yhteyttä sitten kun jaksaa/haluaa. Ymmärrän täysin että tekee pahaa ja kipeetä. Harmittaa vain toisen puolesta niin kamalasti kun he ovat kerta toisen jälkeen saaneet pettyä karvaasti Toivotaan että se pieni sielu löytää myös heidän luokseen!

Sade kyseli niistä työkuvioista. Ajattelin edetä haussa niin pitkälle kuin pääsen ja annan heidän päättää antavatko he minulle mahdollisuuden vai ei, eli kerron rehellisesti tilanteeni. Se on sitten kohtalon käsissä miten käy.

Tänään juu ajattelin soittaa äitiysneuvolaan ja varailla aikaa ekaan käyntiin Se on täällä Espoossa kai 10- 14 vk paikkeilla, mutta juteltiin miehen kanssa että halutaan käydä yksityisellä varhaisultrassa ennen tätä. Joten soitan yksityisellekin tänään ja varaan ajan seiska viikon tienoille kun sydänlyönnit alkaa näkyä Jänskää!

Mulla oli eilen koko illan ihan valtavan huono olo. Toivottovasti ei ennakoi tulevaa 3 kk olotilaa kun näin aikaisessa vaiheessa alkaa paha olo noin kamalana! Mutta en valita, nautin nyt niin hyvässä kuin pahassa kaikesta mitä tämä raskaus tuo tullessaan!

Mieheltä pääsi eilen pieni itku. Kai se nyt vasta jotenkin iski tajuntaan että siitä on tulossa isä. Mulle tää on edelleen jotenkin epätodellista. Näin äitiä kaupungilla lauantaina, ja voi että olisin halunut kertoa, mutta päätettiin miehen kanssa että kerrotaan sitten vasta sen varhaisultran jälkeen. Kun oikeesti nähdään onko siellä edes ketään

Mutta nyt takaisin sorvin ääreen! Mukavaa uutta viikkoa kaikille!!

 

luin juuri äsken että Rasmuksen Lauri ja PMMPn Paulakin saavat vauvan!! siinä tosin luki että ei mikään yllätysvauva että on väkerretty, mutta silti! tuli jotenkin tosi paha olo..ja joo, ei ole minulta pois jne, mutta jos tuntuu pahalta niin tuntuu pahalta..siis miksi juuri nyt on itse alkanut yrittämään kun on menossa vauvabuumi?? viime vuonna olisi ollut paljon "helpompaa" yrittää kun ei joka päivä lehdessä lukenut että tulee jollekin vauva..aargh...

 

Mi-iulle rutistukset!! toivotaan että plussa löytäisi meidät kaikki pian!

Mekin ollaan miehen kanssa jo mietitty että ehdottomasti mennään yksityiselle ultraan jotta ei tarvi jännätä ihan niin pitkään. Mä olen niin skeptinen luonne että en varmaan uskalla iloita ennenkun tiedän että siellä varmasti on joku.

 

jatkan vielä tätä yksinpuheluani...oletteko huomanneet että nykyään on vallalla lapsi, mutta ei avioliittoa??? nyt melkein kaikki julkkikset ja tututkin hankkivat lapsen mutta eivät mene naimisiin. (joo,olen vähän vanhanaikainen..). Ymmärrän avoliitot hyvin, mutta eikö olisi jo lain kannalta helpointa mennä naimisiin jos lapsi tulee niin säästyisi monelta turhalta vaivalta? vai eikö olla varmoja siitä haluaako olla toisen kanssa loppuikänsä? tuli tuosta aamu-uutisesta mieleen, että tulikohan heillekin sellainen "kaverit saa vauvoja, voitais kai mekin hankkia"-fiilis, siis kun molemmissa bändeissä on juuri tuloillaan/tullut vauva, niin ehkä kokivat että jäävät muuten ulkopuolisiksi jos eivät itsekin hanki vauvaa..

Missäs muuten Saana on? mökillä karhujen kanssa??

 

Ihana lukea Erican tuoreita kuulumisia meitä kaikkia varmasti kiinnostavasta aiheesta :-D Toivotaan että se huono olo oli vaan päivän juttu... Olisi tosi ikävää olla esim. 3 kk joka päivä naama kalpeana :-S Olen samaa mieltä muuten angsterin kanssa: nauti ihan itsekkäästi odotuksesta :-D

Tuosta sinun ja ystäväsi suhteesta. Minulla ja siskollani oli hieman samanlainen tilanne. Vaikka itse en ole varsinaisesti haaveillut vauvasta kuin vasta vähän aikaa, oli siskon raskaus aika ahdistava juttu. Täytyy myöntää, että silloin kävin läpi mielessäni koko parisuhdehistoriani ja purin sen pieniksi paloiksi. Vasta sen jälkeen, päästyäni sopuun itseni kanssa, pystyin suhtautumaan siskoni raskauteen "niin kuin kuuluu". Mutta täytyy myös tunnustaa, että viime viikon pettymyksen jälkeen en olisi osannut kohdata heitä ilman masentuneita ajatuksia.

Kerroin muuten eilen illalla miehelle, että meidän jutturingistä yksi sai plussan ;-) Eli käytin Erican uutisia hyvänä keskustelunavauksena, hih. Pääsin siinä sitten kertomaan omiakin ajatuksiani ihan luontevasti ja jotenkin tuntui että mies ymmärsi mitä ajoin takaa :-D

Täältä sateen keskeltä kaikille hyvää maanantaita!

 

avasin uuden ketjun

 

Iipi, mikä tilanne sulla on?

Sain juuri tiedon, että mulla ei ole keliakiaa (aiheuttaa keskenmenoja)... no, kaikki täytyy testata..