Alakuloisuus yllätti, kumppani totesi, että ei voi auttaa

["apuva"]

Mielipiteitä kaivataan, minulla on ajoittain lievää masentuneisuutta, olen alakuloinen. Tänään oli paha päivä ja sanoin siitä miehelleni. Hän totesi, että ei voi auttaa minua isoissa asioissa. Sain väkinäisen halauksen, ja mieheni käänsi päänsä poispäin halatessa. Meni sitten jatkamaan hommiaan. Myös kerran, kun minulla oli rahaongelmia, hän vain totesi, että ei voi auttaa minua. Pitäisikö kumppanin tukea tällaisissa tilanteissa vai onko se liikaa vaadittu. Olen menestynyt muuten elämässäni... että täysin tuen varassa en ole.

 

["vieras"]

Kylmältä kumppanisi vaikuttaa. Jonkinlaista tukea ja vaikeuksien jakamista parisuhteessa pitäisi ilmetä.

Voiko kylmyys olla neuvottomuutta: sen sijaan, että kerrot että on paha päivä kerro täsmälleen mitä toivot mieheltäsi:
Käy kaupassa, hoida lapset/koira/anoppi, siivoa. Ota syliin. Tee teetä.

Tämän puheen mies voi ottaa vastaan ja auttaa sinua konkreettisesti, mutta hän ei ehkä kerta kaikkiaan ymmärrä miten hänen pitää menetellä "pahan päivän" aikana.

Mutta jakamistahan yhteiselämä on. Sekä hyvien että huonojen päivien jakamista.

 

["apuva"]

pyysin halausta, hän sanoi, että tule itse halamaan. Minun on oltava vain hyvällä tuulella ja mielummin kauniisti ehostettu. Olen alkanut miettimään eroa, masentuneisuus johtuu usein
hänen käytöksestään ja omasta herkkyydestä ja taipumuksesta masentua. Kiitos näistä sanoista, sain niistä voimaa.

 

["apuva"]

Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että kumppani ohjailee naisensa elämää ja antaa hyväksyntää vain asioissa, jotka saavat hänet näyttämään paremmalta. Että on pää sekasin, en edes tiedä enää, mitä elämältä haluan. Tässä sitä maataan syvissä vesissä, kun rakkautta ei saa ja olo on niin paska, niin paska.

 

["Piika-äiti"]

[QUOTE="apuva";25765479]Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että kumppani ohjailee naisensa elämää ja antaa hyväksyntää vain asioissa, jotka saavat hänet näyttämään paremmalta. Että on pää sekasin, en edes tiedä enää, mitä elämältä haluan. Tässä sitä maataan syvissä vesissä, kun rakkautta ei saa ja olo on niin paska, niin paska.[/QUOTE]

Ei onneksi omia kokemuksia, mutta lähipiirissä on näin käyttäyviä miehiä ja naisia.

On arvokasta, että olet havahtunut näkemään tilanteen ja pystyt analysoimaan sen vielä noin selkeästi. Luulen, että jos kävisist pari kertaa perheneuvolassa, PANKissa tai vaikka mt-toimistossa selvittämässä tilannetta, niin se hahmottuisi sinulle vielä selvemmin.

Samalla voit aloittaa sen suhteen hyvät/huonot puolet -listan ja muutaman kuukauden päästä voit olla valmis tekemään ratkaisuja sen suhteen onko suhde pelastettavissa vai onko parempi luovuttaa ja jatkaa omaa elämäänsä.

 

["apuva"]

Olen yrittänyt monesti lähteä, mutta ei se aitten onniatu. Silloin kyllä halataan ja rakastetaan. Ei muuten. Ei kai miehessä silti vikaa ole, moni olisi varmasti tyytyväinen. Minä kuitenkin haluaison pehmoisemmin miehen, joka näyttäisi rakkautta. Onko sellaisia muuten edes olemassa, mikähän lie mussa vikana, kun kaikki mieheni olleet tunnekylmiä mua kohtaan.

 

["Piika-äiti"]

Se on vaan seuraavalla kerralla oltava luja. Se käytöksen hetkellinen muutos kyllä kuullostaa ihan oikeasti siltä, että mies on manipuloivaa tyyppiä, ja nyt ehkä jo näet käytösmuutoksen läpi ja jaksat olla luja.

Tai sitten tyydyttävä sihen mitä on ja yritettävä järjestää elämänsä mahdollisimman mukavasti nykytilassa.

 

["apuva"]

Olen havainnut itseni heikoksi noissa tilanteissa. Siihen kai tällainen perustuukin. Olen myös yrittänyt kestää, mutta pää alkaa romahtaa. Kehossa on kipuja ja elämä tuntuu ahdistavalta. Vaikeaa, kun ei ole sitä viimeistä rohkeutta. Sitten onkin jo sekaisin siitä, onko suhde hyvävai huono, kun toinen kuiskuttaa korvasn omia totuuksia. Mietin, että lähtisin salaa. Eihän siinä kunnian kunko laula, mutta kun ei muuten löydy vahvuutta. Pakkaisin tavarani ja jättäisin lapun pöydälle. Mainehan siinä menisi, mutta ei mielenterveys välttämättä.

 

[Starbucks]

Onko mies aina ollut kylmä sua kohtaan vai vasta myöhemmällä ajalla? Onko siis muuttunut vai aina ollut vähän etäinen?

 

["apuva"]

en oikein tiedä, hänellä on tavallaan monta eri persoonaa. Välillä on lämmin ja tarvitseva, mutta ei kyllä minuakohtaan osoita hellyyttä oikeastaan ollenkaan. Omat lähentely-yritykset esimerkiksi halaukset torjuu kokonaan. On kire tai ei ehdi tai kahvi pitää keittää. Ehkä käytös on muuttunut rajummaksi, mutta piirteitä ollut aina. Paitsi alussa hän palvoi.

 

["osku"]

Kokee olevansa kyvytön auttamaan. Ei usko kykenevänsä aitoon empatiaan.

 

["apuva"]

Mitä Osku tarkoitit?

 

["apuva"]

Kokemuksia ja mielipiteitä kaipaillasn yhä, anyone?

 

["Apuva"]

Menivätkö kaikki jo nukkuu? Mitä tömmönen kertoo ihmisestä, että ei pysty antamaan rakkautta ja läheisyys on vaikeaa ellei itse ole se tarvitseva osapuoli?

 

["apuva"]

edelleen jatkan samasta aiheesta. yritin puhua kumppanilleni lapsuudestani, kun hän kysyi, mitä mietin. Samalla kun hän sai tietää, mikä minua askarruttaa, hän keräsi tavaransa ja lähti asioille. Oli ihan pakko tulla avautuu, olenkohan aikoinaan tehnyt väärin tukeutumalla kumppaniini. olo on kauhea, edes oma mieheni ei ole kiinnostunut minusta. Nyt alkaa todella tuntua siltä, että kyynisyys odottaa. Hän ei välitä ja jollakin tavalla minusta tuntuu, että olen ansainnut sen. Voi ei, kuinka yksin tässä ihminen on.

 

["apuva"]

up