Akateemisia/uraäitejä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muita?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

muita?

Vieras
Heippa,

En ole vielä löytänyt tällaista ketjua, mutta kiinnostaa että onko muita tulevia äitejä, jotka ovat urasuuntautuneita? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia muiden samassa tilanteessa olevien tulevien äitien kanssa.

Itse olen töissä asiantuntijana ja äippäloma olisi tarkoitus aloittaa elokuussa. Opiskelut yliopistolla ovat myös vähän kesken, mutta tarkoitus olisi jossain välissä valmistua =)
 
Mä nyt en ihan vastaa otsikkoa, mutta mullakin opiskelut yliopistolla kesken, yksi 1-vuotias kotona ja toinen tulossa tammikuussa. 1,5-2 vuotta menee vielä ja gradu kesken.

mutta uraihminen minustakin sitten tulee kunhan valmistun 2008...
 
Täällä tunnustautuu yksi. Äitiyslomasta ensimmäiset kolme menivät oikiksen pääsykokeeseen valmistautuessa (toinen akateeminen tutkinto haaveissa). Viikon maltoin olla kotona kotihommissa. Nyt on viikko jäljellä laskettuun aikaan ja meikäläinen on työmaalla työpöydän ääressä. Joku ehkä ajattelisi, että hullu mikä hullu. Itse koen että saan pidettyä pääkoppani paremmin selvien kirjoissa tällä tavoin.
 
Juu, kyllä sä ihan vastaat otsikkoa :)

Ja kiva että muillakin opiskelut kesken, alkaa tulla jo pikkuhiljaa paniikki, että missä vaiheessa sen gradun vääntää loppuun ja tenttii loput tentit..
 
Moi Amelie,

Siis odotat vasta ensimmäistä? Itse odotan myös. Ainakin energiaa sinulla näyttää olevan, voitko antaa vähän tänne? ;) Itsellä ensin kovat pahoinvoinnit ja nyt alkaa tuo helle kiusaamaan...

Niin ja olen rv 27, pääkaupunkiseudulla töissä käyvä 27- vuotias ekonomi (tuleva..)
 
Mä olen kyllä akateeminen (ekonomi), mutta en koe itseäni varsinaiseksi uraäidiksi. Ura ei ole koskaan tuntunut niin kovin tärkeältä, vaikka olenkin sitä ehtinyt "tekemään" jo 8 vuotta. No, enhän tosi ole äiti edes vielä, ekaa vasta odotellaan.

Syksyllä menen/pääsen työpaikan järjestämään lisäkoulutukseen. Vauva syntyy tammikuussa, joten ehdin tuon puolen vuoden koulutuksen juuri ja juuri käymään. Toivottavasti eivät evää minulta koulutuspaikkaa, aion kertoa raskaudesta vasta kesäloman jälkeen.
 
Vastailinkin tänne jo, mutta ei näköjään tullutkaan perille. Niin kiva että on muitakin samanhenkisiä tyyppejä. Oona, sovit kyllä ihan "kohderyhmään", ajattelinkin muita samanhenkisiä ihmisiä, vaikka ei nyt aivan sama elämäntilanne olekaan.

Niin itse olen rv 27, käyn töissä pääkaupunkiseudulla ja 27- vuotias tuleva ekonomi. Mites muut?

 
Ilmoittautuu mielellään tähän joukkoon:) Kolmekymppinen juristi, jolle työ on oikeasti todella tärkeää. Ei nyt koko elämä mutta kuitenkin... menossa rv 12 täällä. Suhteellisen aikaista töihin paluuta suunnittelen jo nyt, ei niin urasuuntautunut mies on luvannut iloissaan jäädä kotiin.
 
Meitä "hulluja" näyttäisi löytyvän täältä useampikin :-). Taustastani siis sen verran, että olen 30-vuotias esikoista odottava ekonomi. Raskaus on sujunut hyvin, minkä vuoksi myös intoa on riittänyt moneen. Noilla mainitsemillani pääsykokeilla (rv 38) sain mielestäni pidettyä hyvin ajatukset muualla raskauden loppumetreillä. Mieheni totesikin ensimmäisen todellisen äitiyslomapäiväni jälkeen, että pitäisikö sinun lukea vielä johonkin muuhun pääsykokeeseen. Sen verran kärsimätön olin hänen tullessa kotiin...

Pienokaista odotellaan saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Syksyllä olen lupautunut jatkamaan sivutyönäni harrastamaani luennointia yliopistolla. Tammi-helmikuuksi olen menossa "kiireapulaiseksi" ihan omalle työmaalle. Yrittäjäisä on jäämässä tuoksi aikaa kotiin. Suunnitelmissani on kuitenkin jatkaa vielä vapaata tuon tilapäisen työrupeaman jälkeen varmaankin syksyyn asti.

Olen kyllä kuullut kommentteja, että vauvan jälkeistä elämää ei pidä suunnitella, sillä se ei kuitenkaan mene niinkuin olet suunnitellut. Saas nähdä kuinka käy.

Uraäidiksi en tunnustaudu, vaan mielestäni lapsi on osa elämää - ei kuitenkaan koko elämä. Luulenpa että tästä ketjusta löytyy muita samoin ajattelevia.
 
Moikka,
hyvä ketjun ja keskustelun aloitus! Ilmottaudun jonkinlaisena ehkä tulevana uraäitinä joukkoon! Sain juuri valtsikan gradun toukokuussa valmiiksi ja tammikuussa aloitin työt. Olen 28-vuotias ja myös pääkaupunkiseudulta.

Vauvaa odottelen syntyväksi syyskuussa. Syksyllä alkaa myös johtamisen opinnot, jotka ollaan esimiehen kanssa sovittu silmällä pitäen vuotta 2008, jolloin pitäisi lähteä ainakin vuoden ulkomaan pestiin. Mies on ainakin näillä näkymin innokkaasti tulossa mukaan koti-isäksi. Oon miettinyt tosi paljon tuollaisia ura-äitiys asioita, ja jotenkin huomaan salailevani suunnitelmiani joiltakin ihmisiltä, sillä olen jo liikaakin kuullun tuota Amelien mainitsemaa asiaa, että vauva jälkeistä aikaa ei pidä suunnitella ja äitiyslomalla ei mitenkään ehdi opiskella (ajatuksenani on tenttiä opinnot ja lukeminen itselleni aika kevyttä). Itse haluaisin siis uskoa, että uran ja äitiyden voi yhdistää..
 
Moikka,
hyvä ketjun ja keskustelun aloitus! Ilmottaudun jonkinlaisena ehkä tulevana uraäitinä joukkoon! Sain juuri valtsikan gradun toukokuussa valmiiksi ja tammikuussa aloitin työt. Olen 28-vuotias ja myös pääkaupunkiseudulta.

Vauvaa odottelen syntyväksi syyskuussa. Syksyllä alkaa myös johtamisen opinnot, jotka ollaan esimiehen kanssa sovittu silmällä pitäen vuotta 2008, jolloin pitäisi lähteä ainakin vuoden ulkomaan pestiin. Mies on ainakin näillä näkymin innokkaasti tulossa mukaan koti-isäksi. Oon miettinyt tosi paljon tuollaisia ura-äitiys asioita, ja jotenkin huomaan salailevani suunnitelmiani joiltakin ihmisiltä, sillä olen jo liikaakin kuullun tuota Amelien mainitsemaa asiaa, että vauva jälkeistä aikaa ei pidä suunnitella ja äitiyslomalla ei mitenkään ehdi opiskella (ajatuksenani on tenttiä opinnot ja lukeminen itselleni aika kevyttä). Itse haluaisin siis uskoa, että uran ja äitiyden voi yhdistää..
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
En kyllä sanoisi itseäni uraäidiksi, en pidä sanasta - miten se sitten määritelläänkään. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, vakityö, teen väitöskirjaa ja vauvan pitäisi syntyä elokuussa. Saa nähdä, miten kaiken saa yhdistettyä, riippuu varmaan vauvan tempperamentista ja miehen työtilanteesta. Ykkössijalla on kyllä tällä hetkellä vauva ja äitiys, aion siirtää kirjat syrjään muutamaksi kuukaudeksi, kun vauva syntyy. Keskittyä vain ja ainoastaan häneen.
 
Amelie, ihan loistavalta kuulostaa tuo sinun menosi:) Mikä sulla muuten on se ensimmäinen tutkinto? Jotain helposti juristin hommiin yhdistettävää? Itse ajattelen jo nyt piinalla sitä aikaa, kun olen yksin kotona (siis kun joudun jäämään töistä pois ja vauva ei vielä ole syntynyt), olen myös todella kärsimätön... kun vielä LA osuu tammikuulle, niin joulukuun pimeydessä pitäisi jotain ajanvietettä keksiä.

No itse asiassa mulla on jatko-opinnot kesken yliopistolla ja niitä voisi vähän harrastella. Työkiireiden takia ovat nyt olleet muutaman vuoden jo jäissä.

Minulle ei tuota ongelmaa tunnustautua uraäidiksi, vaikka siinä joku negatiivinen kaiku ehkä onkin:) Jotenkin ahdistaa se ajatus, että vauvan jälkeen ei olisi mitään muuta elämää tai niinpäin, että koko elämä on se vauva/kotona oleminen. Muutamalle kaverille on niin käynyt enkä osaa nähdä itseäni samassa tilanteessa. Ja tätä ahdistusta ei oikein voi/viitsi/kehtaa "normaaleille" kotiäideille tilittää. No hyvä kun täällä voi purkaa.
 
Aivan ihanaa saada keskustelukumppaneita samalta aaltopituudelta!

Monelle näyttää olevan vaikeaa keskustella asioista avoimesti noin muuten. Minäkään en ole uskaltanut kertoa edes ystävilleni, mitä oikein puuhailin ensimmäiset lomaviikkoni. Olen havaitsevinani, että minua pidetään jotenkin "huonona äitinä" mutta todellisuudessa se taitaa olla jonkinlaista kateutta.

Ensimmäinen pohdinta, johon muuten törmäsin saadessani tietää raskaudesta oli pelko oman työ(paika)n puolesta. Vaikka lapsi oli hartaasti ja pitkään toivottu, oli eräänlainen järkytys havaita, että nyt pitää tosissaan jäädä pois töistä. Tapaankin sanoa, että joku syy siihenkin on, että odotusaika kestää 9 kuukautta. Itse en olisi ollut henkisesti valmis viikossa. Nyt kun asiaan on ehtinyt asennoitua, odottaa jo innolla tulokasta. Vieläkään en kuitenkaan uskalla sanoa, ettenkö pelkäisi työni puolesta. Mitään syytä pelolle ei tietääkseni ole, mutta se vain tuntuu vaikealta olla hetki kuvioista ulkona.

Työsähköpostit on nyt kotoa luettu ja teidän kanssa ajatuksia vaihdettu. Sitten olisi vuorossa voileipäkakkujen valmistelu ristiäisiä silmällä pitäen. Ehkä minustakin löytyy niitä kotiäidin piirteitä...

Hyvää työpäivää kaikille uraäideille!
 
Juu todella kiva nähdä että meitä on näin monta samanhenkistä. Mietin tuota otsikkoa aika kauan, että miten sen esittäisi. En itsekkään niin pidä sanasta uraäiti, varsinkin kun sillä on niin huono "maine". Mutta kuten kaikki me "uraäidit" tiedämme itse, niin vaikka ura on tärkeä, niin kyllä se (tuleva) lapsi on kaikista tärkein. Itse vaan koen olevani enemmän samalla aaltopituudella noin kolmekymppisen naisen kanssa, jolla on sekä ura että perhe, kuin 18-vuotiaan työttömän kanssa.

Juttelin tästä asiasta juuri yhden toisen äidin kanssa. Ja olen kyllä sitä mieltä, että jos olen sen n. 8 h päivässä pois, niin miksi en olisi työssä, josta pidän. Ja panostan sen 8 h siihen työhön. Kyllähän lähihoitajat, vaatemyyjät tms., vaikkei heistä nyt voi sanoa uraihmiset, niin ovat sen saman ajan poissa kotoa. Vaikea selittää, mutta ymmärrätte varmaan pointin :)

Itse en ole vielä kovinkaan paljon suunnitellut vauvan syntymän jälkeistä elämää, kun tiedän että asiat riippuu hyvin paljon siitä, kuinka "helppo" lapsi sieltä syntyy. Äityislomalle jään ja näillä näkymin hoitovapaallekin, mutta gradu olisi kiva saada kasaan näiden vapaiden aikana. Joten siinä mielessä kiva, että saa tehdä jotain omia juttujakin äippäloman aikana.

Laitetaanko vielä lista, että ketä kaikkia täällä on:

Ap, 27-vuotta, esikoinen tulossa v 27, pääkaupunkiseudulla

 
Ai niin, minun piti tulla vielä kiittämään teitä siitä kannustuksesta, minkä olen saanut jo nyt. Tähän saakka olen saanut kuulla pelkkää voivottelua. SIISPÄ KIITOKSENI!

Jos on energiaa, niin antaa palaa vain. Se pitää kuitenkin muistaa, että paukkuja täytyy löytyä paitsi itselle, niin myös masuvauvalle.

Jatkan samalla tuota yhteenvetolistaa:
Ap, 27-vuotta, esikoinen tulossa v 27, pääkaupunkiseudulla
Amelie, 30 v, 1.lapsi, rv39, länsi-rannikko, KTM
 

Yhteistyössä