Howdy leidit!!
Ja terveisiä suuresta muailmasta
. Reissu tuli ja meni, oli kyllä ihanan rentouttavaa päästä viettämään yhteistä aikaa rakkaan kanssa poissa koti ympyröistä. Shoppailtua tuli sen verran, että visa lasku soi vielä korvissa pitkään...Mutta onpahan nyt syys vaatteita (ja laukkuja) tullut ostettua. Historiallinen reissu, varmaan eka kerta kun en yhden ainoatakaan kenkä paria ostanut, huh, käsittämätöntä!
Niinhän siinä sitten kävi kun täällä uumoilinkin ennen reissua, menkat alko heti seuraavana aamuna kun päästiin perille. Nykissä oli vielä joku ihme helle-aalto, kuuminta tyyliin ikinä (+40) ja meikä siellä kamalissa menkka kivuissa... Kiva yhdistelmä nuo menkkakivut ja älytön hiki-kuumuus-kosteus, uh. Pisteenä iin päälle meikä vielä sairastui kunnon flunssaan johtuen korkeista lämpötila vaihdoksista eli ilmastoiduista tiloista. Siellä siis tarvottiin kattomassa nähtävyyksiä helteessä, kivuissa ja tukkoisena että kuumeisena... Kyllä- tämä ei ole vitsi!! Kotimatkalle vedin roppeja siihen malliin että limat kyllä katos- onneksi, sillä lentäminen voi olla tosi vaarallista nuhaisena. Nyt tällä aivastelen ja rukoilen, että tää ei enää tästä pahenis, huomenna meinaa alkaa se uusi työ! Jänskää!
Muuten reissu oli kyllä aivan ihana. Meillä oli jälleen kerran reisussa tosi hauskaa yhdessä. Juteltiin jopa lapsista ja hieman naimisiin menosta. Kovasti sain sen käsityksen että naimisiin mentäis talvella ennen kuin yritys alkaa- tai siis heti sen jälkeen. Mutta kosintaa ei vielä kuulunut. Käytiin Tiffanyllä kuolamaassa (siis minä kuolasin
) ihania koruja ja mies siinä sivussa sitten kyseli, että minkäs laisesta sormuksesta minä tykkäisin... Kyseli vielä jälkeenpäin kun kuljettiin yhden kultaliikken ohi, että "tuon tyylisestäkö sinä pitäisit" ja osoitti muutamaa sormusta.
Vähän vaan jänskään, että millos se meinaa kosia ja onko hän oikeesti ajatellut ensi talvea. Lapsista kun puhuttiin niin totesin ääneen, että enää ei ole kauaa yrityksen alkamiseen ja mies siihen että, "mutta mä haluaisin olla naimisissa ennen sitä" Mä siihen että, joo, mutta talvi on kohta ja oletko nyt sitten tullut toisiin aatoksiin tuon yrityksen aloittamisesta (kun ei vielä olla sovittu siitä naimisiin menemisestä-tätä en viitsinyt sanoa ääneen)? Mies siihen että, saattaa se vähän heittää se ajankohta mutta lähi main kuitenkin, eli talvella.
Hankalaa, kun en itse halua ottaa puheeksi sitä, että ei tässä vielä olla sovittu hääpäivästä- ja se talvi oikeesti on kohta. Jos naimisiin meinataan mennä nyt talvella, olisi kyllä kiva pikkuhiljaa alkaa sitten suunnittelemaan ja järkkäämään niitä...Ei tässä enää paljoa aikaa ole. Mutta toisaalta, ei häiden järkäämiseen tarvii niin tolkuttomasti aikaa ellei halua jotain tosi speciaalia, kuten esim. jokin tietty juhla paikka ja aika jne. Mutta ihanaa kuitenkin oli huomata, että ihan tosissaan tuo murunen on nyt ton lapsen hankinta ja naimisiinmenon kanssa!
Vilkku kyseli miten ollaan tavattu miehiämme, tääs meidän tarina: Eli myös mekin tapasimme baarissa
Mulla oli sellainen tilanne, etä oli juuri eronnut ja odotin kuumeisesti tulevaa sinkkukesää. Olin ollut yhdessä 10 vuotta exäni kansssa. Ja tässä teille jymy-juttu, naimisissa. Kyllä, näin pääsi käymään... Jollain tasolla tunnen suuren suurta epäonnistumista elämässäni, sillä aina olin ajatellut (niinkuin varmaan kaikki muutkin) että naimisiin mennään kerran elämässään. Ero ei ollut vaikea vaan ihan sovussa erottiin. Meistä tuli kavereita vuosien myötä, rakkautta ei enää ollut, oltiin kämppiksiä, en halunnut jatkaa sillä tavalla ja lopulta päädyttiin eroon. Ollaan vieläkin tosi hyvissä väleissä ja ihan yhteisiä illanviettojakin meillä on kaveriporukassa ollut, siis silleen että sekä nykyinen mieheni ja exäni uusi puoliso on mukana illanvietossa. Ero oli oikea ratkaisu sillä, exäni löysi myös heti uuden rakkauden ja on nyt kihloissa ja saa jouluna vauvan! Olen ihan mielettömän iloinen heidän puolestaan. Ja olen tosi iloinen kun hän löysi niin mukavan rakkaan vierelleen!
Noh takaisin siihen miten me kultani tavattiin, eli baarissa. Niin kuin sanoin, oli juuri eronnut ja miehet eivät voineet vähempää kiinnostaa. Olin kaverin kanssa tuulettumassa ja alla oli tuima annos punaviiniä. Kaveri alkoi juttemaan jonkun puolitutun kanssa ja tämän puolitutun seurassa oli tämä kultani. Juteltiin niitä näitä ja en missään vaiheessa ajatellut "sillai" tästä miehestä. Noh, jäin miehen mieleen ja myöhemmin törmättiin vielä rappusisssa kun olin lähdöös pois. Mies kyseli, että mistä minua tavoittaa ja mä siihen vaan tyyliin että, "mestoilta" ja jatkoin matkaa.
Viikkoa myöhemmin nähtiin taas samassa baarissa. Mies nykäisi minua hihasta ja moikkasi. Mä olin ihan, että kuka toi on? Tutun näköinen? Ja siinä kun jatkettiin juttua, muistin, et ai niin, toihan on se jonka kanssa taisin viime viikolla jutella. Sinä iltana juteltiin enemmän ja syvemmin, en kuitenkaan vieläkään ajatellut miestä iskemismielessä. Kerroin erostani ja juteltiin suhteista ja siitä mitä suhteessa kukin kaipaa. Kerroin kaiken täysin avoimesti ja rehellisesti, sillä enhän ajatellut miestä romanttisella tavalla. Loppuillasta tämä symppistyyppi kuitenkin kiinnitti minun huomioni ja tajusin pitäväni miehen tyylistä puhua asioistsa ja suhtautumisesta elämään. Taisi mies hieman pelästyä eroani ja ajatella onkohan viisasta sekaantua eronneesen. Niin suuren vaikutuksen kuitenkin tein, että mies sinnikkäästi "piiritti" minua ja jätti pelot omaan arvoonsa. Minä kuitenkin hannasin vähän vastaan, olinhan juuri eronnut.Tapasimme kolamannen kerran baarissa ja tällä välin olin jo ajtellut miestä kotona. Olin iloinen kun taas törmättin samassa paikassa (kohtaloa?) ja taas juteltiin ja vietettiin ilta yhdessä. Lopulta annoin miehen heittää minut kotiin taksilla ja siinä nojatessani hänen rintaansa vasten (tässä vaiheessa ei vielä mitään pusssailu juttuja) tajusin kuinka hyvä olla siinä oli. Tuli jotenkin sellainen käsittämättömän rauhallinen ja levollinen olo. Semmonen että, tämä on mun paikka... Siitä se ajatus sitten lähti, mies soitti minulle myöhemmin ja käytiin treffeillä ja kas, huomasimme seurustelevamme päätä pahkaa rakastuneena. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että tällaista tunnetta en ole koskaan ennen kokenut, vaikka naimississa olenkin ollut ja tietysti myös joskus rakastanut exääni. Tämä juttu nyt, on joatin ihan muuta. Tunne vain voimistuu ja syvenee entisestään vaikka alkuhuuma onkin jo mennyt ohi aikaa sitten! Olen NIIN kiitollinen että olen tavannut tällaisen miehen! Ihana on! *sydämiä silmissä*
Vilkku, ihana kulla tuosta tikutuksen onnistumisesta, ja molemminpuolisesta ilosta jä jännityksestä yrityksessä, ihanaa!
Just noin sen pitääkin olla, että molemmat on innoissaan ja tosissaan mukana jutussa! (Mua nauratti oikeesti tuo "liika kostuminen"-juttu, se on hyvä että ollaan innoissaan
)
Ja tsemiä Vilkku huomiseen, on tosi rankkaa ja jotenkin masentavaa palata töihin loman jälkeen... Mutta ei mene aikaakaan kun sitä on jo kiinni rutiineisssa ja aika menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Sitten kohta onkin jo jouluvalmistelut käsillä jne jne...
Voih, harmitukset Anttulille negasta sekä Pinjalle ja Sellalle kanssa takapakeista. Nyt taas häntä pystyyn uudestaan ja kohti uusia tuulia!Tärekintä on olla positiivisin mielin
Vanillalle onnea ultraan, varmaaan ihan mieletön kokemus nähdä oman vauvan sydämmen lyönnit...oih! Tule sitten kertomaan heti kaikki!!!
Katriina, noin sun kivut kyllä kuulostaa tosi kamalilta..huoh, tsemiä sulle ja toivotaan että pian helpottaa kun pääset sinne leikkaukseen! *tsemihali*
Daisylle ja Vilkulle plussa onnea, täällä pidetään peukkuja pystyssä taas ihan tosissaan!!
Nyt täytyy lopettaa tältä erää, muuten tulee ihan liaan piiiiitkä teksti, eikä kukkaan jaksa lukea....
Aurinkoa kaikkien sunnuntaihin!
Erica
