Ajatuksia ystävän lapsen synttäreiden jälkeen

["nyt harmaana"]

Oltiin eilen mun hyvän ystävän lapsen synttäreillä. Tykkään tosi paljon tästä ystävästä, olemme lapsuudenkavereita ja tykkään myös miehestään. Ovat ihania, humaaneja ihmisiä. Meidän nuorin, tyttö on heidän tytön kanssa samana vuonna syntynyt, nyt ovat 5-vuotiaita. Olin tosi iloinen puolestansa, kun pitkän yrittämisen jälkeen saivat lapsen. Meillä itselläkin oli vaikeaa saada 2. lapsi, 5 v yritettiin, ja oli mahtavaa kun samana vuonna saatiin kummatkin tytöt.

Mutta lapsi on ihan mahdoton, eikä häntä oikein kielletä mitenkään. Esim. eilen sai häiritä aikuisvieraita minkä ehti, kun kahviteltiin tulla työntämään sylin täyteen leikkiruokaansa ja tökkimään niin että hyvä kun kahvit ei kaatuneet päälle.

Hän ei myöskään yhtään varo pieniäkään, vaan teki jotain loikkahyppyjä, vaikka lattialla oli yksi vauva, jonka yli hän hyppeli, kunnes vauvan äiti pääsi hätiin (oli toisen kanssa vessassa ja tyttö ei totellut kun muut vanhemmat sanoivat, omat eivät kieltäneet...)

Lapsella on tulossa joku diagnoosi, asia on kesken. Adhd tai jotain sellaista, varmaankin. Hän on selvästi jäljessä ikäistään. Esim. ei osaa/jaksa pelata mitään lastenpeliä. Ei kiinnosta kirjaimet tai mikään sellainen puuha. Leikkiminen on sitä, että kaataa lelut lattialle ja heittelee niitä. Oli eilen ja on yleensäkin. Vanhemmat sanoivat, että heillä on käynyt joku terapeutti, ja oli sanonut että tälle lapsella ei saisi olla kuin max 10 lelua joista valita, muut piiloon ja leluja voi vaihtaa kuukauden parin välein.

Toivoimme molemmat kovasti, että meidän tytöistä tulisi samanlaiset kaverukset kuin me. Mutta ei taida tulla. Omani vein eilen puoliväkisin sinne juhliin, hän vähän pelkää tätä toista, kun hän on niin raju. Juhlissa hän leikki kyllä kivasti, enimmäkseen kyllä muiden lapsivieraiden kanssa, mutta myös synttärisankarin, mutta kotimatkalla kysyi, miksi x leikkii noin... sanoin että x oli vaan niin innoissaan kun oli juhlat.

Mutta pitäiskö sanoa jotain muuta? Ja veisittekö te kylään vastentahtoista lasta, jolla alkaa olla jo omiakin kavereita? Mun lapsi on siis maaliskuussa 6-vuotias.

 

["aapee"]

Mitä sitten sanoisitte vanhemmille, jos lapsi ei enää tuu mukaan kylään tai juhliin?

 

[rehellisyyttä]

[QUOTE="aapee";22604602]Mitä sitten sanoisitte vanhemmille, jos lapsi ei enää tuu mukaan kylään tai juhliin?[/QUOTE]

sanoisin tasan niin kuin asia on. Omalle lapsellekaan en puolustelisi kaverin käytöstä vaan tukisin: jos toinen on raskasta seuraa niin asiasta on syytä puhua. Tuo mitä sanoit oli mun mielestä jo naamioimista ja hämäämistä.

Vanhempien täytyy ymmärtää lapsensa käytöksen seuraukset, ongelmien piilottelu ei auta yhtään. Väärä hienotunteisuus vain pitkittää asioiden muuttamista.

 

["aapee"]

sanoisin tasan niin kuin asia on. Omalle lapsellekaan en puolustelisi kaverin käytöstä vaan tukisin: jos toinen on raskasta seuraa niin asiasta on syytä puhua. Tuo mitä sanoit oli mun mielestä jo naamioimista ja hämäämistä.

Vanhempien täytyy ymmärtää lapsensa käytöksen seuraukset, ongelmien piilottelu ei auta yhtään. Väärä hienotunteisuus vain pitkittää asioiden muuttamista.

Kyse on kuitenkin 5-vuotiaasta, ja vaikeaa puhua tarkkaan vaikka adhd:sta, kun ei tiedä, mikä se diagnoosi sitten on.

Vanhemmathan ovat hakemassa apua, kyllä he sitä saavat. Päiväkodissa ja nyt neuvolassa oli sanottu, ettei tule pärjäämään tavallisessa luokassa ainakaan ilmanaviustajaa.

Mutten halua luopua ystävästäni sen takia, että hänen lapsensa on erityislapsi tai loukata heitä. "Anteeksi,mutta y ei halua tulla tänne, kun x on sen verran raju ja arvaamaton" kuulostaa pahalta...

 

["mä"]

meillä vähän samanlainen tilanne, enkä tiedä miten menetellä..
joskus tuntuu siltä, että lapsen käytös johtuu pitkälti vanhemmista; asenne on se, että kun lapsella on adhd niin eihän sille kiellot tehoa joten niitä ei tarvita..

 

["aapee"]

[QUOTE="mä";22604953]meillä vähän samanlainen tilanne, enkä tiedä miten menetellä..
joskus tuntuu siltä, että lapsen käytös johtuu pitkälti vanhemmista; asenne on se, että kun lapsella on adhd niin eihän sille kiellot tehoa joten niitä ei tarvita..[/QUOTE]

Niin, en tiedä paljoa adhd:sta(jos se on se diagnoosi), mutta luulisin että kyllä adhd-lastakin voi rajoittaa ja sanoa, että älä töki muita tai älä hypi vauvan päällä. Luulen että vanhemmat pelkäsivät, että synttärisankari flippaa totaalisesti ja tuloksena huutoa, järkyttävää kirkunaa ym. ja "juhlat pilalla". Olen nähnyt tuollaisen tapahtuvan kyllä.

 

[nojaa]

No aika omituista ois alkaa yhdessä paikassa kyläillä vain ilman lasta. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Itselläni ystäväsi lasta muistuttava lapsi ja olisi kyllä tosi kurjaa, jos ystäväni lapsineen jättäisivät kyläilemättä lapseni erityisyyden takia. Olen aika avoimesti myös ystävilleni lapseni tilanteesta kertonut. Ja totta, ei se mitenkään oikeuta lapselle erilaista käytöstä. Enemmänkin toivon, että muutkin aikuiset ovat vähän enemmän silmät auki meidän lapsen suhteen, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Ihan aina kun ei ehdi välttämättä itse hätiin.

 

[Foortti harmaaana]

No mun kaverin lapsella on autismi ja se tarkoittaa hänen tapauksessaa kiroilua, lyömistä, nipistämistä ym ja jatkuvaa halaus ym tarvetta ja ne kaikki ovat pelottavia juttuja omille lapsilleni.
Olen tähän mennessä saanut lapseni sinne päiville, alussa ok, nyt viimeaikoina "pakottamalla" mutta täytynee nyt ruveta jättämään ne kotiin kun pelkäävät =(

Inha tasapainotella kaverin mieliksi olon ja omien lasten pelkäämisen välillä.

 

[v]

Juhlat on erilaiselle lapselle haastava tilanne. Millainen hän on normaalitilanteissa, jolloin paikalla ei ole kuin omat vanhemmat, sinä ja tyttösi?

 

[hm]

Ehkä ystäväsi ei menetä mitään vaikka et itsekään mene sinne enää.
Olet jo valmiiksi erittäin asennevammainen. Ei ole vaarallista, jos lapsi tuo muovileluruokia aikuisten kahvipöytään. Vai oletko joku presidentti tai kuningatar,että kahvittelusi on jotenkin pyhää?

Inhoan lapsia, jotka saavat kiusata muita, haukkua tai töniä, eivätkä vanhemmat puuutu, mutta tuossa ei mitään sellaista ollut, että lapsi olsii tahallisesti ilkeä.

Luulen, että tuolle perheelle on parempi, että pidätte ilkeät ja asennevammaiset ja juoruilevat kakaranne sieltä pois.

 

[hm]

En myöskään hyväksy, että aikuinen jättää vauvansa keskelle huonetta, ja leikki-ikäisten on varottava. Itse en koskaan ole noin tehnyt ja kyllä on röyhkeää ja itsekästä mielestäni noin tehdä.

 

["jep"]

Joo ja sekin voi ap olla, että ne vanhemmat on ihan puhki sen lapsen kanssa.
Ja kyllä tytöistänne voi silti tulla ihan hyviä ystäviä, eihän adhd ole mikään vamma.
Ja vaikka olisikin lievä vamma niin, eikö tyttäresi voi siltikin olla hänen kanssaan.
Me ollaan kaikki erilaisia, mikä edes on normaalia?

Tuollaiselle lapselle synttärit saattavat pistää pakan ihan sekaisin ja mopo niin sanotusti vaan lähtee käsistä.
Ei osaa kanavoida innostumistansa mihinkään ja siksi häslää.
Enemmänkin ap kannattaisi nyt yrittää ymmärtää, eikä tuomita.

 

["aapee"]

No aika omituista ois alkaa yhdessä paikassa kyläillä vain ilman lasta. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Itselläni ystäväsi lasta muistuttava lapsi ja olisi kyllä tosi kurjaa, jos ystäväni lapsineen jättäisivät kyläilemättä lapseni erityisyyden takia. Olen aika avoimesti myös ystävilleni lapseni tilanteesta kertonut. Ja totta, ei se mitenkään oikeuta lapselle erilaista käytöstä. Enemmänkin toivon, että muutkin aikuiset ovat vähän enemmän silmät auki meidän lapsen suhteen, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Ihan aina kun ei ehdi välttämättä itse hätiin.

Meillä on 2 lasta, en mä sitä toistakaan ota mukaan. Ja en tuota pienempääkään joka paikkaan, joskus haluan käydä vain yksin.

Mutta kun ei tottele, niin vaikeaa puuttua. Sanoin että älä hypi siinä, voi vahingossa mennä vauvan päälle. Ei mitään vaikutusta, nauroi vain että osaa kyllä hyppiä. Jos häneen tarttuu kiinni, niin seuraus on just tuo flippaus myös. Yritin ottaa vauvaakin pois. Vanhemmat näkivät ja eivät sanoneet tai tehneet mitään. Vauvan äiti sai sitten vauvan pois.

Sama tökkimiseen, ei sanottu että älä häiritse muita kun juovat kahvia tai menepä nyt leikkimään muiden lasten kanssa.

Mä tulisin kyllä kylään vastakin, mutta lapsi pelkää tätä toista. Ja kohta sanoo sen ääneen sielläkin. Nyt vein puolipakolla ja viihtyi kyllä, kun oli muitakin lapsia eikä vain tämä yksi.

 

["aapee"]

No mun kaverin lapsella on autismi ja se tarkoittaa hänen tapauksessaa kiroilua, lyömistä, nipistämistä ym ja jatkuvaa halaus ym tarvetta ja ne kaikki ovat pelottavia juttuja omille lapsilleni.
Olen tähän mennessä saanut lapseni sinne päiville, alussa ok, nyt viimeaikoina "pakottamalla" mutta täytynee nyt ruveta jättämään ne kotiin kun pelkäävät =(

Inha tasapainotella kaverin mieliksi olon ja omien lasten pelkäämisen välillä.

Niin, vähän tällaista tasapainoilua se on. En oo mitenkään varma onko kyse adhd-lapsesta, voihan olla joku muukin, dysfasiaa tms.

 

["vieras"]

Olen 30vee ja meillä on 2lasta. Miehen sairauden vuoksi lapsemme ovat tässä. Olen erittäin onnellinen lapsistani ja mielestäni tuo kaksi on hyvä lukumäärä. Kuitenkin tietynlaista surua ja haikeutta koko ajatus tettää aika ajoin.

Se, että itse voi määrätä lapsiensa lukumäärän on aika naivi ajatus. Niin monet asiat vaikuttavat siihen - sellaiset jotka ei heti mieleen tule.

 

["aapee"]

Juhlat on erilaiselle lapselle haastava tilanne. Millainen hän on normaalitilanteissa, jolloin paikalla ei ole kuin omat vanhemmat, sinä ja tyttösi?

Joo, on, mutta ei mun lapsista kumpikaan ole noin sekaisin juhlista.

Hän saattaa käyttäytyä pienemmässäkin porukassa ihan samoin. Leikki on samanlaista aina, siis lähinnä levittämistä ja tavaroiden heittelyä. Vaikka oltaisiin nelistään, eli äidit ja lapset. Ja olen nähnyt just niitä flippauksia noissa arkitilanteissa.

 

["aapee"]

Ehkä ystäväsi ei menetä mitään vaikka et itsekään mene sinne enää.
Olet jo valmiiksi erittäin asennevammainen. Ei ole vaarallista, jos lapsi tuo muovileluruokia aikuisten kahvipöytään. Vai oletko joku presidentti tai kuningatar,että kahvittelusi on jotenkin pyhää?

Inhoan lapsia, jotka saavat kiusata muita, haukkua tai töniä, eivätkä vanhemmat puuutu, mutta tuossa ei mitään sellaista ollut, että lapsi olsii tahallisesti ilkeä.

Luulen, että tuolle perheelle on parempi, että pidätte ilkeät ja asennevammaiset ja juoruilevat kakaranne sieltä pois.

Tahallisesti tai ei, mutta kippaa sangollisen pikkuruokaa ja -astiaa jokaisen aikuisen syliin ja kakkulautasten päälle, hyvä kun ei kahvikuppiinkiin. Tökkii niin, että kahvikuppi meinaa pudota jne. Lapset sai ensin herkkuja, sitten me aikuiset ja muut lapset (paitsi se vauva) menivät leikkimään silloin. Luultavasti ei ole tahallista, vaan ei voi mitään sille, mutta häntä ei edes yritetä rajoittaa.

Kiitos tuosta nimittelystä.

 

["aapee"]

En myöskään hyväksy, että aikuinen jättää vauvansa keskelle huonetta, ja leikki-ikäisten on varottava. Itse en koskaan ole noin tehnyt ja kyllä on röyhkeää ja itsekästä mielestäni noin tehdä.

Vauva ei ollut keskellä lattiaa, vaan aika laidassa ja tämä tuli erikseen siihen hyppimään.

 

["aapee"]

[QUOTE="jep";22605143]Joo ja sekin voi ap olla, että ne vanhemmat on ihan puhki sen lapsen kanssa.
Ja kyllä tytöistänne voi silti tulla ihan hyviä ystäviä, eihän adhd ole mikään vamma.
Ja vaikka olisikin lievä vamma niin, eikö tyttäresi voi siltikin olla hänen kanssaan.
Me ollaan kaikki erilaisia, mikä edes on normaalia?

Tuollaiselle lapselle synttärit saattavat pistää pakan ihan sekaisin ja mopo niin sanotusti vaan lähtee käsistä.
Ei osaa kanavoida innostumistansa mihinkään ja siksi häslää.
Enemmänkin ap kannattaisi nyt yrittää ymmärtää, eikä tuomita.[/QUOTE]

Varmaan ovat. Kyllä se joka kerta mutkin hiljaiseksi vetää, että millaista on kun tuollaista on 24/7 tai ainakin se pelko päällä, että kohta se alkaa taas.

En mä voi pakottaa lasta hänen kaverikseen, jos ei rupea, kun pelkää. Perhetutuksi voin.

Kyllä mä yritän ymmärtää ja olen iloinen että hakevat ja saavat apua.

 

[vv]

mä luulen, että parempi ette olisi ystäviä, sillä ystävä tukee ystäväänsä eikä puhu paskaa takanapäin, kuten sinä täällä.

 

["aape"]

[QUOTE="vieras";22605224]Olen 30vee ja meillä on 2lasta. Miehen sairauden vuoksi lapsemme ovat tässä. Olen erittäin onnellinen lapsistani ja mielestäni tuo kaksi on hyvä lukumäärä. Kuitenkin tietynlaista surua ja haikeutta koko ajatus tettää aika ajoin.

Se, että itse voi määrätä lapsiensa lukumäärän on aika naivi ajatus. Niin monet asiat vaikuttavat siihen - sellaiset jotka ei heti mieleen tule.[/QUOTE]


Miten tämä liittyy tähän? En mäkään ole saanut päättää miten monta lasta mulla on tai milloin olen heidät saanut.

 

["aapee"]

mä luulen, että parempi ette olisi ystäviä, sillä ystävä tukee ystäväänsä eikä puhu paskaa takanapäin, kuten sinä täällä.

Kyllä mä tuen, olen kuunnellut murheitaan. Tuolla kun oli muitakin, niin varoin kun huomasin että selvästi pelkäävät ettäflippaa.

Musta tämä ei ole paskanpuhumista.

 

[Keittiönoita]

Omat lapseni ovat joutuneet kyläilemaan paikoissa, joissa eivät viihdy. Samoin jouduin lapsena itsekin. Aina ei ole kivaa, mutta jos ei lasta voi yksinkään kotiin jättää, niin mukaanhan lapsi on otettava. Muistan hyvin itse, miten vastenmielistä oli lapsena tiettyihin kyläpaikkoihin lähteä ja miten helpottavaa oli, kun tuli riittävän isoksi jäädäkseen yksin kotiin. Muutaman tunnin kestää kuitenkin vaikka päällään aidan seipäässä.

 

["aapee"]

Omat lapseni ovat joutuneet kyläilemaan paikoissa, joissa eivät viihdy. Samoin jouduin lapsena itsekin. Aina ei ole kivaa, mutta jos ei lasta voi yksinkään kotiin jättää, niin mukaanhan lapsi on otettava. Muistan hyvin itse, miten vastenmielistä oli lapsena tiettyihin kyläpaikkoihin lähteä ja miten helpottavaa oli, kun tuli riittävän isoksi jäädäkseen yksin kotiin. Muutaman tunnin kestää kuitenkin vaikka päällään aidan seipäässä.

Joo, mutta nyt ollaan siis tehty erikseen leikkitreffejä. Se on enemmän kuin normaali perhekyläily. En ole yh, joten ei tarvi jättää yksin.

Eli olet sillä kannalla, että muutaman kerran vuodessa perhekyläily, muuten käyn yksin oman ystäväni luona, enkä pakota lasta mukaan. Enkä järjestä leikkitreffejä enää.

Se mitä toivoisin tähän ketjuun, olisi erityislasten vanhempien kommentteja, miten heistä asiaan voisi suhtautua.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";22605587]Joo, mutta nyt ollaan siis tehty erikseen leikkitreffejä. Se on enemmän kuin normaali perhekyläily. En ole yh, joten ei tarvi jättää yksin.

Eli olet sillä kannalla, että muutaman kerran vuodessa perhekyläily, muuten käyn yksin oman ystäväni luona, enkä pakota lasta mukaan. Enkä järjestä leikkitreffejä enää.

Se mitä toivoisin tähän ketjuun, olisi erityislasten vanhempien kommentteja, miten heistä asiaan voisi suhtautua.[/QUOTE]

Ikävä tosiasia on, että lapsesi ei ystävysty sinun tahdostasi vaan omasta tahdostaan. Voit velvoittaa lapsesi tulemaan mukaasi tuohon kyläpaikkaan, mutta et voi velvoittaa häntä ystävystymään ystäväsi lapsen kanssa. Et myöskään pysty muuttamaan ystäväsi lapsen käytöstä. Sanoit itse, että tyttäresi pelkää tätä lasta. Menisitkö itse - jos voisit valita - paikkaan, jossa olisi ihmisiä, joita pelkäät?

Mun mielestä riittää, että lapsesi tulee tuon toisen lapsen kanssa toimeen silloin, kun heidän on vietettävä aikaansa yhdessä. Voisit myös puhua ystäväsi kanssa siitä, että lapsesi pelkää hänen lastaan ja mitä asialle voisi tehdä.