ajatukset solmussa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lilla my
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lilla my

Vieras
Hei! Kaipaisin teidän ajatuksia seuraavaan, koska oma ajatusmaailmani on niin sekaisin, että tuntuu pään hajoavan...
Eli tilanne on lyhykäisesti se, että: olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä vajaan vuoden ajan, mutta yhteistä kotia ei ole vielä löytynyt. Välimatkaa on, joten ihan päivittäin emme pysty näkemään. Kummallakin kuitenkin tenavia edellisestä liitosta. Kummallakin pitkä liitto takana. Ongelmana on kuitenkin nyt luottamus tai pikemminkin sen puute. En ole aiemminkaan pystynyt täysin luottamaan, koska olen huomannut, että ei ole aivan rehellinen. En usko, että on pettänyt, mutta on tiettyjä asioita jättänyt kertomatta. Niitä sitten joitakin vahingossa saanut selville. Nyt hänellä paljon yhteistä naispuoleisen ystävän kanssa, jolla omassa suhteessaan vaikeaa. Suhde siis lopussa. Viettävät paljon aikaa keskenään keskustellen tai jotain. Kahdestaan pitää saada olla jomman kumman luona. Koskaan ei näyttäydy minun aikana. Käyvät myös yhdessä uimassa ja muissa harrasteissa. On kuulemma ihan luonnollista ja olen vain sekopää, kun en pidä asiasta. Nyt mies jopa harkitsee, ettei muutakaan kanssani yhteen, koska en pidä tästä. Viestittelevät paljon keskenää. Minun tunteillani ei ole merkitystä. Syyttää vain, etten luota.
 
On kuulemma ihan luonnollista ja olen vain sekopää, kun en pidä asiasta.
Sekin on ihan luonnollista ettei pidä asiasta ja on muutenkin sekopäänä.

Syyttää vain, etten luota.
Luotatko? Tarvitaanko sitä johonkin, mihin?

Minun tunteillani ei ole merkitystä.
Käsittääkseni niillä on nyt suurin merkitys, eli siitä syystä…

Nyt mies jopa harkitsee, ettei muutakaan kanssani yhteen, koska en pidä tästä.
Mitä Sinä harkitset, kun et pidä siitä?
 
Viimeksi muokattu:
Varmaan minullekin tulisi tuossa aloittajan tilanteessa samoja ajatuksia.
Varsinkin kun on eron juuri kokenut.
Eihän se luottamus ihmisiin hetkessä palaudu.

Itse kyllä harkitsisin vakavasti, josko sittenkin etsisin uuden miehen.
 
Minusta tuntuu, että vajaan vuoden tunteminen ei vielä riitä, että tuntisit miestäsi niin hyvin, että kannattaisi muuttaa yhteen erityisesti, kun kummallakin on lapsia. Lasten kannalta on aika kauheaa, että omat biologiset vanhemmat eroavat ja sen jälkeen vajaan vuoden päästä olisi jo uusi isä- tai äitipuoli, uusi koti ja jo valmiiksi riitoja.

Olisikohan miesystävällesi käynyt siten, että kun vihdoin on päässyt vanhasta suhteesta eroon, niin on hienoa huomata, että hän on löytänyt sinut ja on vielä toinenkin nainen, joka on hänestä kiinnostunut. Yllättävän moni ihminen on jossain määrin läheisriippuvainen (ehkä miehesikin on?) eikä osaa olla yksin, vaan takertuu ihmisiin ja haluaa varmistella, että on aina joku suhde, johon palata. Oletkohan sinä se, joka hoitaisi hänenkin lapsensa, jotta hän voisi pitää hauskaa? Kannattaa muuten selvittää se, että mikä on ollut miehen avioeron syy aikanaan? Olisiko ollut juuri se, että pettää tai se, että ei jaksa viettää tylsää kotielämää, vaan haluaa olla jossakin muualla kuin kotona?

Vajaan vuoden seurustelun jälkeen teidän pitäisi olla onnellisia ja rakastuneita eikä niin, että mies uhkailee erolla. Luottamus on niitä tekoja eikä pelkkiä sanoja. Vaikka miehesi ei pettäisikään, niin haluaisitko silti, että mies viettäisi kaverinsa (mies tai nainen) kanssa enemmän aikaa kuin sinun ja perheenne? Tässä on yksi kriteeri parisuhteelle: asetatko itse tärkeimmälle sijalle perheen vai ystävät ja toisaalta mikä on puolison asenne tässä asiassa? Minulle tärkein on aina ja ehdottomasti perhe, mutta tiedän, että kaikki eivät suinkaan ole tätä mieltä.
 

Yhteistyössä