Ajatuksissa

[Joanna79]

Hei!

Tässä jo palstaa hetken seuranneena ja vauva-ajatukset mielessä ajattelin kysellä onkohan taustalla sellaisia, jotka lukevat näitä keskusteluja mutta joilla yritys ei ole ihan vielä päällä?

Täällä on monenlaisia ryhmiä ja nämä viikkojännittäjät, mutta itse en heihin vielä kuulu. Olen siis 26 ja mieheni 31, olemme avoliitossa, seurustelleet 8 vuotta, molemmilla vakituiset työpaikat ja olemme reilu kk sitten muuttaneet omaan asuntoon. Nyt alkaa pikuhiljaa tuntua siltä, että oltaisiin valmiita lapsen tuloon, vaikka se silti todella paljon jännittääkin. Tuntuu tavallaan oudolta, että olisi jonkun äiti ja hän olisi sinusta täysin riippuvainen useita vuosia. Palstaa seuranneena tiedän, että raskautuminen ei ole ihan itsestään selvyys. Minua ei sinänsä jännitä ""oman ajan väheneminen"" eli ei ole enää aikaa niin kavereille ja harrastuksille kuin ennen, myöskään baarit eivät enää kiinnosta, silti tuo suuri vastuu ja elämänmuutos jännittää, ja eihän sitä voi tietää mitä tuleman pitää ennen kuin sen kokee.

Mielellään vaihdan ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa, tai sitten kun yritys alkaa niin liittyisin johonkin ryhmään jännittämään itseni ja muidenkin puolesta =)


+++ kaikille yrittäjille! =)

Ps. laitoin heti uudelleen koska olivat otsikko ja nimimerkki menneet väärinpäin, tässä sen huomaa ettei ole tänne ennen kirjoitellut =)

 

[Katriina]

Moikka,

Meillä on miehen kanssa melko lailla samanlainen tilanne. Itsellä meillä on takana yksi kierto, jossa ei ehkäisyä käytetty, mutta ei varsinaisesti mitään yritystäkään ollut. Roikuin mukana tuolla viikon 9 jännittäjissä ihan totuttelumielessä. Seuraavaksi jännäykset olisi luvassa viikolla 14.

Meillä siis ei mitenkään olla sovittu, että vauvaa yritetään, mutta jotenkin ikään kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta jätettiit kondomit pois, pillerit jätin jo 1,5 vuotta sitten muista syistä.

Itse olen myös 26 (vm 79 kuten sinäkin) ja mies täyttää 31 piakkoin. Omassa asunnossa ollaan asusteltu pari vuotta ja töissä ollaan molemmat. Eniten minua tässä hommassa jännittää se, että tuleeko raskaaksi ja miten helposti, ei niinkään elämänmuutokset sun muut. 25-vuoden kriisi minulla oli melkoinen, silloin tuli mentyä ja paljon, mutta nyt on jo jonkun aikaa tuntunut, että on hyvä rauhoittua ja aikuistua hiljalleen.

Omassa kaveripiirissäni ei ole muita, joille lapsen saaminen olisi ajankohtaista, joten olisi mukava jutella jonkun samoissa ajatuksissa olevan kanssa.

 

[joanna79]

Joo, nyt on alkanut itseänikin jännittämään enemmän tuo raskautuminen mitä ennen. En sen kuvitellut ennenkään tuosta vaan tapahtuvan, nyt vielä vähemmän. Mieheni taas on sitä sorttia, että kun satsit on sisällä niin 9 kk kulutta on nyytti kainalossa =) Olemme puhuneet, että tässä pikkuhiljaa alkaisimme ""yrittämään"", vielä käytämme kumia, pillereitä en ole koskaan käyttänyt. Kauhistuttaa varmaan joitakin miten olemme aina kumilla jaksaneet leikkiä =) Useimmiten saa lukea tai kuulla, että miehet haluaisivat mielluummin paljaalla mutta omalta mieheltä kysyessäni hän sanoo että ei siinä nyt niin suurta eroa ole. Alussa paljaalla ja sitten kumi mukaan. Tiedän kyllä, että raskaaksi voi tulla jo tuostakin. äsh pitänee mennä. uudelleen taas.. =)

 

[Katriina]

Minun mies on kanssa sitä mieltä, että raskaaksi tulee kertaheitolla, ajankohdasta riippumatta, kunhan kumia vaan ei ole. Mutta ei osunut edellisessä kierrossa, joten joskohan tuokin ymmärtäisi, ettei se niin yksinkertaista olekaan =)

Me ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta ja alkuun käytettiin kumia, sitten muutaman vuoden pillereitä, ja sitten taas kumia. Oma mielipiteeni on, että kumitta tuntuu paremmalta ja onhan se helpompaakin, mutta koska pillerit oli pakko jättää ja lapsi ei ollut ajankohtainen, niin piti taas opetella käyttämään kumiakin. Pikkuhiljaa on menty siihen, että vähän aikaa aluksi ilman kumia ja sitten kumi peliin mukaan tai sitten ""keskeytetyllä menetelmällä"" loppuun asti.

Tottakai tiedän minäkin, että siinäkin on mahdollisuus raskautua, mutta jotenkin tässä kai on ajateltu, ettei se mikään katastrofi olisi kuitenkaan.

Kirjoittelehan lisää kuulumisia, mukavaa, että on joku, joka on edes suunnilleen samoissa ajatuksissa ja ikäkin täsmää. Missä päin muuten Joanna asustelet?

 

[tyttönen75]

Heissan hei täältäkin!

Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan näitä viestiketjuja ja jo tullessani ajattelin, että en kyllä oikeastaan ""kuulu"" näihin tietyn viikon jännittäjiin tms.. mutta tästä löytyi lupaavan näköinen ketjun alku..
Eli: olen 30 -vuotias neito jolla 31 -vuotias elämänsä mies löydettynä ja kainalossa. Vielä ei vauvaa yritellä, eli pillerit pullottaa kaapissa. Tosin itse olen päivä päivältä enemmän ja enemmän sillä kannalla, että voitaisiin ne ""myrkyt"" jättää sinne kaappiin...mies vielä hiukan jarruttelee, mutta ei voi enää kieltää etteikö asiaa ajattelisi usein. Eli olen sitä mieltä, että on vain ajan kysymys kun ollaan samaa mieltä asiasta.

Vaikka tulee pitkä viesti, on kerrottava mun ""historiasta"" sen verran, että tämän k.o. miehen kanssa ollaan koettu jo kaksi aborttia. Lapsen alku on molemmilla kerroilla ollut vahinko, mutta aborttiin ei olla päädytty omasta halusta vaan sikiön kehityksen loputtua.. Eli vähän surullisia kokemuksia takana. En tosin aio antaa niiden lannistaa.. Kun ne on olleet vahinkoja ja olen jatkanut pillereiden syöntiä raskaudesta tietämättäni, niin haluan säilyttää lapsen uskoni, että juuri pillerit ovat sikiön ""tappaneet"". Kuulostaa julmalta, mutta en tahdo edes miettiä vaihtoehtoa että minussa olisi vikaa..

Raskaaksi kun kuitenkin tunnun tulevan pelkästä ajatuksesta.. eli jännä nähdä kuinka käy, kunhan pillereistä lopullisesti päästään..

Eli sen pitemmittä puheitta.. ;@ ..iloista kevään odotusta meille ja jatketaan jutustelua täällä jos tuntuu siltä!?

Heipsis!

 

[joanna79]

Iltoja!

Niin jäipä tuo tervehtiminen kokonaan pois, eli mukavaa että luitte ketjun ja olette samassa elämäntilanteessa Katriina ja tyttönen75 =) Olisi ihan mukava vaihdella ajatuksia, kun mullakaan ei tässä lähipiirissä (tietääkseni) kenelläkään taida olla samansuuntaisia ajatuksia perheen koon kasvattamisesta. Eihän sitä koskaan voi tietää, enhän minäkään tästä vielä ole kenellekään mitään puhunut, paitsi teille =)

Niin olen uudeltamaalta ja rannikolta, paikkakunta jääköön vielä salaisuudeksi, pieni paikka kuitenkin, jos vaikka joku kohta tunnistaisi =) Mistäs päin te?

tyttönen75: Tosi surullisia nuo teitä kohdanneet tapahtumat =( jotenkin itselle on jäänyt semmoinen kuva, että pillerit ois ""100 %"" vaikka en niitä ole koskaan syönytkään. En ole halunnut ylimääräisten hormoonien saavan minuun otettaan, omissakin välillä liiaksi asti =) Mutta jos teillä on kohta yritys mahdollisesti alkamassa niin eiköhän se pillereitten lopettaminen olisi jo ajankohtaista, eihän sitä voi tietää kuinka kauan niitten kuukautisten alkaminenkin kestää. Parhaassa tapauksessa ei ollenkaan, mutta kun siitäkään ei taetta ole.

Olemmehan me tuon avokkini kanssa lapsista puhuneet, kumpaakin varmasti hiukan jännittää (hirvittää=) tietämättömyys ja kuinka sitä osaa jne, mutta uskon että kyllä se siitä, aina voi kysyä neuvoa ja auttajia uskon kyllä löytyvän molempien suvustakin =) Nuorempana aina uskoin, että kyllä niitä lapsia siinä 25 vuoden iässä jo olisi. No empä nytkään ole paljoa vanhempi, mutta olisihan ne lapset kiva suht nuorena saada. Ja kun ei takeita edes ole, että heti tärppää niin mitäs tässä sit odottelemaankaan. Ehkä kuitenki vielä yksi kierto... =)

Kuullaan ja kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat, mukaan vain kirjoittelemaan =)

 

[Joanna79]

Niin joo, Katriina, teillähän tuo ""yritys"" jo alkanutkin, onnea siihen! =)

 

[Magda]

Enpäs heti huomannut, että tämä sama viestiketju toimiikin jo! Mutta mukaan kai vielä mahtuu??
Tossa on kopioitu viestini siihen aiempaan ketjuun, joka muuten tyhjänä.


Moi,

Ajattelin itse ilmoittautua tähän ketjuun kanssa, aika samanlaisia ajatuksia täälläkin. Mä 26, mies 27, yhdessä on oltu 6 vuotta, joista naimisissa kohta vuoden.

Meillä ehkä eniten rassaa (ja siis ennen kaikkea mua) työtilanne yms. Olen vasta valmistunut yliopistosta ja mistään vakituisista töistä ei tietoakaan. Tämänhetkinen työpätkä loppuu parin viikon päästä ja sitten ilmeisesti oman alan töitä vasta kesällä seuraavan kerran...ellei tässä jotain lyhyitä sijaisuuksia ole tulossa.

Tätä olen jatkanut tässä jo pari vuotta, eikä tunnu paranevan, vaikka toisaalta kaikkea voi aina tapahtua. Nyt tuntuu tosin _melko_ varmasti siltä, etten jaksa enää odottaa parempaa työtilannetta...

Mies haluaa lapsia, mutta sitäkin kyllä oikeasti jännittää vähän . Ja hän siis onneksi vakitöissä.

Ollaan vähän mietitty, että ehkä jo tuossa kesän korvalla kokeiltais...en tosin muuten halua suunnitella mitään aikatauluja tai muuta, mutta ehkä tällainen pohtiminenkin o tietynlaista valmistautumista äitiyteen?

Olisi tosiaan mukavaa kuulla sun Joannan ja muidenkin ajatuksia aiheesta!

 

[Joanna79]

Hei taas!

Mukaan vaan Magda ja kaikki, joista tuntuu että on mukavaa jakaa ajatuksiaan ja tuntojaan.

Itse pääsen koneelle suht usein (en töissä) joten ehdin kirjoittelemaan tänne päivittäin, mutta ei se toki tämän tarkoitus ole että koko ajan tarttisi asiaa ollakaan, vaan silloin kun siltä tuntuu =) Meillä talon remontointi on juuri alkanut ja se vie aikaa, avokki tuolla kuuluukin jo aloitelleen ja perään pitäisi mennä. Olin kyllä vielä eilen toipilaana töistä joten en viitsi ihan hirmuisesti huhkia.

Tossa ekassa viestissäni kun kerroin elämäntilanteemme, niin en tarkoittanut, että ""kaikki"" asiat pitäisi olla kohdillaan ennen kuin vauvaa voisi alkaa yrittämään, näin nyt vaan sattuu olemaan meillä, ja ajattelin hiukan kertoa ns lähtökohtia. Rahalla on iso asia elämässä, sitä ei käy kieltäminen, mutta ei se tietenkään tärkeintä ole. Esim minulle tässä vauva asiassa enemmän painaa minun ja mieheni vanhemmat, se että he vielä jaksavat olla lapsenlapsiensa kanssa (minun n 60 vuottta, hänen hiukan vanhempia). Mieheni sanoo, että yritys voisi alkaa syksyllä (edelleen hän luulee että siitä sitten 9 kk kuluttua vauva on sylissä=). Katsotaan nyt milloin yritys todella alkaa, tuntuu se kuitenkin vielä hiukan epätodelliselta, mutta kun siihen ryhtyy niin iiikkks, kyllä tätä tyttöä jännittää, varmana testailen (ennen aikojani=), tarkkailen itseäni (aiheuttaen ylimmäräistä stressiä onnistu) ja teen kaikkea muutakin mitä täältä on tarttunut korvien väliin =)

Mutta ei siihen yrityksen alkuu enää välttämättä ole kuin 1-6 kk, ei kovinkaan pitkä aika =)

No nyt tuonne remonttipuolelle!

 

[Magda]

Moi,

Tuttu tunne, että mies ajattelee vauvan olevan heti 9kk:n päästä sylissä !! Tämän paikkansapitämättömyyttä olen yrittänyt kovasti jo opettaa vähän aikaa...

Niin, ei yksi tai kuusi kuukautta yrityksen alkuun ole lopulta kovinkaan kaukana! Se tuntuu kyllä tosiaan melko jännältä, mutta samalla odottaa jo kovasti.

Ehkä jos olis jotenkin varmempi elämäntilanne, niin ei tällaista jännitystä olisi samalla mukana, tai mistäs sen tietää .

Omaa asuntoakaan ei meillä vielä ole. Olemme itse asiassa vasta muuttaneet uuteen kaupunkiin, ja jotenkin sitä vielä pohtii, halutaanko sitä tosiaan tänne jäädä vai ei. Se tässä vauvajutussa on kanssa harmillista, että kummankin vanhemmat ja parhaat kaverit asuu muualla. Mutta ehkäpä sitä jotenkin selviäisi? Haluan ainakin uskoa siihen.

Mikäs teillä on muuten ehkäisynä käytössä?

Mä lopetin pillereiden syönnin jo pari vuotta sitten, nyt sitten käytetään kondomia ja melko paljon myös ""varmoja päiviä"", pakko myöntää

Mites onko vauvoja paljon jo kaveripiirissä ?
Mulla on oikeastaan vain yksi kaveri, jolla on lapsi, mutta hänkin asuu Lontoossa eli valitettavasti pystytään näkemään vain tosi harvoin.

Pientä vauvakuumetta on ehkä havaittavissa kaveripiirissä, mutta suurimmalla osalla opiskeluita vielä kesken, paikkakuntien vaihdoksia, mies ei lämpene asialle yms. yms. ettei ole mitään ""tapahtunut"". Mutta ilmassa tuntuu jotain olevan, joten uutisia saattaa kuulua tai sitten ei...

Kirjoitellaan taas lisää, toivottavasti ketjuun tulee muitakin pohdiskelijoita!
Remontti-intoa Joannalle!

 

[Vanilla]

Re: Joanna79
Vanilla 08.3. 21:29
Hei !

Täällä olisi myös yksi jo jonkin aikaa taustaillut ketjuunne lisää. Ensimmäisen kerran uskaltauduin itse tänne sivustoille kirjoittamaan..

Tässä teille hieman taustoja itsestäni. Olen 26 ja mieheni 24, olemme seurustelleet 4 vuotta ja 2 niistä olleet kihloissa. Minä vakituisessa työpaikassa ja mieheni ahkerasti työhaussa (valmistui juuri monen vuoden opinnoistaan). Itse olen vauvakuumeillut jo parisen vuotta, välillä enemmän ja välillä vähemmän..

Asiasta on kovasti keskusteltu jo seurustelun alkuajoista lähtien ja nyt tässä parina viime vuotena ainoana esteenä vauvan suunnittelulle on ollut taloudellinen tilanteemme - joka on toisen opiskellessa ollut todella heikko. Rehellisesti täytyy myöntää, että mä olen kärsinyt tilanteesta kovasti, koska en mitenkään malttaisi odottaa kaikkea sitä muutosta, vastuuta ja kaikkea sitä mitä vauva tuo mukanaan.

Pelkkä ajatuskin omasta vauvasta hirmuisesti jännittää ja tuo mieleen monia kysymyksiä ja epävarmuutta omasta itsestään ja osaamisestaan..

Me alamme myös pikku hiljaa olemaan sillä mielellä, että vauva saa tulla jos on tullakseen.. Toki tässä täytyy vielä jokunen kuukausi himmailla ja toivoa, että mieheni saisi pian töitä ja tämä taloustilanteemme tästä paranee.

Mutta vaihdetaan ajatuksia ja pidetään toisemme ajantasalla.. eikös ? Jos vaikka jossakin vaiheessa päästäisiin siirtymään tuonne jännittäjien ja/tai odottajien ketjuihin =)

Kaikille kovasti onnea ja positiivista mieltä !!

 

[Katriina]

Parin päivän hiljaiselon kirjoittelen taas kuulumisia. Itse kirjoittelen töistä, periaatteessa pääsen siis ainakin kahdeksan tunnin ajan päivässä lukemaan näitä teidän juttuja.

Niin, me asustellaan täällä kaakkoisrannikolla, ollaan paluumuuttajia molemmat muutaman vuoden poissaolon jälkeen ja nyt pari vuotta asuttu siis täällä. Molempien vanhemmat siis asuu täällä myös, joten mummot ja papat olisi sitten lähellä, mutta mitään painostusta ei onneksi siltä suunnalta (tai miltään muultakaan suunnalta) ole tullut. Tottakai ne odottaa, että joskus on lapsenlapsia, mutta se on sitten joskus...

Edelleen ollaan samoilla sanattoman sopimuksen linjoilla kotona jatkettu eli mitään ehkäisyä ei olla käytelty, mutta tällä keinoin todistan avokille, että ajoitus on kaiken aa ja oo... Oletettu ovulaatio nimittäin on vasta tulossa ja mies edelleen kuvittelee, että tottakai raskaaksi tulee heti ja missä vaan vaiheessa kiertoa =) Niin, en tätä nyt kovinkaan yritykseksi vielä kutsuisi, mutta toki olen varautunut siihen, että raskaus on hyvinkin mahdollista. Niin pihalla näissä touhuissa olen etten ovulaatioita vielä mitenkään tunnista tai muutenkaan mitään erikoisia yritysmenetelmiä harrasta, mutta tietenkin pieni toivonkipinä koko ajan on, että jospa onnistaisi ikään kuin vahingossa =).

Itse olen tässä viime viikkoina niin kyllästynyt työntekoon, että johan tässä vaihtelua kaipaisi. En siis tietenkään ajattele, että lapsi pitää saada vaihtelun vuoksi, mutta jotain muutosta elämään tässä hiljalleen kaipaisi. Ehkä työpaikan vaihto tai jotain, vaikkakin tykkään työstäni ja työpaikalla on mukava ilmapiiri, mutta silti vaan kyllästyttää. Ehkä ensi viikolla oleva talviloma vähän katkaisee ajatuksia.

Toi rahajuttu minuakin vähän mietityttää. Tällä hetkellä taloudellinen tilanne on kunnossa, rahaa jää myös säästöön lainanlyhennyksien ja muiden kulujen jälkeen ja kohta loppuu multa opintolainan lyhennyskin, joten sen jälkeen jää vielä vähän enemmän säästöön. Kyllä minä uskon, että sillä rahalla pärjätään, mitä mies tienaa ja mitä minä sitten avustuksia saisin. Omalla kohdalla kyllä toistaiseksi ajattelen, että hoitovapaalle en sitten jäisi, mutta voihan se olla että se mieli sitten muuttuisi, kun ois oikea tilanne. Olen kumminkin nin työorientoitunut ja siihen kotona kasvatettu, että molemmat vanhemmat käy töissä, että jotenkin vierastan sitä kotiin jäämistä, pidemmäksi aikaa siis.

 

[Joanna79]

Iltoja.

Ihan vaan pikaisesti tällä kertaa. Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan Vanilla! =)

Kaikki me tunnumme odottavan jo kovasti vauvaa ja sen mukanaan tuomaa vastuuta ja muutosta. Eihän sitä mitenkään voi siihen varautua, vaikka kuinka yrittäisi ja ehkä luulisikin olevan valmis. Siskollani on vajaan vuoden ikäinen tyttö, mutta ei häntä hoitamalla saa kuitenkaan mitenkään realistista kuvaa mitä olisi, jos olisikon oma vauva.

Oviksen luulen jo tunnistavani, ja luulen ettei sitä iha joka kk edes ole. Itselläni on suht säännöllinen (?) kierto, ei todellakaan kyllä päivän päälle mutta noin 29-32. Veikkaan kyllä, että saan senkin sekaisin kunhan yritys alkaa ja rupeen jännittämään.. =) Itselläni ei ole mitään tietoa oikeastaan noista varmoista päivistä, enkä kyllä oikein niihin uskaltaisi luottaa, paitsi silloin tietenkin kun vauva on jo tervetullut niin niitä voisi vähän ""testata"" =)

Jep kyllä mulla on vielä intoa remonttipuuhiin, mut saas nähä kuin kauan... =)

Hyvää yötä ja kirjoittelemisiin!

 

[Vanilla]

Lauantaita kaikille..

Pääsin hetki sitten töistä ja ajattelin piipahtaa tänne katsomaan - kun aikaa on. On aikas rankka työviikko takana, hirveässä flunssassa oon yrittänyt jaksaa ja kyllähän se on hieman voimavaroja verottanut. Mutta eiköhän se tästä, vaikka aikas sitkeässä tuo tuntuukin olevan.. petteri punakuonona todennäköisesti kuljetaan vielä jonkin aikaa =)

Mä olen todella kyllästynyt nykyiseen työhöni, tahtoisin kovasti vaihtaa työpaikkaa/alaa, mutta mitään koulutukseeni sopivaa ei tällä hetkellä ole tarjolla. Tottakai vielä olisi aikaa opiskella, mutta mä en tiedä jaksanko olla tarpeeksi motivoitunut juuri nyt. Mä voisin oikein mielelläni jäädä hetkellisesti kotiin miettimään mitä tahdon työkseni tehdä, vielä kun se ei ole selvinnyt. Ihannetapaushan olisi, että saisin jäädä kotiin ikioman, ihanan vauvan kanssa =) Hoitovapaatakaan en pidä huonona vaihtoehtona.. Nämä ovat näitä mun vaaleanpunaisia unelmia joista en tahdo luopua. Mä myöskin tahdon painottaa etten tahdo vauvaa elämäämme vain ja ainoastaan sen vuoksi, että tahdon töistä hetkellisesti ""vapaata"" ja jotain muuta sen tilalle. Tahdon vauvan, koska nyt tuntuu siltä. Tahdon alusta loppuun saakka saada kokea sen kaiken.. odotusaika alusta loppuun sekä vauvan syntymä ja elämä sen jälkeen.

Ystävilläni on jo lapsia, ei kaikilla tosin, mutta useilla. Muutamilla ikätovereillani jo jopa 3-4 lasta.. kyllä siinä väistämättä tulee mietittyä, että miksi ei itsekkin voisi alkaa harkitsemaan asiaa ihan tosissaan ? Ja nyt kun mieskin on ajatukselle lämmennyt =)

Meillä ei koko 4 vuoden aikana ole ollut muuta ehkäisyä kuin keskeytetty yhdyntä. Pillerit jätin pois hieman ennen kuin aloimme seurustelemaan ja kumeista en pidä, joten muut vaihtoehdot vain jäi syystä tai toisesta käyttämättä. Nyt ne keskeytetyt kerrat on aivan sanattomalla sopimuksella pikku hiljaa jääneet pois.. Mitään ei kuitenkaan olla sovittu, mutta tiedän että jos raskautuisin, uutinen otettaisiin onnelisena vastaan. Mua kuitenkin pelottaa, että eihän tuo meidän ""ehkäisykeinomme"" mitenkään varmaa ole ollut.. mitä jos mussa tai kumppanissa onkin jotain vikaa, kun en ole tullut raskaaksi tuona aikana !? Olen kuitenkin päättänyt, että katsotaan ensin kuinka käy ennen kuin stressataan turhaan.

Mutta mutta.. kait mä menen tuonne mieheni kainaloon, kun pitkästä aikaa mies on kotona=) Palailen sivustoille aina kun ehdin.

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille !

 

[vauva2007]

Hyvää iltaa! Päätin kirjottaa, kun ensimmäisen kerran satuin näille sivuille. En varmaan osaa edes käyttää tätä, mutta kokeillaan. Olen itse 30 vuotias ja mieheni 39. Hänellä on lapsi aikaisemmasta avoliitosta, lapsi asuu äidillään. Olen puhunut vauvoista jo jonkin aikaa ja mieheni on samaa mieltä, että niitä saa tulla. Kuitenkin jännittää tilanne sen jälkeen, jos tulisin raskaaksi. Olen miettinyt, että miten otan yhteyttä neuvolaan yms. Lapsellista varmaan teidän mielestä. Miehelläni on vakituinen työpaikka ja näin ollen raha-asiat suhtkoht hyvällä mallilla. Olen joskus suutuspäissäni sanonut miehelleni, että eihän hänestä voi tuntua enään miltään saada vauva, kun on se jo kerran kokenut. Mietin usein, että ajatteleeko hän vain esikoistansa ""ainoana"" oikeana lapsena. Jos teillä on aikaa ja ehdotuksia, niin lukisin mielelläni niitä.
Hyvää viikonloppua kaikille!!!

 

[Vanilla]

Tervetuloa minun puolestani mukaan vauva2007 !

Itse olen miettinyt aivan samoja asioita ja jo etukäteen jännitän, että osaanko sitten ihan varmasti tehdä ""kaiken oikein"" jos joskus oman vauvan saamme.. Mä luulen, että suurimmalla osalla on aivan samanlaisia ajatuksia ja pelkoja. Onhan se suuri elämänmuutos, kun huomaa odottavansa esikoistaan ja kaikki on uutta eikä ole ""vertailukohtaa"". Mutta mä uskon, että kyllä ne äidinvaistot sieltä ihan automaattisesti herää.

Mä uskon, että mahdolliset yhteiset lapsenne ovat miehellesi aivan yhtä tärkeitä kuin ensimmäinenkin. Ja mun mielestä sun kannattaa miehesi kanssa keskustella tunteistasi eikä turhaan yksikseen murehtia asiaa. Kaksin on mukavampi kantaa murheita kuin yksin =) Mä luulen, että hän saa sinut täysin vakuuttuneeksi siittä, että vaikka hän rakastaa esikoistaan, hän tulee rakastamaan muita mahdollisia lapsiaan aivan yhtä paljon.

Itse olen hyvinkin läheltä seurannut uusperhettä, jossa kaikki lapset ovat toistensa kanssa täysin samanveroisia ja yhtä rakkaita.

Älä murehdi turhia ! Nauttikaa toisistanne ja isosti plussatuulia sinulle -sekä kaikille muillekkin =)

 

[Joanna79]

Heipähei!

Ja tervetuloa mukaan vauva2007!=)

Kaikkia varmasti jännittää ensimmäisen vauvan kohdalla kaikki se vastuu ja ihan arkipäiväiset asiat ja kysymykset. Onko vauva terve, syökö se tarpeeksi ja oikein, onko sillä kylmä, kuuma, jne.. =) Onhan tuo varmasti vähän kinkkinen juttu, kun omalla kumppanilla on jo lapsi tai lapsia, mutta minkäs sille voi. Vaikea itse sanoa miltä se minusta tuntuisi, mutta kaikkihan on niin tapauskohtaista. Mutta kun te saatte oman yhteisen lapsen niin aivan takuulla se on miehellesi aivan yhtä tärkeä kuin ensimmänenkin! Ja tämän kanssahan hän pystyy sitten olemaan joka päivä ja näkemään kun vauva kasvaa ja muuttuu ihan joka hetki =) En sinuna niin murehtisi kun et asiaan kuitenkaan voi vaikuttaa. Hänellä on jo lapsi, mutta kohta teillä myös yhteinen! =)

Vanilla, kyllähän tuo opiskelu vie jokusen vuoden, mutta jos tosiaan haluaa ihan eri ammatin ja sillä lailla varmuutta elämään, niin onhan se helpompi nyt ""kärsiä"" kuin sitten myöhemmin perheellisenä? Itselläni ei ole mitään koulutusta, eikä kyllä varmaankaan tulekaan =) eipä se kyllä naurun aihe nykypäivänä ole, mutta ei se liiemmin huoleta, on paljo töitä mitä voi tehdä ilman koulutusta, vaikka palkka ei sitten niin erikoinen olekaan. Mutta eipä tartte ainakaan sinänsä töitten perässä muuttaa, jos on valmis tekemään ""mitä vaan"". Ja kun on vauvakuume niin se on! =)
Ja eihän se ole todellakaan taattua, että niitä oman ammatin töitä sitten edes löytyisi, varsinkaan molemmille samalta paikkakunnalta.

Vähän samoilla linjoilla kuin Katriina. Nyt saisi tulla pikkuhiljaa muutakin sisältöä elämään. Eikä se nyt maailman loppu olisi olla hiukan poissa töistäkään =) Itse en usko, että olisin enempää poissa töistä kuin sen vajaan vuoden, ihan taloudellisista syistä, muuten kyllä ehkä. Itse haluisin lapset suht pienellä ikäerolla (ainakin nyt tuntuu siltä, tiedä sitten kun se on ajankohtaista=). Eli jos kaikki menisi hyvin niin olisin siinä välissä töissä ehkä vuoden pari, mutta eihän mikään koskaan mene niin kuin on suunnitellut..varsinkaan tässä tapauksessa ei paljoa sanomista ole, miten asioitten haluaisi menevän =)

Siskollani on vajaan vuoden ikäinen tyttö, muuten lähipiirissäni ei kyllä ole vauvoja näkynyt eikä yritystäkään kovin monella ole päällä (ehkä yhdellä parilla?). Meidän kummankin porukat asuu tässä samassa kaupungissa, että ainakin mummolat olisivat lähellä. Toisaalta se on vähän tylsää. Itse muistan kuinka kivaa oli aina pienenä matkustaa monta sataa kilsaa mummolaan ( vanhempani saattoivat olla eri mieltä=)

Ei tuo raskautuminen tunnu kaikkien kohdalla ihan simppeli juttu olevan. Jos on liian pitkä tai liian lyhyt kierto, tuo se omat ongelmansa. Liian vähän siittiöitä, tai ne ovat liian hitaat (?), ei ovulaatiota, röörit tukossa (?) jne, huh, saa kyllä olla onnellinen jos omalla kohdalla kaikki on hyvin =)

Palaillaan! Hmmm, millos ne seuravat kuukautiset muuten alkavatkaan, olisikohan viikon sisällä(?). Huih =)

 

[Joanna79]

Kirjoittelin tossa viestiäni niin kauan, että Vanilla oli jo ehtinyt kirjoittamaan ja aivan samoilla linjoilla olimme =)

 

[Vanilla]

Mä hieman oikaisen, jos on tullut väärinkäsityksiä.. tästä saattaa taas tulla pitkä ""veisuu"" =)

Mä en ole korkeasti koulutettu, ihan tavallinen työssä käyvä. En havittele uraa enkä mainetta. Tahtoisin vain joskus löytää sen ""oman paikkani"" työelämässä, että saisin tehdä työtä josta nautin. Eiköhän me kaikki =) Tällä hetkellä mä en voi sanoa, että pitäisin työstäni kovinkaan paljoa. Mä en myös koskaan ole ollut mikään ""opiskelijaihme"", joten tästä johtuen olen opiskellut vain ne tarvittavat opinnot joiden ansiosta olen nyt tämän hetkisessä tilanteessani. Palkkani ei koskaan ole ollut kummoinen, mutta hyvin olemme avokkini kanssa pärjänneet. Välillä hieman paremmin, välillä hieman huonommin. Mutta pärjänneet kuitenkin.
Mieheni tosiaan valmistui juuri ja on kouluttanut itseään huomattavasti enemmän kuin minä. Ja hänen työpaikkansa ovat aina olleet täysin eriluokkaa omiini verrattuna. Uskon, että tulevaisuudessa pystyn taloudellisesti turvautumaan häneen luottavaisin mielin. Toki itse tahdon/aion olla työelämässä mukana niin pitkään kuin terveyttä riittää ja paikkoja on tarjolla. Olen lähestulkoon valmis tekemään mitä vain..

Mä tahdon elämääni sisältöä aivan täysin eri asioista, kuin edellä mainituista.. Mulle perhe ja ystävät ovat aina olleet etusijalla ja vasta sen jälkeen on tullut kaikki muu. Mä uskon, että perheen pystyy elättämään vähemmälläkin. Rakkaus ja huolenpito ovat mielestäni tärkeämpiä asioita kuin raha. En toki kiellä etteikö hyvä taloudellinen tilanne helpota monia asioita.

Itse olen myös tuon lasten ikäeron suhteen samoilla poluilla, tahtoisin myös lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla. Mutta niinhän se menee, että harvemmin asiat sujuvat juuri niin kuin itse on suunnitellut. Kunhan nyt saisi ensin sen ensimmäisenkii =)

Mulla kuukautisten pitäisi alkaa runsaan vkon päästä.. täytyy myöntää, että nyt on ollut aikas hiljaista tuolla vällyjen välissä, joten kyllä ne ""sulkeiset"" suurella todennäköisyydellä ovat taas odotettavissa.. Mulla kp 28-32, kierto aina ollut suhteellisen säännöllinen.

Vanilla vetäytyy takavasemmalle..

 

[tiinuliini]

Ajattelin nyt kirjoittaa tänne, kun on nuo omat vauvahaaveilut vielä ihan suunnittelu asteella.

Viikonloppuna asia tuli miehen kanssa ihan yllättäin puheeksi ja kävi ilmi (olin kyllä jotain sen suuntaista jo jonkun aikaa aavistellut) että hänellä on kova vauvakuume. Olemme 26 ja 26 ja olleet yhdessä jo kohta 7 vuotta. On oma koti ja vakituiset työpaikat, joten kai sitä on pikkuhiljaa kypsynyt ajatukseen itsekin sitä kummemmin miettimättä.

Nyt kun olen asiaa oikein alkanut pohtimaan ja lueskellut vauvajuttuja ja keskusteluita. Taidankin olla minä jolla se vauvakuume iski oikein kunnolla!

kyllähän vauva saisi tulla, mutta vasta vuoden päästä aikaisintaan... ja nyt kun nämä jutut pyörii päässä ihan koko ajan niin on ihan mahdoton olo... ( tottahan tiedän, ettei niitä vauvoja vain noin vaan tehdä, eikä ole edes varmaa tulisiko ikinä)

pitää varmaankin vaan lueskella kaikkia keskusteluita ja käydä katsomassa kummipoikaa jotta malttaisi vielä hetkisen

Mies on kuin ei mitään... kunhan vain sai sanotuksi.

 

[tuisku]

Luin tätä viestiketjua ja ajatukset pyörii samoissa asioissa...
Joo, tai ei meillä ole ollut suunnitelmia eikä edes vauvakuumetta laisinkaan, mutta tossa saatiin viikonloppuna asiaa miettiä kun yllättäen kuukautisia ei kuulunutkaan.
Olen siis 25 ja mies on 32 eikä yhdessäkään vielä ole ehditty olla kuin alle 2 vuotta.
Niin, ehdin jo olla aivan varma että raskaus oli yllättänyt kun kuukautiset olivat jo 5 päivää myöhässä. Olin aivan varma jo tuntemuksista ja muutenkin olotilasta että nyt on meneillään jotain uutta. =)
Siinä sitten jännitin ja keskutelimmekin tosissamme asiasta.
Itselleni iski paniikki, koska mies on aina sanonut tiukasti ettei vielä lapsia ehkä parin vuoden päästä. Ja en itse pystyisi tekemään aborttia. No, kuitenkin kun sitten keskusteltiin oikein syvällisesti niin hän totesi että jos nyt näin kävisi niin sitten täytyy vain muuttaa kantaansa ja suhtautumista sillä haluaa kanssani perheen jossain vaiheessa perustaa.
Niin, ja kun olimme lähdössä testin hakuun niin kroppa päättikin päästää meidät molemmat jännityksestä, aivan, menkat alkoivat.

Hassua kuinka muka tunsin eri oireita ja olin aivan varma että olen raskaana, voihan olla että kyseessä oli myös varhainen km. Kukapa tietää, mutta normaalit kuukautiskivut oli poissa ja vain sellainen kumma olo vatsassa jo viikon ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Ehdin siis jo asennoitua tilanteeseen, koska koskaan ei menkat ole olleet myöhässä. Ja se tunne oli itseasiassa kiva. Ehdin jo miettiä mahdollisen LA:n, kylläpä kuulostaa tyhmältä näin jälki käteen. Ja nyt luultavasti kärsin pienestä vauvakuumeesta...
Vaikka esim. taloudellinen tilanne on mikä on kun itse etsin töitä. Oma asunto on ja muutenkin muuten kohtuu hyvä tilanne, silti järki onneksi toppuuttelee.

Voipi olla että jo vuoden päästä tilanne on erilainen, kukapa tietää. Mutta viikonloppuna sain vahvistuksen että taidan olla valmiina äidiksi tuloon. Mielelläni kuitenkin otan vuoden tai kaksi ihan miehen kanssa kaksistaan oloon ja jospa sitä menisi ensin naimisiinkin.

Tsemppiä mahdollisiin yrityksiin!

 

[vauva2007]

Ehdin tuossa kirjottaa aamusella jo pitkän pätkän, kun sitten kone sanoi error, joten se siitä.
Kiitos kaikille, jotka otitte kantaa kirjotukseeni. Helpotti hieman. Ja kuten aina sattuu ja tapahtuu, minulle tapahtui eilen, mies otti ja kosasi oikein vanhan kaavan mukaan. No eikä siinä kaikki, sanoi, että josko pillerit vois jättää pois. Onhan siitä ollut ""leikkisästi"" puhetta aina välistä ja on mies sanonut, että saa vauva tulla. Itse olen sitten kuitenkin aloittanut uuden liuskan, koska en tiedä edelleenkään olenko valmis äidiksi jne.
Mieheni poika on pääasiassa äidillään, ja kun on isällään, meillä on oikein mukavaa. Mieheni ex yrittää kyllä kaikin mahdollisin keinoin lyödä kapuloita rattaisiin. Ja varmasti, jos kuulisi, että odotamme perheenlisäystä, niin sota ei olisi kaukana. Onko teillä kokemusta tälläisesta?
Pillereiden käytön lopettamisen jälkeen menee varmaan aikaa, ennenkuin kierto asettuu suht normaaleihin uomiinsa. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :=)

 

[Nella79]

Hei kaikille.

Löysin juuri tämän ketjun ja päätin uskaltaa kirjoittaa tänne. Meillä vauvahaaveista ollut n vuoden verran puhetta mutta yritys ollaan suunniteltu aloittaa ensi heinäkuussa. Neljä kuukautta menee varmasti nopeasti häitä suunnitellessa mutta kuitenkin tuntuu niiiin pitkältä ajalta.

Minä olen 27v ja mieheni 29v. Yhdessä olemme olleet 7,5v. Molemmat olemme jo työelämässä.


Nyt lähinnä pelottaa että mitäs jos ei saakkaan lapsia. Onko muilla tälläisiä pelkoja?

 

[Muskotti]

Tulin katsastamaan tämänkii ketjun, mutta kovin hiljaiselta täällä vaikuttaa..

Samoja ajatuksia oolen minäkii käynyt läpi. Meillä tilanne on se, että itse kovasti tahtoisin vauvan elämäämme, mutta mies ei ihan vielä. Joten aivan ajatusasteella mennään..

Mutta huomenna taas työpäivä, joten nukkumaanmenon aika..

 

[Joanna79]

Iltoja!

Nyt on ollut niin kiirettä koko viikko ettei ole yhtää koneelle ehtinyt. Tähän aikaan ei kyllä tuo ajatuskaan enää oikein kulje, mutta paljon onnea kihlautumisen johdosta vauva2007! =) Äsh nyt ei yhtään kulje ajatus, tervetuloa mukaan kaikki uudet vaihtamaan ajatuksia ja odottelemaan milloinko sitä vauvan tuloa oikein todella rupeaa odottamaan ja haaveilemaan. Hmmm, jep, paree mennä nukkumaan! =)

Kirjoitellaanhan edelleen, uskon että täällä pyörii paljon meitä joilla vauva mielessä ja yrityksen alku aivan käsillä =)