Lissu28 28+26 Y12/05
Neilikka 26+26 Y01/07
Iipi 32+36 Y02/07
Angsteri 28+31 Y3/07
Anna 27+25 Y04/07
Minni 26+25 Y04/07
Rosa78 29+32 Y05/07
Ballerina 30+28 Y06/07
Sade81 26+28 Y06/07
Mi-iu 22+26 Y08/07
Maijuliini81 26+26 poika 08/06, TJOT 08/07
Saana
Plussanneet
Erica 31+34 Y3/07 +09/07
Moikka tytöt.
Poistin itseni listalta. Me saatiin lääkäriltä huonoja uutisia. Mun miehen spermassa on vikaa. Näin alustavasti tutkimuksissa todettiin että hänen spermassaan ei ole siittiöitä. Keskiviikkona otetaan uusi näyte tuloksen varmistamiseksi.. Jos osaisin sanoin kuvailla mitä tää kaikki nyt tuntuu.. Pahinta on kun tarvii väkisin pysyä vahvana, kun tosiaan olen äitini luona, enkä halua vielä mitään kertoa. Mun tekis mieli vaan itkea aamusta iltaan. Mulla on tällä hetkellä niin paha olo, etten tälläistä koskaan kellekkään toivo.
Pahempaa vielä tekee se, etten voi olla mun miehen tukena. Hän on myös surun murtama, ja hänellä on hirveän syyllinen olo. Oon parhaani mukaan koittanut hänelle sanoa, ettei se ole kenenkään vika, ei se ole jotain minkä hän on itse aiheuttanut, mutta toitaseks hän itteään syyttää.
Niin kovin sitä aikaisemmin itselleen uskotteli, että kyllä meillekkin tulee se kuukaus, kun vihdoin ja viimein onnistaa. Nyt elämä löi vasten kasvoja ja totuus on, ettei sitä kuukautta meille tule.
Nyt kaikki on vielä ihan alussa ja tää kamala tieto on ihan uutta, ja karu tosiasia on, et mei voida koskaan tulla luomulla raskaaksi. Eihän sitä tälläseen osaa koskaan varautua.. Tuntuu, että mehän ollaan vasta niin nuoria jne, mutta eipä se ikä ole tässä auttamassa. Ja en jaksa uskoa, että sen testin kanssa olisi niin iso moka käynyt, että se olis nyt uusintatestissä jotain muuta. Vaikka niinkin koitsn tietysti toivoa. Mutta itsensä huijaamista se on. Vitut se mikskään muutu. Tähän se unelma luomulapsesta särkyi. Sitä ei vaan yksinkertaisesti tule. Piste.
Mun päätä särkee tästä kauheesta miettimisestä. Yritän hakea jotain positiivista. Vaikeaahan se on. No ainakaan ei yritetty turhaa tän kauempaa. Kamalaa taistella kyyneleitä vastaan koko ajan.. Äitikin puhui jotain meijän tulevista vauvoista, pala vaan nousi kurkkuun. Vittu et elämä tuntuu joskus niin epäreilulta! Mun mies on tästä niin pahoillaan koko ajan ja mä koitan pysyä vahvana, vaikka oikeesti mun tekis mieli vaan itkeä ja sanoa kuin paha olo myös mulla on. Mut pakko vaan koittaa pitä mieli positiivisena ja sanoa, et mahdollisuuksia vielä on. Hän sanoi jo heti, et hän on valmis mihin vaan, niinkuin mäkin. Rahasta ei heti alkuun ole ongelmaa, mutta eipä sitä okon osannut ajatella mitä varten me oikein säästetään. No enhän mä edes tiedä paljon kaikki hoidot tulee maksamaan. Ja enkä enää jaksa uskoa minkäänlaiseen tuuriin meidän kohdalla, tarkotan siis, että kuinka monta kertaa menee onnistumiseen. Jos ikinä edes onnistaa. Ensiks tarvii selvittää onko mun miehelläni yhtään siittiötuotantoa. Se tästä vielä puuttuukin, et joudutaan harkitsee lahjaspermaa. No niin pitkälle en jaksa vielä ajatella. Jo pelkkä selviytyminen tästä päivästä on tarpeeksi.
Niin itsestään selvänä sitä onnistumista piti. En ikin olis voinut arvata, että näin käy. No eihän sitä kukaan osaa arvata. Mä osasin sielunsilmin nähdä, et vielä meilläkin onnistaa. Ja niin vaan yht äkkiä maailma paskantaa päälle. No ens viikolla tai seuraavalla kuullaan lopullinen tuomio. Et mitkä on meidän mahdollisuudet. Siihen asti ei voi muuta kun toivoa.
Mä kiitän teitä tuesta ja tsemppauksista. Mä toivon, et yhdelläkään teistä ei tule olemaan näin vaikeaa tilannetta vastassa. Mä lopetan kirjottelun, koska tää ei ole mulle enää oikea ketju, mutta en aio myöskään lapsettomuuden puolelle siirtyä. En jaksa alkaa siihen hommaan vielä. Haluan ensiksi kuulla kaikki faktat ja muutenkin sulatella koko asiaa. Vaikeaa tää tulee olemaan, mutta onneksi mulla on mun rakas mun vierellä. Yhdessä me mennään eteenpäin. Hän on ainoa syy jaksaa.
Mä toivotan teille arvon naiset sydämeni pohjalta plussa onnea!! Kiitos että sain olla mukana tänkin aikaa. Hyvää jatkoa teille kaikille.
Pimmu