K
Katriina
Vieras
Mä taisinkin saada ketjuun vähän vipinää =).
En oo vielä tehnyt uutta testiä, oon vaan jotenkin "hukassa", enkä tajua et tää oikeesti on totta. Mut menkkoja ei vaan kuulu =). Eilen autoillessa olin niin ajatuksissani, että ensin täräytin vanteet (miehen hienot alumiinivanteet...) katukivetykseen ja siitä toivuttuani sitten peruutin traileria päin. Onni onnettomuudessa oli, että vanteet säilyi naarmutta ja trailerissa vastaan otti kumipyörät. Mut tällaisen uutisen jälkeen saa varmaan kaiken anteeksi eikö?
Eilen kahvitellessa ystävän kanssa (testin siis jo tehneenä) tuli hänen osaltaan puheeksi lasten hankinta, kun äitinsä jollain tasolla painostaa tai ainakin kovasti utelee ajankohtaa ja kehottaa saamaan lapsia pian, jos aikoo saada. Ystäväni (25 vuotta) totesi, että hänellä on vielä ainakin 10 vuotta aikaa jahkailla. Silloin melkein purskahdin itkuun ja kerroin, millainen sairaus endometrioosi on ja, että asia ei todellakaan kaikkien kohdalla ole niin, että on aikaa loputtomiin. Kerroin myös, että leikkauksen jälkeen mun on aloitettava yritys, jos aion lapsia saada. En tietenkään voinut enkä halunnut kertoa tehneeni aamulla positiivisen testin.
Tästä päästäänkin sitten toiseen aiheeseen. Olen nimittäin töissä kertonut työkavereille ja äitille, että olen menossa kahden viikon päästä leikkaukseen ja sitä seuraa sairausloma. Mitäs nyt sitten, kun en menekään? Oletan siis ettei laparoskopiaa tehdä nyt, niin mitä ihmettä voin sanoa töissä? Kaikki odottavat mun menevän leikkaukseen ja olevan poissa töistä jonkun aikaa. Enää en voi sanoa, että leikkaus siirtyi sairaalantoimesta. Auttakaa! En todellakaan halua paljastaa todellista syytä vielä, kun keskenmenon riskikin
tässä alussa on niin suuri.
Mies suhtautuu koko hommaan vähän skeptisesti. Pessimisti kun luonteeltaan on, niin hän toitottaa, että kesken se menee ja kuukautiset alkaa ihan kohta. Siis millään pahalla hän ei tätä tee, mutta hänen ajatusmaailman mukaan pitää ajatella negatiivisesti, niin voi sitten yllättyä positiivisesti. Mä taas haluaisin jutella aiheesta kovastikin nyt, mutta ehkä on parempi antaa hänen totuttautua hiljalleen ajatukseen, että mä olen (ainakin toistaiseksi, toivottavasti loppuun asti) raskaana.
Eilen käytiin ulkona syömässä tex mex -safkaa ja kun itse tykkään tulisesta, niin otin sitten sellaista ja ne jälkioireet oli jotain ihan ennenkokematonta. Opin kertaheitolla, mitä tarkoittaa närästys (mua ei ole KOSKAAN ennen närästänyt). Hyi. Luulen, että voimakkaat mausteet saa nyt jäädä. Pikkasen oli kavereiden puolelta ihmettelyä ilmassa, että miten synttärisankari on autolla, mutta kuittasin ne kaikki vaan sillä, että oon kuumessa (mikä sekin pitää paikkansa, lämmöt on yli 37 koko ajan).
Jaa, pitää alkaa vissiin kattaa kahvipöytää. Tulevat mummo ja pappa on tulossa kylään =). Täytekakkua tehdessä mua alkoi inhottavasti etoa, ei taida kakun syömisestä tulla tänään mitään.
Ai niin Vanillalta ja Pinjalta piti kysyä. Kun mulla tuli eilen välittömästi testin tekmisen jälkeen vahva tunne lapsen sukupuolesta. Mä vaan yhtäkkiä olin ihan varma siitä. Mut en halua vielä paljastaa, tai siis tosiaan haluan pitää salaisuutena loppuun asti, myös itseltäni. Niin että onko teillä ollut tällaisia tuntemuksia? Kun vaan sanotaan, että kyllä äiti tietää...
Mut joo, tulipas taas tekstiä. Ymmärtänette. Huomenna taidan testata uudelleen. Kuulemiin.
Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06 -> + 19.8. (kp 35/32)
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> + LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)
En oo vielä tehnyt uutta testiä, oon vaan jotenkin "hukassa", enkä tajua et tää oikeesti on totta. Mut menkkoja ei vaan kuulu =). Eilen autoillessa olin niin ajatuksissani, että ensin täräytin vanteet (miehen hienot alumiinivanteet...) katukivetykseen ja siitä toivuttuani sitten peruutin traileria päin. Onni onnettomuudessa oli, että vanteet säilyi naarmutta ja trailerissa vastaan otti kumipyörät. Mut tällaisen uutisen jälkeen saa varmaan kaiken anteeksi eikö?
Eilen kahvitellessa ystävän kanssa (testin siis jo tehneenä) tuli hänen osaltaan puheeksi lasten hankinta, kun äitinsä jollain tasolla painostaa tai ainakin kovasti utelee ajankohtaa ja kehottaa saamaan lapsia pian, jos aikoo saada. Ystäväni (25 vuotta) totesi, että hänellä on vielä ainakin 10 vuotta aikaa jahkailla. Silloin melkein purskahdin itkuun ja kerroin, millainen sairaus endometrioosi on ja, että asia ei todellakaan kaikkien kohdalla ole niin, että on aikaa loputtomiin. Kerroin myös, että leikkauksen jälkeen mun on aloitettava yritys, jos aion lapsia saada. En tietenkään voinut enkä halunnut kertoa tehneeni aamulla positiivisen testin.
Tästä päästäänkin sitten toiseen aiheeseen. Olen nimittäin töissä kertonut työkavereille ja äitille, että olen menossa kahden viikon päästä leikkaukseen ja sitä seuraa sairausloma. Mitäs nyt sitten, kun en menekään? Oletan siis ettei laparoskopiaa tehdä nyt, niin mitä ihmettä voin sanoa töissä? Kaikki odottavat mun menevän leikkaukseen ja olevan poissa töistä jonkun aikaa. Enää en voi sanoa, että leikkaus siirtyi sairaalantoimesta. Auttakaa! En todellakaan halua paljastaa todellista syytä vielä, kun keskenmenon riskikin
tässä alussa on niin suuri.
Mies suhtautuu koko hommaan vähän skeptisesti. Pessimisti kun luonteeltaan on, niin hän toitottaa, että kesken se menee ja kuukautiset alkaa ihan kohta. Siis millään pahalla hän ei tätä tee, mutta hänen ajatusmaailman mukaan pitää ajatella negatiivisesti, niin voi sitten yllättyä positiivisesti. Mä taas haluaisin jutella aiheesta kovastikin nyt, mutta ehkä on parempi antaa hänen totuttautua hiljalleen ajatukseen, että mä olen (ainakin toistaiseksi, toivottavasti loppuun asti) raskaana.
Eilen käytiin ulkona syömässä tex mex -safkaa ja kun itse tykkään tulisesta, niin otin sitten sellaista ja ne jälkioireet oli jotain ihan ennenkokematonta. Opin kertaheitolla, mitä tarkoittaa närästys (mua ei ole KOSKAAN ennen närästänyt). Hyi. Luulen, että voimakkaat mausteet saa nyt jäädä. Pikkasen oli kavereiden puolelta ihmettelyä ilmassa, että miten synttärisankari on autolla, mutta kuittasin ne kaikki vaan sillä, että oon kuumessa (mikä sekin pitää paikkansa, lämmöt on yli 37 koko ajan).
Jaa, pitää alkaa vissiin kattaa kahvipöytää. Tulevat mummo ja pappa on tulossa kylään =). Täytekakkua tehdessä mua alkoi inhottavasti etoa, ei taida kakun syömisestä tulla tänään mitään.
Ai niin Vanillalta ja Pinjalta piti kysyä. Kun mulla tuli eilen välittömästi testin tekmisen jälkeen vahva tunne lapsen sukupuolesta. Mä vaan yhtäkkiä olin ihan varma siitä. Mut en halua vielä paljastaa, tai siis tosiaan haluan pitää salaisuutena loppuun asti, myös itseltäni. Niin että onko teillä ollut tällaisia tuntemuksia? Kun vaan sanotaan, että kyllä äiti tietää...
Mut joo, tulipas taas tekstiä. Ymmärtänette. Huomenna taidan testata uudelleen. Kuulemiin.
Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06 -> + 19.8. (kp 35/32)
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> + LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)
Tiedän monen havittelevan paikkaani, joten vähän pelottaa sekin, että jos sijainen hoitaakin hommat paremmin... lain mukaan onneksi minut kai pitää ottaa samaan tehtävään takaisin. Noh, näitä lienee vielä aikaista pohtia ja asioilla tosiaan on tapana järjestyä! Eräs ystäväni sanoo, että jos liikaa pohtii sopivaa hetkeä lapsille, niin sellaista ei tule koskaan! Pitkä toimitusaika taas sen vuoksi, että ehtii sopeutumaan ja laittamaan asiat mallilleen!
).